sunnuntaina, syyskuuta 30, 2012

Kuukauden valintojen esittelyt

Meillä on ollut jo vuosia tapana valita joka kuukausi kuukauden ori ja tamma meidän omista hevosista ja niiden lisäksi kuukauden linkkivinkki, yleensä jokin kiinnostava talli tai muu virtuaalimaailmaan liittyvä sivusto. Mitään sen enempää hyötyä tai haloota tästä valituksi tulemisesta ei ole yleensä ollut sen enempää hevosille kuin talleillekaan. Lista valituiksi tulleista.

Nyt ajattelimme, että miksemme raapustaisi kunkin kuukauden valinnoista muutamaa sanaa tänne blogiin. Yleensä ne ovat kuitenkin jossain määrin ajankohtaisia valintoja meille, niin että niiden esittelyllä voisi olla jotain uutisarvoa.

Lokakuu alkaa huomenna ja lokakuun valinnat onkin jo tehty ja julkaistu. Kuukauden orivalinta osui arabiori Ashraf al Najyaan, tamma on Arcaria Catania Candy ja talliksi valikoitui toissapäivänä blogissakin esitelty Raziq Marwaris, joten sen esittely on hoidettu jo.

Ashraf al Najya tuli meille kesäkuussa kasvattajaltaan al Najyasta. Meidän arabilaumassa tällaiset hevoset ovat aina kullanarvoisia: tasasukuinen, mielellään pitkähkö suku ja täysin erisukuinen kuin meidän hevoset. Ashrafilla plussana on vielä se, että se on puhdas egyptinarabi. Vaikka meillä aiotaankin panostaa enimmäkseen puolalaisiin ja venäläisiin sekä tietysti joka sorttia sekoittaviin domesticeihimme, ei yksi egyptiläinen tee lainkaan pahaa. Al Najyassa sen sijaan kasvatetaan nimenomaan egyptiläisiä ja samoihin aikoihin kun hankimme Ashrafin, ostimme myös egyptiläistamma Karimah Sahar al Najyan.

Ashrafin suvussa näkyy monta kuuluisaa kasvattajatunnusta: Elgwir, al Rayad ja al Qismat, kaikki nämä ovat mielestäni huomionarvoisia nimiä nykyisessä arabijalostuksessa. Osa hevosista on peräisin Yhdysvalloista ja harmikseni suvussa on myös muutama ns. RL-hevonen (oikea hevonen, josta on tehty virtuaaliversio), nimittäin Ibn Azadik ja Ansata Nile Mist. En henkilökohtaisesti pidä tällaisesta, mutta menköön tämän kerran.

Arcadia Catania Candy on ihan uusi hankinta, viime viikolla ostimme sen Arcadiasta. Meillä on jo paljon Arcadian morganeita, yhteensä kymmenen kappaletta, neljä oria ja kuusi tammaa. Arcadian omistaja on todellakin ottanut sydämenasiakseen morganeiden jalostuksen ja lukumäärän kasvattamisen. Kantahevosia on todella paljon ja tallille on myös ostettu muualta morganeita, mistä on sattunut löytymään. Voin ylpeänä kertoa, että on sinne myyty pari ionicilaistakin, ori Illicit Ion ja tamma Charm Quark Ion. Catanian suku on kuitenkin ihan jotain muuta. Isänisä on arcadialainen, isänemä Camelotissa ja emä sukuineen puolestaan on kotoisin Yhdysvalloista, Kaimel Stable - nimiseltä kasvattajalta.

Luonnollisesti parasta Cataniassa on sen väri, se on voikko, mutta kantaa hopeaa. Sen emä on hopeanruunikko, joka on perinyt värinsä isältään. Hopeavärisiä morganeita ei tiettävästi ole virtuaalimaailmassa koskaan aikaisemmin esiintynyt, ei edes meillä. Onhan se todella, todella harvinainen väri reaalimaailman morganeilla. Ikävä kyllä en löytänyt mistään sellaista kuvaa, joka olisi ollut edes jotenkin uskottava hopeanruunivoikoksi morganiksi, joten koska en halua kadottaa voikkogeeniäkään (vaikka meidän morganeista aika iso prosentti on enemmän tai vähemmän voikkoja...), oli pakko tyytyä voikon morganin kuvaan ja todeta, että siellä se hopeageeni kuitenkin on taustalla vaikkei hevosen värissä näykään. Catania voi ja varsin varmasti tuleekin jättämään hopeavärisiä Ion-morganeita, ensimmäisiä lajissaan.

perjantaina, syyskuuta 28, 2012

Pari huomionarvoista tallia

Marwarinhevosia ei ole koskaan ollut virtuaalimaailmassa kovinkaan runsaasti. Vuosien saatossa muutama kasvatusyritys on ollut, mutta nämä ovat päättyneet ennemmin tai myöhemmin. Kuvien puute, kiinnostuksen puute, liika eksoottisuus, mitkä lienevät syynä siihen, etteivät marwarit ole koskaan saaneet sen enempää nostetta.

Pitkästä aikaa on yksi uusi yrittäjä marwarimarkkinoilla, nimittäin Raziq Marwaris. Kuvien puutteenhan voi korvata piirtämällä kuvat itse, kuten Raziqissa on tehty. Itse piirtäminen tuo myös erinomaisen mahdollisuuden valikoida mielenkiintoiset värit hevosille.
Marwari on sellainen rotu, jonka värikartta on vielä kovin sekainen. Tiedossa on, että perusvärejä esiintyy vaikka mustaa onkin perinteisesti pidetty epäonnen värinä, kimoja ja voikkoa on myös ja kirjavista sabinoa ja tobianoa. Raziqissa näiden lisäksi vilahtelee hallakko- ja hopeavärejä enkä itse pidä kovinkaan mahdottomana etteikö oikeissa marwareissa voisi näitä esiintyä. Marwari on käsittääkseni jossain määrin lähellä vielä alkuperäisrotua ja se tarkoittaa monissa tapauksissa sitä, että hallakkovärien esiintyminen ei ole välttämättä mikään mahdottomuus. Ja mitä tulee hopeaväreihin, olen aivan varma että näin vuosia sitten netissä kuvan marwarista tai kathiawarista, joka oli aivan hopeanruunikon näköinen.

Niinpä Raziqista löytyykin vaikka mitä: mustanvoikkoa sabinoa, samppanjanmustaa (tämä on kyllä vähän totuuden venyttelyä, samppanjamutaatio on kotoisin Amerikan mantereelta, mutta virtuaalimaailmassa voi mennä. Onhan meilläkin voikkoja terskejä), voikkoa tobianoa, ruunivoikonhallakkoa, päistärikköä, hopeanhiirakkoa ja vaikka mitä muuta kivaa. Värifriikki voi vain huokaista. Tekisi kovasti mieli mennä ostamaan itselleen kippurakorva tai pari ja sitten voisi toteuttaa sen, jota olemme vuosikausia luvanneet: piirtää edes yhdelle hevoselle itse kuva. Pakkohan se olisi, meidän marwarivalokuvat ovat tylsän ruunikoita ja rautiaita eikä Bob Langrishiltakaan löydy mitään todella jännittävää.

Joka tapauksessa marwarit, joko perusväriset tai erikoisväriset ovat mielestäni varsin tervetullut lisä virtuaalimaailman hevosrotuvalikoimaan.


Giwdeon on sivujensa mukaan aloittanut jo 2010, mutta meikäläisen tietoisuuteen se putkahti vasta keväällä. Miten niin hidas tai jotain... Joka tapauksessa Giwdeon on todellakin talli minun makuuni: kaikkea löytyy, mutta toisaalta se on hyvin yksinkertainen. Siellä on kasvattilista, astutuskalenteri ja hevoslistaukset, ei mitään muuta. Pääsivulta löytyy yhteystiedot ja siinä se sitten onkin. Ionicimaiseen tapaan hevosilla ei ole luonnekuvauksia eikä juuri kisojakaan. Silloin kun VSN oli vielä voimissaan, Giwdeonin hevoset olivat yleinen näky osallistujalistoilla, tekketamma Ki'sain taisteli pitkän aikaa pistelistojen kärkisijoista. Hittoakos minä sille voin, että se voitti jokaisen minun tuomaroiman tekkeluokan, kun on niin täydellinen?

Rotuvalikoimahan sitten on laaja, lukumääräisesti ei juuri häviä Ionicille, jos lainkaan. Tosin suurin osa hevosista on lämminverihevosia. Poneja löytyy muutama muiden rotujen seasta, jos kalliovuortenponia ei lasketa ja kylmäverisistä löytyy irlannincob omana listanaan sekä ainakin yksi clydesdale muista roduista.

Kuten arvata saattaa, tuonne on mennyt Ionicista, Pinkistä ja Gin Ahaltekistä aika paljon hevosia, kladrubeja, muutama tekke, knabstrupinhevosia, eri rotuisia ex-laukkureita Pinkistä, tallin toistaiseksi ainoa GG ja vaikka mitä. Lisäksi kesällä sovimme ison määrän astutuksia, Giwdeonin oriit pääsivät laumoittain astumaan Ionicin tammoja ja niiden hevosten sivuja värkkäilemme vieläkin kuntoon.

Giwdeon on kuitenkin viime aikoina ollut ikävän epäaktiivinen ja pelkään kovin, että talli unohdetaan ja pahimmassa tapauksessa se arvokkaine hevosineen katoaa kokonaan.

keskiviikkona, syyskuuta 19, 2012

Laukkatulokkaita

Pinkin perusperiaatehan oli alunperin "Hevosia joka lähtöön", joka tarkoitti aikaisemmin sitä, että meiltä tuli yleensä ainakin kaikkiin maiden-lähtöihin niin paljon hevosia kuin sopi ilmoittaa. Jos ei jollekin matkalle ja ratapohjalle ollut sopivaa hevosta, jolla olisi ollut kalenterissa tyhjää, sellainen keksittiin.

Nyt ei enää keksitä, vaan kasvatetaan. Kun Cullamore julkaisi kisakutsunsa, jossa oli peräti 14 lähtöä kaksivuotiaille täysiverisille, oli meidän tartuttava kiireesti toimeen ja kasvatettava sopivista vanhemmista 28 varsaa, jotta saimme sallitut kaksi hevosta jokaiseen lähtöön. Onneksi meillä on siitoshevoskaartia niin paljon, etteivät tammat loppuneet kesken.

Kuten sanottua, täysiverisille nimien keksiminen on sieltä helpoimmasta ja simppeleimmästä päästä, olivat ne sitten tuontihevosia tai kasvatteja. Virallinen nimienkeksijä S on tehnyt taas mielestäni kuolettavan hyvää jälkeä näiden uusimpien tulokkaiden nimien kanssa. Vai mitä olette mieltä seuraavista nimistä:
- tamma Pink Christine Daae (i. Opera Phantom GA)
- tamma Pink Dismal Downs (e. Calisota Gold GA)
- tamma Pink Hello Kitty (e. Most Feline GA)
- tamma Pink Russian Regalia (i. Classical Crown GA, e. Soviet Spirit GA)
- tamma Pink Nexttopmodel
- ori Pink Way To China (i. Wrong Way Only GA, e. Xanadu GA)
- ori Pink Fisichella (i. Verstappen GA)
- ori Pink David Bowman
- ori Pink George Mallory

Kaikki nämä ja monta muuta lisäksi tekevät debyyttinsä siis parin päivän kuluttua Cullamoressa.

- Gin

torstaina, syyskuuta 13, 2012

Kommentointiin muutos

Kas niin, tein nyt sen mitä Gin uhkasi: blogitekstejä ei voi enää kommentoida rastittamalla "uskomatonta soopaa". Nyt jos haluaa pelkillä rasteilla kommentoida, ovat vaihtoehdot seuraavat: tykkään, en tykkää, täyttä asiaa, hauskaa. Jos sitten olet sitä mieltä, että jokin teksti on todella paksua sitä-itseään, niin ollos hyvä ja avaa sanainen arkkusi kommenttikentässä. Se auttaa meitä kirjoittajia paljon, paljon enemmän kuin satunnainen ruksittelu ilman tarkempia speksejä.

Miksi sitten jätimme nuo tykkäämiset sun muut kohdat edelleen rastitettaviksi? Eiväthän ne auta meitä yhtään sen enempää, kun emme tiedä mikä kunkin rastittelijan mielestä on ollut erityisen asiaa tai tykättävää. No, perustelematonta positiivista palautetta on kiva saada, vaikkei siitä mitään varsinaista apua olisikaan. Tietääpähän ainakin tehneensä jotain oikein jonkun mielestä. Perustelemattomalle negatiiviselle palautteelle ei voi tehdä muuta kuin kohauttaa olkapäitään ja jatkaa samalla linjalla kuin siihenkin asti. Siinä näiden kahden asian ero.

Kuten Gin sanoi, kommentointi on tehty mahdollisimman helpoksi, saa ihan anonyyminä kirjoittaa ja edes ip-osoitetta emme pysty tietääksemme selvittämään millään tavoin. Tällä hetkellä myös kirjainvarmistus on pois, nämä Bloggerin uudet vahvistuskuvat ovat niin hirveitä, ettei mitään rajaa. Vähäsen on tullut spämmiä, mutta onneksi Blogger osaa suodattaa ne pois kokolailla automaattisesti.

- S

tiistaina, syyskuuta 11, 2012

Vaihteeksi VRL-rekisteröintiongelmia

Lienee jo suht yleisesti tunnettua, että meidän talleilla noudatetaan värien periytymistä, jos nyt ei pilkuntarkkaan niin melkein kuitenkin. Isoimmilla roduilla (arabi, tersk, kalliovuortenponi, ahaltek) on hevosten sivuilla ihan merkittynä jopa genotyyppi, mutta genotyyppiä tai ei, ei Ionicissa synny kahdesta raudikosta mustankimoa varsaa. Ei vain synny.
Väri kuitenkin merkitään hevosen sivulle vasta siinä vaiheessa, kun hevonen saa kuvan, vaikka kuinka olisi tiedossa, että hevonen ei voi olla minkään muun värinen kuin esimerkiksi musta. Näin esimerkiksi friisiläisillä, joilla jo pelkkä rotu määrää sen värin.

Kun rekisteröimme kuvattomia (siis: väri ei lue hevosen sivuilla) hevosia VRL:n rekisteriin, tarkistamme yleensä vanhemmat ja jos yhdistelmä sattuu olemaan sellainen, että vain yksi väri on mahdollinen, merkitsemme rekisteröintivaiheessa sen jo hevosen väriksi. Tiedämme näet 100% varmaksi, että hevonen tulee sen värinen olemaan, kun se ei voi minkään muunkaan värinen olla. Myönnän, tässä tilanteessa ei hevosen sivun tiedot vastaa rekisteröintihakemukseen annettuja tietoja ja se on siis meidän virhe, ihan tietoisesti tehty. Tähän mennessä kaikki tällaiset hakemukset ovat menneet läpi. Toisessa päässä on ollut siis joko huolimaton hyväksyjä tai sellainen, joka tajuaa jotain perinnöllisyyden päälle.

Toissapäivänä sitten tuli ekat hylyt, syy: "Väri ei täsmää hakemuksessa ja sivuilla (hakemuksessa lukee rautias ja sivuille ei ole merkitty väriä ollenkaan)". Juu, ei ole merkitty, tiedetään, kun ei niillä ole vielä kuvia. Luuleekohan kyseinen tyyppi, että yritän ihan ilkeyttäni tai huolimattomuuttani rekisteröidä kymmenkunta hevosta väärillä tiedoilla, elleivät ne tiedot olisi oikeita? Rautiaista vanhemmista kun ei synny kuin rautiaita varsoja. Lisäksi toinen roduista on gidran, joka ei voi olla kuin rautias ja toinen don, joka on hyvin usein rautias. Hylkääköhän tämä kaveri mustiksi rekisteröidyt friisiläiset, ellei niiden sivuilla lue värinä musta? (Juu juu, voivat ne olla rautiaitakin)

Noo, ei muuta kuin merkitsemään värit sivuille ja yrittämään uudestaan. Vihaan kuitenkin ylimääräistä työtä ja sitä, että hyväksyjien linja ei ole yhtenäinen. Minä nimittäin ihan tosissani kuvittelin, että kun se on mennyt läpi aina aikaisemminkin ja useita kertoja, niin menisi nytkin.

- Gin

EDIT!
Kannattaa siis oikeasti todella joskus lukea läpi ne VRL:n rekisteröintiohjeet, ei vain meidän vaan myös arvon rekisteröijien!
Hevosen rekisteröintiohjeet, kohta 3.1. Väri ja säkäkorkeus:
Jos hevosen väri ja säkäkorkeus on ilmoitettu hakemuksessa, tulee näiden vastata rekisteröitävän rodun vaatimuksia. Säkäkorkeuden ja värin tulee olla samat sivuilla ja hakemuksessa, jos ne on merkitty hevosen sivuille. Mikäli tietoja ei ole merkitty hevosen sivuille, oletaan hakemuksessa olevien tietojen olevan oikein.

Siis tämän takia aina aikaisemmin on hakemukset menneet läpi ja tällä kertaa hylkäykset eivät siis johdu meidän leväperäisyydestä vaan hyväksyjän tumpuloinnista. Kiitos Tuire N!

perjantaina, syyskuuta 07, 2012

Pinterest-mainostusta

Siltä varalta, että lukijoista löytyy Pinterestiin rekisteröityneitä, haluan esitellä pari omaa kuvaboardiani:
- Horse breeds, olen etsiskellut kuvia eri hevosroduista ja kirjoitellut niille lyhyitä kuvauksia (tosin englanniksi)
- Nicely-coloured horses, edelleen englanninkielinen board, tänne on koottu kuvia erivärisistä hevosista, väri-infoa ja sen sellaista.

Toki Pinterestistä löytyy muitakin kiinnostavia boardeja:
- Unique coats, lisää eri värejä
- Rare Breeds, harvinaisia rotuja, valitettavan pieni board vielä
- Hall of Fame Horses, AQHAn board kuuluisista quartereista
- Coat Color Genetics, AQHAn ikävän epäaktiivinen board väreistä
- Interesting Horse Colors, lisää värijuttuja
- Rare Horse Breeds ja lisää harvinaisia rotuja

Muita mielenkiintoisia boardeja saa vinkata lisääkin.

- S

torstaina, syyskuuta 06, 2012

Tulevaisuuden suunnitelmia

Lienee varmaan useammin kuin kerran todettu eri yhteyksissä, että minulla ja Ginillä on jatkuvasti pyörimässä erilaisia virtuaalimaailmaan liittyviä suunnitelmia. Useimmat niistä ovat toteuttamiskelvottomia tai 100% pöljiä tai molempia ja siksi niistä ei julkisesti puhutakaan. Mistä sen sijaan kehtaa julkisuudessa puhua, ovat tulevaisuuden jalostussuunnitelmat. Kasvatustoiminta näet on sellaista, että sitä on aina ollut ja tulee aina olemaankin.

Tällä hetkellähän meidän suurimmat kasvatusrodut ovat ahaltek, arabi, kalliovuortenponi, knabstrup ja tersk. Kaikkien hevosmäärä on yli sata otusta tai ainakin yli 90. Näiden kaikkien kohdalla kasvatustilanne on vähän lohduton, meillä on paljon pitkäsukuisia hevosia, jotka ovat (liian usein) sukua keskenään, ja yli-ikäisiä hevosia lojuu talleissa, kun ei niillä ole vielä varsoja. Asialle täytyy tehdä jotain, mutta koska ne ovat voineet tähänkin asti odottaa, voinevat ne odottaa vielä myöhempäänkin.

Vaikkei meistä kumpikaan käynyt Vermon poninäyttelyissä, on meihin iskenyt ponibuumi. Tästä oli jo puhetta aiemmin, että welsh-jalostusta viritellään tulille uudemman kerran, mutta Ionicin poniosastolle on kertynyt jo kohtuullisen kattava valikoima muitakin rotuja. Tallin ensimmäiset nyffi- ja russkasvatit ovat syntyneet kesän aikana, ja lisää pitäisi kehitellä. Myös connemara on sellainen rotu, joka kiinnostaisi kovasti kasvatusrotuna.
Muita ponirotuja ovat hyperharvinainen bardianponi, joka on ajautunut jalostukselliseen umpikujaan ja kaikki yksilöt ovat sukua toisilleen. Näistä on siis luovuttava tai näitä on keksittävä enemmän. Kannatamme aina jälkimmäistä vaihtoehtoa. Samassa tilanteessa ovat kyllä meidän harvat pottockit ja arieget.
Brittiponejakin on, pari suvutonta felliä, yksi hackneyponitamma, jokunen exmoor ja ylämaanponeja. Ylämaanponeja ainakin olisi kiva alkaa kasvattaa uudelleen, eikä noista muistakaan roduista olla ihan heti luopumassa. Kantaa vain tarvittaisiin lisää.

Venäläisten rotujen puolella budjonny elää jonkinlaista nousukautta, vastikään ht.netissä on ollut useammankin kiinnostuneen budjonnykeskustelu ja meillekin ostettiin peräti neljä suvutonta budjonnya. Niillä kelpaa jalostaa vähän aikaa. Venäjän- ja ukrainanratsuhevosten kanssa jatketaan myös, niitäkin pitäisi keksiä lisää.
Doninhevosista on ollutkin puhetta, että ne eivät enää kiinnosta niin kovin, joten yritämme luopua niistä. Eiväthän ne kaupaksi tunnu menevän, mutta jos niitä käyttäisi vaikka RBSH-jalostukseen. Vaikka on kyllä myönnettävä, että kiusaus olisi keksiä näitäkin lisää ja jatkaa jalostusta vielä vähän aikaa. Juuri äskettäin haettiin Ion-tunnuksen kasvatusroduksi myös don.
Kabardiinit ja iomudit ovat aina olleet niitä eksoottisia otuksia, joita ei suuremmassa mittakaavassa ole kaavailtu edes kasvatettaviksi, joten nyt niiden jalostus tulee tiensä päähän, ne jatkavat joko RBSH-puolelle tai kuolevat ilman varsoja.

Muista itä-Euroopan roduista jatko- ja lisäyslistalla ovat kaikki unkarilaiset (nonius, gidran ja furioso) sekä wielkopolski. Sleesianhevosista on yhtä tammaa lukuunottamatta luovuttu, lipizzat kieltämättä kiinnostaisivat, mutta kun meni innostus noihin kladrubeihinkin, niin ei sitä oikein viitsi niiden kanssa enempää kasvatusta aloittaa.

Askellajihevosia pitäisi lisätä kovasti, mutta toisaalta olemme miettineet luopumista mangalargoista ja perunpasoista. Juu, tiedän, olemme varsinaisia jahkaajia, kun eihän siitä niin kauaa ole kun molempia rotuja keksittiin lisää kovalla tohinalla. Mutta tällä hetkellä tuo askellajipuoli on levinnyt kuin leipätaikina, jossa on liikaa hiivaa, meillä on saddlebredejä, NSH:ita, paso finoja, perunpasoja, mangalargoja, gaited baroqueita, pari MFT:tä, yksi Georgian Grande ja pari issikkaa. GB:t ovat lähinnä sellainen vanha kokeilu, joka sitten vähän paisui, joten ne ovat luopumislistalla. Kun vain ei tekisi niin kamalan pahaa lopettaa hevosia, joilla ei ole varsoja... GG on myös pelkkä kokeilu. MFT:itä olisi kiva jalostaa, mutta kun ei ole kuin kaksi hevosta, jotka ovat sukua toisilleen ja ikävä epäilys siitä, että muualta ei suvullisia MFT:itä löydy.
Eli jatkaisimme saddlebredien, satunnaisten NSH:iden ja paso finojen kanssa, sekä issikoita voisimme kasvattaa pienimuotoisesti. Se ei kuulostaisi niin kamalan laajalta valikoimalta.

Muiden amerikkalaisten rotujen listalta pitäisi ruotia pois warlanderit ja aztecat. Quartereita, painteja ja appaloosia on paljon Pinkissä ja siellä on kasvatustakin laukkapuolelle, joten näitä rotuja ei tarvitse erityisesti lisätä enää Ionicissa. Sen sijaan morganeita olisi kiva hankkia lisääkin. Pitääkin mennä katsomaan, mitä kuuluu Arcadia Morgansille, jos sieltä saisi lisää hevosia.

Sitten kylmäveriset. Meillä on yksi ainoa suvullinen perchetamma, raukkaparka. Kylmäveriset ovat olleet kauan niitä, jotka ovat roikkuneet sillä "pitäisi"-listalla, mutta emme ole saaneet oikein mitään aikaan sillä saralla. Himottaisi niin kovasti keksiä ja kasvattaa lisää perchejä, poitounhevosia, shirejä, clydesdaleja ja vaikka mitä muita! Sitä varten täytyisi kuitenkin keksiä nimiä ja tehdä sivuja, ja voin kertoa, että meillä on tätä hommaa rästissä jo muutenkin kasvattilistojen tiimoilta.

Muista roduista kiinnostaisi hommata lisää andalusianhevosia ja mahdollisesti lusitanoja, ehkä myös friisiläisiä. Muita kuin lusitanoja varmaan saisi ostettua ulkopuoleltakin, ei tarvitsisi kaikkia keksiä itse. Murgenhevoset ovat myös umpikujassa, joko lopetamme niiden kanssa kokonaan tai keksimme lisää jalostushevosia, muita vaihtoehtoja ei ole. Periaatteessa rotu kiinnostaisi, mutta katsotaan nyt. Kuvapula on aika paha, mutta jotain korvikkeita voisi löytyä.

Erilaisia risteytysrotuja meillä on tehtailtu kasoittain, on moriesiania, warlanderia, jo mainittuja gaited baroqueita, Georgian Grandeja ja aztecoja, morabeja, quarabeja sun muita. Ne ovat kivoja noin periaatteessa, mutta kuvien löytäminen on haasteellista. Ihan aina ei ole itsellekään selvää, miltä niiden pitäisi näyttää ja mikä olisi uskottava kuva. Ehkä niistä voitaisiin luopua vähitellen vaikka jostain syystä niitä aina kuitenkin syntyy jokunen. Vähän kai sen takia, että kun muutakaan ei keksitä...

Arabiristeytyksistä kuitenkin angloarabit, AWB:t, pintabianit ja ara-appaloosat ovat sellaisia, joista ei luovuta. Varmasti jatkossa tulee syntymään myös erilaisia ratsuponeja, joiden toinen vanhempi on arabianhevonen.

Muista roduista sitten sen verran, että ratsupuolen englantilaisia täysiverisiä ja frederiksborgeja pitäisi keksiä lisää. Niiden jalostus on nyt kohtuullisen kivalla mallilla, mutta kantaa tarvitaan että tästä päästään vielä eteenpäinkin. Irlannintyöhevosista sen sijaan päätimme luopua kokonaan. Kun vielä vain raaskisimme lopettaa ne vanhat muumiot, joita löytyy. Kladrubeistakin olemme olleet luopumassa jo pitkään, ostajia ei oikein ole näkynyt, joten kai ne täytyy lopettaa.

- S

maanantaina, syyskuuta 03, 2012

Kirjoittamisen avuksi

Tässä pari linkkivinkkiä kirjoittamiseen:

- Wikikirjasto: Äidinkieli/Tekstin yksinkertaistaminen
- Kotus: Ohjeita ja suosituksia
- J. Korpela: Arkisen asiakirjoittamisen opas

Ensimmäinen linkki tarjoaa ohjeita tekstien yksinkertaistamiseen. Yksinkertaistamisesta ja kapulakielen käytöstä olemme mekin täällä kirjoittaneet muutamaan otteeseen. Joka tapauksessa ihanteellisessa kirjoituksessa asiat on sanottu selkeästi ja ytimekkäästi. Me ainakin näemme varsinkin virtuaalitallien esittely- ja infotekstit ihan puhtaina asiateksteinä, ei kaunokirjallisina teoksina ja toisaalta myös muiden luettavaksi tarkoitetut luonnekuvaukset ovat myös jossain määrin asiatekstejä, joiden tulee palvella lukijaa. Jos teksti on kirjoitettu "vain itseä varten" ja sillä perusteella hylätään lukijan arvo täysin, ei tekstiä tule julkaista netissä eikä missään muualla.

Toinen linkki vie virallisen kielenhuollon eli Kotimaisten kielten keskuksen sivuille. Jos joskus jostain kieliasiasta tapellaan, tällä sivulla esitetty versio päihittää kaikki muut versiot. Tuon linkin takaa löytyy lista erilaisista ohjeista ja suosituksista, usein hyvin yksityiskohtaisista asioista ja tuota täytyy itsenikin käydä läpi aina kun siihen on aikaa.
Muttei kannata jättää Kotuksen sivujen läpikäyntiä pelkästään tähän sivuun. Sieltä löytyy loputtomasti kaikenlaista materiaalia kirjoittamisen ja suomenkielen tiimoilta.

Korpelan pitkähkö opas saattaa olla vähän raskas luettava, mutta ehdottoman tiukkaa asiaa. Jos ei muuta viitsi tai ehdi, kannattaa vilkaista edes kirjoittamisen kymmenen käskyä. Jos tuokin on liikaa, keskity kohtiin 1, 5, 7 ja 10.

Muita aiheeseen liittyviä linkkivinkkejä otetaan vastaan mieluusti.

- S