Suurtalli

Kun aikoinaan suunnittelin Ionicia, ei mieleeni edes juolahtanut sana "suurtalli", vaikka nyt tiesinkin että sinne tulee monia eri rotuja ja paljon hevosia. En pitänyt sitä silloin mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mielessä kajastelivat sellaiset suurehkot, tunnetut tallit kuin Whitewood, Greymask's, Quiero, Angelniemi ja monet muut. Nekin olivat suuria talleja ainakin sen ajan mittapuun mukaan, jokaisen hevosmäärä nousi useisiin kymmeniin ja rotujakin löytyi laidasta toiseen. Silloin tallin koko ei ollut se uusi tai ihmeellinen asia, pikemminkin stressaamattomuus kuvien, luonteiden tai kisaamisen suhteen. Se oli kapinallista se.

No, enhän minä tietenkään silloin arvannut mihin tämän homman kanssa päädyn. Likimain tuhannen virtuaalihevosen lauma ei tuntunut realistiselta tavoitteelta ja toisaalta minulle se pelkkä lukumäärä ei ole koskaan ollut tavoite sinänsä, vaan se että on kaikkia kiinnostavia rotuja niin että mielenkiinto pysyy yllä. Jos joku kuvittelee että homma on vedetty ihan tarkoituksella överiksi, niin ei se ole.

Tämän pohdinnan taustalla on taas kerran ht.net ja viestiketju Mitä mieltä suurtalleista/-siittoloista?
Tuotahan ei meikäläinen voi lukea punastelematta hämmennyksestä ja mielihyvästä. Kerrankin ei ketjuun ole eksynyt erilaisia piste- ja viivanickejä trollaamaan tyyliin "ne o niinqu iha p3rseestä!!11". Useampi kuin yksi kommentoija on perustellut miksi pitää suurtalleista ja perustelut ovat hyviä, voin allekirjoittaa ne kaikki, mutta samalla myös hämmentää: miksen tullut ajatelleeksi näitä asioita jo kauan sitten? Jos olisin tajunnut, olisin perustanut suurtallin jo kauan ennen Ionicia ja vuotta 2004!

Koska viestiketju kadonnee jossain vaiheessa, otetaanpa maukkaimmat lainaukset tähän.

Lähettäjä: Ireth
Päivämäärä: 26.9.11 17:04:48

....
Ostan mielelläni kasvatteja tällaisilta talleilta, sillä ne harvemmin harjoittavat kamalia myyntiehtoja (tyyliin se-ja-se määrä sijoituksia yms) ja ovat muutenkin rennompia. Tietysti ymmärrän, että kaikki eivät tällaisesta pidä, vaan haluavat panostaa yhteen hevoseen kunnolla jne. Kukin harrastakoon tavallaan, itse tykkään isoista talleista :)

Tähän on kuitenkin kommentoitava, että voihan pikkutallikin olla ns. lepsu myyntiehtojensa kanssa, mutta suurtallien omistajien on pakko. Kun kasvatteja syntyy kymmeniä tai satoja ja aina niistä jokunen lähtee maailmallekin, niin niiden kymmenien myytyjen kasvattien perään ei huohota yksikään ihminen, joka ei ole kasvanut kiinni tietokoneeseensa. Epäilyksistä huolimatta edes minä en ole siihen tilaan vielä joutunut.

Lähettäjä: Janna
Päivämäärä: 26.9.11 17:15:31

Olen ostanut Ionicista monen monta hevosta, niiden suvut on aivan ihania (: En juurikaan välitä onko hevosella viisikymmentä sijoitusta vai viisi kisaa, kun merkitsen itse kaikki kisat enkä tähtää esim esteratsastusjaoksen laatiksiin.

(Eikä hyvällä laukkahevosella muutenkaan kuulu olla läjää sijoituksia...)

Suvut, suvut, suvut! Nehän tässä ovat meikäläisen suurin intohimo, vanhat suvut, uudet suvut, niiden säilyttäminen ja luominen. Tämä on sellainen asia, että hevosia on pakko olla paljon, jos aikoo siinä onnistua. Yksi pääsky ei vielä tee kesää eikä kyllä kaksikymmentäkään, välttämättä.

Lähettäjä: stiinu
Päivämäärä: 26.9.11 19:10:28

Miten niin ei panosteta? Esimerkkitalleilla on hoidettu poikkeuksellisen hyvin tärkein asia: perustietojen ja sukujen realistisuus. Hevoset eivät joudu hukkaan, vaan on saanut luottaa siihen, että vielä 5 vuodenkin päästä ko. tallilta löytää tasan varmasti hevosten sukulaiset — tai ainakin niiden tiedot.
Lisäksi erityisesti Ionicilla kuvien valintaan on panostettu ja ne ovat persoonallisia. (Muista suurtalleista ei ole riittävän laajaa kokemusta kaikkien rotujen tms. osalta, jotta voisin nostaa erikseen esiin.)

Totta hitossa ostan tällaisten tallien kasvatteja. Heiltä saa aika varmasti tilanteeseen kuin tilanteeseen hevosen, jota jatkossa voi käyttää jalostukseen. En luota 99% 'pikkutallien' pitäjistä, koska kokemukseni sanoo niiden kaatuvan ja hukkaavan kaiken tiedon kasvattiensa suvuista yms. alta aikayksikön. Tai jos ei huku tiedot, vaihtuu omistajat ja perustiedot noin 15 kertaa hevosen elämän aikana.
Yksi iso tekijä on sitten se, että suurin osa pienemmistä talleista kasvattaa tiettyjen linjojen/tiettyjen yhdistelmien hevosia, joten kasvateista tulee helposti saman- tai massasukuisia, mikä merkittävästi voi vaikeuttaa niiden jatkokäyttöä jalostuksessa. Isot tallit (hyvin toimiessaan) tekevät arvokasta työtä geenipohjan laajentamisessa.

Minulle ei myöskään kisatulokset (arvontatulokset) merkitse kissan pierua — ei se, että niitä on, kerro juuri panostuksesta. Jos puhuttaisiin 100 tarinaluokkastartista, voisi vähän respektiä heruakin.
Tietyissä tapauksissa vähän katson statistiikkoja ja muuten kisaustouhun realistisuutta, mutta muuten...

Siitä tuli Stiinulla monta nuolta ja jokainen napakymppiin. Paitsi ehkä ensimmäinen: suurtalli ei välttämättä tarkoita pitkäikäistä, saati ikuista tallia. Voi tietysti olla että Stiinu mietti tuota kirjoittaessaan erityisesti omaa talliaan ja Ionicia, jotka molemmat ovat kyllä pitkäaikaisia ja ainakin Ionic tulee pysymään netissä hamaan tulevaisuuteen asti, vaikka meiltä loppuisi innostus sen pitämiseen.

Mutta tosiaan, jos aikoo jalostaa yhtään mitään, on hevosia oltava paljon. Parin hevosen, olkoon ne millaisia laatuarvosteluvoittajia tahansa, kanssa ollaan umpikujassa ennen kuin ehtii sanoa: "Hyi, kisaamaton hevonen". Kuka väittää muuta, on väärässä. Mitä vähemmän hevosia, sen mahdottomampaa mikään yhtään pidemmälle tähtäävä jalostustoiminta on, sen massasukuisempia ne ovat ja suurella todennäköisyydellä pikkutallin hevoset ovat sukua toisilleen. Yleisten rotujen kanssa tätä ongelmaa pystyy kiertämään ostamalla muilta hevosia ja käyttämällä ulkopuolisia oreja jalostukseen, mutta jos rotu on vähänkään harvinaisempi... ei toivoa.

Lähettäjä: Tierra
Päivämäärä: 26.9.11 19:41:01

Ionicin ja Tijuana stablesin tapaiset tallit pitävät pahimmillaan yksin pystyssä muutamien rotujen tilannetta virtuaalimaailmassa. Täältä heruu rispektiä ja paljon kun jaksaa pitää tuollaista laitosta pystyssä! Kyllä ostaisin poneja noista jos sattuisi olemaan soppelin rotuisia, nyt ei ole vain tarvetta ostaa niistä mitään ^^

Näinhän se on, ikävää tietysti sinänsä, mutta parempi näinkin. Knabstrupien kanssa Ionic on ollut melkein aina yksin, pitkä- ja vanhasukuiset ahaltekit olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman Gin Ahaltekia enkä edes viitsi mainita kladrubeja, terskejä tai kalliovuortenponeja.

Tiivistettynä siis suurtallin edut:
- mahdollisuus kasvattaa useita eri rotuja oman mieltymyksensä mukaan
- mahdollisuus tehdä laajamittaisempaa kuin polven tai parin kasvatustyötä, kun omasta tallista löytyy paljon erisukuisia jalostushevosia
- ei tarvitse murehtia, että kun se yksi rakas kasvatti on sijoittunut vain 10 kertaa, voi voi, nyt menee kasvatustoiminnalta maine
- voi säilyttää vanhoja sukulinjoja sekä luoda uusia
- ei ole niin riippuvainen muiden kasvattajien ja omistajien toiminnasta tai edes olemassaolosta

Aikuisuus virtuaalimaailmassa

Jotakuta tai joitakuita tuntuu ht.netissä närästävän nykyisin ihan kamalasti se, että minä aikuisena (32 vuotta, hui kamala!) ihmisenä, suoranaisena vanhuksena kerron siellä mielipiteeni suhteellisen suoraan. Vai mitä mieltä olette seuraavista lainauksista:

Lähettäjä: Sietäisitte
Päivämäärä: 22.9.11 11:05:57

Sietäisitte hävitä, jopa Virginia, on täällä aikuisena lyttäämässä muita ihmisiä, vaikka normaalisti olevinaan pidetään niin ihmeellisenä ihmisenä.

(lähde)

Lähettäjä: Kerstin
Päivämäärä: 19.9.11 12:00:42
...

Virginian mielipidettä ei kaivata missään se tiedetään tuollaisista vanhemmista ihmisistä, että mielellään tullaan nuorille viisastelemaan.

(lähde)

Enpä ole aiemmin tällaiseen ilmiöön törmännyt, vaikka olen aina ollut vähintään 5 vuotta normi-virtuaalihevostelijoita vanhempi enkä ole koskaan pyrkinyt peittelemään ikääni. Ja takana on sentään 10 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivista kirjoittelua virtuaalimaailmassa! Mitä tähän siis pitäisi sanoa? Olikohan näiden kirjoittaja(t) sitä mieltä, ettei aikuisella saa olla mielipiteitä tai että jos onkin, niin vain positiiviset mielipiteet saa esittää julkisesti? Tai että aikuisen ihmisen mielipide on jotenkin nolo nuorempien kansoittamassa foorumissa? Että minun pitäisi olla pullantuoksuinen täti, joka hymyilee pikkuisille lapsukaisille vähän sivusta, kun nämä touhuavat innoissaan omia juttujaan?

Ei pitäisi nähdä tuollaisia unia.
Ihan uutisena: ihminen minäkin olen, iästäni huolimatta. Minulla on mielipiteitä, usein varsin voimakkaitakin sellaisia. Mielipiteiden lisäksi minulla on myös tietoa eri asioista jonkin verran. Minusta on täysin sallittua jakaa sitä tietoa muillekin ihmisille siitä huolimatta, että kuulostan saarnaavalta viisastelijalta. Sorrun joskus ylilyönteihin kritiikissäni, vaikka yleensä pyrin olemaan asiallinen. Jos jotain pitää haukkua, haukun mieluummin asioita kuin ihmisiä. Toivottavasti ei tullut kellekään yllätyksenä, että aikuisena ei välttämättä ole ihan täydellinen ihminen.

Tämä siis ihan vain ilmoitusluonteisena asiana. Minun hiljentämiseen vaaditaan aika paljon enemmän kuin pari puskista huutelijaa. Lisäksi virtuaalihevostelussa ei minun tietääkseni ole yläikärajaa.

10 suosikkirotuani

Bongasin tällaisen haasteen jostain reaalimaailman blogeista, mutta soveltuuhan se toki virtuaalimaailmaankin. Tarkoituksena on siis listata 10 suosikkihevosrotua virtuaalimaailmassa ja mielellään perusteluiden kera.
Tässä siis minun. En väitä että olisivat paremmuusjärjestyksessä, paitsi että tekke luonnollisesti pitää ansaittua ykkössijaa.

1. Ahaltek
Noh, minun kohdallani ei vaatine perusteluita? Perustelen kuitenkin.
Persoonallinen, erinäköinen ja KAUNIS rotu, niin kuvissa kuin ihan livenäkin. Upeita, upeita hevosia. Virtuaalimaailmassa minulla alkaa olla jo vuosikymmenen historia ahaltekien parissa ja jos virtuaalimaailmassa jaettaisiin tittelit "pitkäaikaisin tekkekasvattaja" tai "suurin tekkekasvattaja" tai ehkä "tunnetuin tekkekasvattaja", saisin ne ilman muuta ja vielä kukkakimpun kaupanpäällisiksi.

2. Arabi
Kaunis ja monikäyttöinen rotu, joka virtuaalimaailmassa on kai aina hieman kärsinyt yleisyydestään ja epärealistisista omistajista. Erinomaisen käyttökelpoinen myös risteytysjalostuksessa.

3. Kalliovuortenponi
Hyvin erinäköinen ja oloinen kuin nämä kaksi ensinmainittua aavikon kaunotarta. Kalliovuortenponeissa kiehtoo niiden väritys, askellaji, mahtava luonne ja monikäyttöisyys (voin muuten kehuskella päässeeni katselemaan rockyja lähietäisyydeltä, ovat vielä kauniimpia ja hurmaavampia kuin kuvissa ikinä). Virtuaalimaailmassa ehkä tärkein piirre on niiden laaja värivalikoima, erityisesti hopeavärien yleisyys, kun muilla roduilla hopea on harvinainen.

4. Knabstrup
Myös tämän rodun kanssa on tullut virtuaalimaailmassa puuhattua erinnäisiä vuosia. Tälläkin väritys on se "juttu", mikä kiinnostaa. Kiinnostaisi "tuoda" virtuaalimaailmaankin reaalimaailman tyypit (sport, baroque, pony ja miniature), mutta on tunnustettava että kuvien kanssa on hankalaa ilmankin.

5. RBSH
Oma, rakas keksintöni, joka alkaa kohta lähennellä vuosikymmenen ikää ja englantilaisittain: "still going strong". On vakiinnuttanut paikkansa ja tunnettavuutensa virtuaalimaailmassa kiitettävällä tavalla. Plussaa luonnollisesti on se, että koostuu monista mielenkiintoisista roduista. Myönnän, että vaikka olenkin järkeillyt RBSH:n suosion syitä, se suosio on silti yllättänyt, koska minusta yksikään noista linkitetyssä tekstissä luetelluista syistä ei ole sellainen, että se yksistään riittäisi takaamaan suosion ja tunnettuuden (voi, antakaa anteeksi nämä sanat!) näin pitkäksi aikaa. Taputtelen itseäni salaa harteille RBSH:n takia.

6. Quarter
Kiitos Stiinun kattavan quarter-tietouden ja sen auliin jakamisen, olen alkanut tajuta tätä rotua vuosien varrella aina vain paremmin. Rakennetyypeistä ei silti ihan tajua hirveästi vieläkään, mutta olen ajatellut että ehkä tällaiselle kevytharrastajalle se ei ole ihan 100% välttämätöntäkään. Ja -voi mikä yllätys- quartereiltakin löytyy kai kaikkia tarjolla olevia erikoisvärejä.

7. Englantilainen täysiverinen
Hevosrotujen aatelia, eittämättä. Monikäyttöinen, kelpaa laukkojen lisäksi myös olympialajeihin sekä monen eri sortin risteytysjalostukseen.

8. Morgan
Näyttävä, monikäyttöinen, kaunis ja sitten kun netistä löytyy vielä kuviakin, niin mikä sen parempi? En ihan aina jaksa muistaa, mitkä olivat ne syyt miksi Ionicin aikanaan laaja morganjalostus ajettiin alas. Ja taas asiaa miettiessäni olen entistä varmempi, että tämän rodun kanssa jatketaan tulevaisuudessa huomattavasti suuremmalla skaalalla.

9. Puoliveriset, erityisesti trakehner ja oldenburg
Puoliveriset ovat komeita, siitä ei pääse mihinkään vaikka miten haluaisi. Noiden suosikkirotujen valinta kertonee aika paljon minun hevosmausta: trakehner on se kevein ja siroin (no ei aina), oldenburg on taas perinteisesti ollut sieltä raskaimmasta päästä. Minä pidän kaikenlaisista ääripäistä siis, mutta kyllä ne "keskikastinkin" puoliveriset jaksavat kiinnostaa.

10. Terskinhevonen
Myös tämä on rotu, jonka kanssa minulla on pitkä historia virtuaalimaailmassa. Sitä ei olisi, jos en todella, todella pitäisi kyseisestä rodusta kovasti. Kaunis, monipuolinen, vaihteleva, siinä päällimmäiset syyt rodun suosioon.

Sitten on tusinoittain rotuja, jotka voisi kirjata "bubbling under" - otsikon alle ja minua harmittaa että jätin mainitsematta ainakin saddlebredin, paso finon, irkun, tennesseenwalkerin, andalusian, budjonnyn, furioson ja gidranin, kladrubin ja niin monen muun.

Nyt haastankin kaikki muut virtuaalibloggaajat tarttumaan tähän haasteeseen, kirjoittamaan samanlaisen listan omista suosikkiroduistaan omaan blogiinsa ja linkkaamaan sen vaikkapa tänne. Myös ne lukijat, joilla omaa blogia ei ole, voivat erittäin mieluusti kirjoittaa kommentteihin oman listansa.

Rotuhaaveita

(kuten siis totesin edellisen, sinänsä pelottavasti otsikoidun tekstin lopussa, en to-del-la-kaan ole lopettamassa)

Jos vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti lisää tai voisin lopettaa nukkumisen pääosin, hankkisin välittömästi Ioniciin paljon uusia rotuja! Se nyt ei sinänsä ole mitään uutta, että pinnan alla kuplii kaikenlaisia suunnitelmia, jotka eivät yleensä koskaan toteudu ainakaan täysimittaisina.

Frederiksborg
Vanha kasvatusrotu, jota pitäisi kyllä alkaa kasvattaa uudestaan, koska näitä ei virtuaalimaailmassa ole. Muutama ikivanha tamma on edelleen jäljellä, voisi keksiä vähän uusia hevosia ja jatkaa siitä.

Irlannintyöhevonen
Ihan sama juttu kuin frederiksborginkin kanssa, tallista löytyisi vielä pitkäsukuisia hevosia, joiden suvuista löytyy niitä alkuperäisiä whitewoodilaisia. Näillä tuli aikanaan vastaa se, että hevosilla alkaa olla kovin pitkät suvut ja kaikki ovat sukua keskenään. Uutta verta, uutta verta...

Englantilainen täysiverinen
No onhan meillä näitä vielä ja vähäistä jalostustoimintaakin, mutta rotu ansaitsisi suurempaa panostusta.

Angloarabi
Näitäkin syntyy satunnaisesti, mutta voin sanoa samaa kuin enkunkin kohdalla: ansaitsisi suurempaa panostusta. Paljon suurempaa.

Trakehner, oldenburg, selle francais ja hannover
Kaksi ensin mainittua kuuluivat Ionicin repertuaariin tallin kaukaisessa esihistoriassa, sittemmin kasvatus on loppunut. Hannover kiinnostaisi myös. Oikeastaan anglo-trakehnerkin kiinnostaisi. Juu, tunnustan että tällainen harvinaisten rotujen friikkikin tuntee ajoittain voimakasta vetoa mahtaviin puoliverisiin.

Andalusia ja lusitano
Kumpaakin löytyy muutama kappale, espanjalaisia enemmän, portugalilaisia vain emä ja sen orivarsa. Hienoja, hienoja hevosia, soveltuvat joiltain osin myös risteytysjalostukseen, joten näitä voisi mahduttaa talliin enemmänkin.

Hackney ja hackney-poni
Poneja meillä muutama kappale onkin, isompia versioita ei taas ole ollut... ööö... koskaan? Häpeällistä. Kuvista on vähän puutetta, mutta kyllä sitä nyt muutamalle elikolle kuvatkin löytäisi. Löytäisihän? Ja sitä itse piirtämistähän me olemme mainostaneet jo vaikka kuinka kauan, tässä olisi oiva kohde.

Welshit
Varsinkin vanhat tutut B, cob ja part-bred! Näitähän meillä oli, ikävä kyllä vanhat sukulinjat on hukattu aikoja sitten, mutta ei siinä niin kovin montaa vuotta ole kun joitain tuttuja nimiä vielä bongailin muiden welsh-siittoloiden hevosten sukutauluista. Nämä olisivat niin ihania.

Muut Brittein saarten ponit
Miinus ehkä shetlanninponi. Ylämaanponi, fell, dales, darmoor, exmoor, nyffi, connis, miksei myös kerry bog. Ylämaanponejahan meillä on kasvatettu, exmoorejakin on ollut pari kappaletta. Nyffi ja connis olisivat ihan uusia rotuja, varsinkin jälkimmäiset ovat parhaimmillaan kuolettavan komeita. Ja oikeastaan aika harvinaisiakin, onko nykyään olemassa näiden kasvattajia lainkaan?

Quarter, paint, appaloosa
Ensimmäistä ja viimeistä on joskus kasvatettukin, kaikkia taitaa löytyä tälläkin hetkellä ainakin joitain hajayksilöitä ja Pinkissähän olisi ikääntyneitä laukkureita tarjolla. Quarterin kanssa pääsisi kikkailemaan väreillä oikein kunnolla ja kirjavat nyt aina ovat kivoja.

Raskaat kylmäveriset
Ja luonnollisesti sieltä harvinaisimmasta päästä: percheroneja, poitounhevosia, shirejä, suffolkeja, vladimirintyöhevosia, American Cream Draft... Miksei ehkä jokunen clydesdalekin, ardenner, belgiantyöhevonen. Minä en ole koskaan profiloitunut kylmäveristen ystävänä, mutta tunnustan salassa niitäkin fanittavani vaikken tajuakaan niiden rakenteesta mitään.

Budjonny ja orlov-rostoptshin
Näitä löytyy ja jonkinlaista kasvatustoimintaakin. Itse asiassa budjonnyilla jo jossain määrin laajaa. Kaipaisivat kyllä vieläkin enemmän panostusta ja budjonny varsinkin virallisen kasvatusrodun aseman.

Marwari
Superharvinaisuus, meiltä on joskus historian hämärissä tainnut löytyä yksi tamma ja jos en ihan väärin muista, se varsoikin kerran. Juu, vuosi oli 2006. Kuvapula on akuutti, mutta muutaman sentään saisi.

Mustangi
Näitäkin meillä on ollut tallin alkuaikoina. Elelivät tammalaumassa, jossa oli joka VHKR-vuosi eri ori. Olisi mahtavaa jos näitä vielä jaksaisi ja ehtisi kasvattaa, edes vähän.

Criollo
Myös vanha tuttu, jota aika ajoin (itse asiassa aika useinkin) kaipaan kovasti. Kiinnostava, mutta harvinainen rotu.

Gelderlandinhevonen
Näitäkin on ollut sen verran että yksi varsa on syntynyt joskus aikojen saatossa (2007 jos nyt oikein tulkitsin taulukkoa). Kuvia ei ihan turhan paljon ole saatavilla, silti kiinnostaisi.

Dutch Harness Horse
Hieman tuntemattomampi rotu, mutta niin näyttävä että tätä pitäisi kokeilla. En tiedä onko tällä rodulla enää aktiivisia kasvattajia.

Islanninhevonen
Värifriikin päiväuni ja askellajihevosiahan ei koskaan voi olla liikaa (vaikkei niitä nykyisiäkään kilpailuta).

Clevelandinruunikko
Edelleen vanha tuttu rotu, nyt just en muista löytyisikö vanhasukuisia fossiileja vielä Ionicista. Ainakin noita cb-xx-risteytyksiä on, joka sekin olisi mielenkiintoinen kasvatusprojekti. Mahtavia, mahtavia hevosia!

Unkarilaiset rodut
Poislukien unkarinpuoliverinen, joka nyt on ihan normaali pv kaikkinensa. Joitainhan meillä on ja pienimuotoista kasvatustoimintaakin, mutta ansaitsisivat ehdottomasti edes yhden aktiivisen kasvattajan. Kuvien löytäminen ei ole maailman helpoin temppu, varsinkaan noniukselle tai shagyalle (kaikki shagyakuvat ovat nyt terskeillä), mutta ehkä siitä jollain konstilla selviäisi.

Malopolski ja wielkopolski
Ei varmaan tarvitse perustella?

Olisihan noita muitakin vielä, tässä nyt vain ne ekana mieleen tulleet. Voi että, vielä jonain päivänä näitä meille tulee!

Mitä jos lopettaisi?

Niin, mitä sitten?

Tässä tauon aikana on tullut laistettua ihan kunnolla noista virtuaalisista velvollisuuksista, jotka nyt eivät ole oikeastaan ihan velvollisuuksia, mutta jotka nyt kuitenkin pitäisi tehdä. Tuntuu vähän karulta raapustella kasaan sivuja kasvateille, jotka ovat syntyneet vuosi sitten. Sitä tulee väkisinkin ajatelleeksi, että mitä jos heittäisi hanskat kehään? Antaisi olla? Kuka siihen kuolisi?

Niinpä. Iso parkuhan lopetusilmoituksesta tulisi eri foorumeissa, mutta todennäköisesti vain harva muistaisi sitä enää puolen vuorokauden jälkeen. Eihän Ionic ole mikään kisajärjestäjä, meiltä ei myydä hevosia, meille ei osteta hevosia suurissa määrin. Lopettamispäätös koskisi vain harvaa ja luonnollisesti me jättäisimme sivut silleen olemaan, joten edes hevosten sivut eivät kadonneet mihinkään.

Tällä hetkellä lopettamispäätös ei tuntuisi edes pahalta, sen verran paljon noita tekemättömiä töitä on rästissä Ionicin ja erityisesti GA:n tiimoilta ja se ärsyttää tietyllä tapaa. Koko tallin pyöritys tuntuu hieman raskaalta, rotujen ja hevosten määrä on kertakaikkiaan liian suuri ja kun ei haluaisi tietysti mistään luopuakaan. Päinvastoin, mielessä pyörii tusinan verran rotuja, jotka ovat sillä "näitä pitäisi alkaa kasvattaa"-listalla. (Tusina?! Vakavaa aliarviointia. Ennemminkin neljä tusinaa rotua...)

Mikä kuitenkin on todennäköisyys, että vaikka lopettaisimmekin Ionicin, ainakin minä palaisin takaisin virtuaalimaailmaan ennen kuin pöly ehtisi kunnolla edes laskeutua? Itseni tuntien todennäköisyys olisi lähempänä 100% kuin 75%. Se on nähty niin monta kertaa aikaisemminkin. Eli lopettaminen on kertakaikkiaan pois laskuista. Jatkamme siis taukoilua ja palaamme ennemmin tai todennäköisesti myöhemmin takaisin aktiivisiksi.

Mieliteko

Että kun tekisi mieli palata takaisin laukkamaailmaa. Viitosryhmä tarvitsee kipeästi kisajärjestäjiä (mutta hei, voisimmehan me järjestää laukkoja, vaikkei olisi omia hevosia kisaamassa?), risuestelaukoillekin olisi ehkä kysyntää ja kaiken huipuksi ykkösryhmälle on tarjolla niin paljon erilaisia arvokisoja, ettei voi todeta kuin huaaa! Kaukana näyttävät olevan ne ajat kun ei ollut tarjolla juuri muuta kuin BC, TC ja niiden prepit.

Jos sitä hevosen tai pari...