Newforestinponien säkäkorkeudet

Kävin taannoin läpi Ionicin newforesteja ja samalla kun värkkäsin kasvateille sivuja ja mietin niiden tietoja, mieleen juolahti taas tämä säkäkorkeusasia. Minkä korkuisia Ionicin nyffit ovat? Entä mites reaalimaailma? Ja poikkeavatko nämä kovin toisistaan?

Monilla poniroduilla säkäkorkeutta on rajoitettu jommastakummasta päästä. Nyffin rotumääritelmä on suhteellisen lepsu: yläraja on 148 senttiä (minulla on jokin hämärä käsitys, että tämä olisi alunperin ollut 147 cm mutta nostettu sentillä joskus 2000-luvun puolella. En vain löydä tästä mitään lähdettä, joten saatan sekoittaa johonkin toiseen rotuun) ja alarajaa ei ole määritelty. Tosin useissa paikoissa todetaan, että harvoin jos koskaan säkäkorkeus jää alle 120 sentin. Brittein saarten poniluokissa newforestit jaetaan kahteen ryhmään korkeuden perusteella. A-ryhmään kuuluvat alle 138-senttiset ja B-ryhmään yli 138-senttiset ponit.

Tietenkin kaikki Ionicin nyffit osuvat näihin rajoihin. Ylikorkeita ei tietysti olekaan ja matalinkin on 126-senttinen. Orien keskisäkäkorkeus on 141,19 cm ja vaihteluväli 135-146 cm. Tammoilla vastaavat lukemat ovat 137,23 cm ja 126-147 cm.

Vertailun vuoksi keräsin tiedot myös Suomessa syntyneistä newforesteista. Lähteenä tässä käytin Sukupostia. Orien tilastoon keräsin vain orien korkeudet, en ruunien ja jätin pois ne ponit, joiden säkäkorkeuden yhteyteen oli merkitty "arvio". Suurimman osan tilastosta siis muodostavat kantakirjatut oriit, jotka on ainakin ktk-tilaisuudessa virallisesti mitattu. Hassu sattuma, mutta Ionicissa nf-oreja on 32 kappaletta ja näitä reaalimaailman nf-oreja korkeuksineen siunaantui tilastoon 31 kappaletta. Ja arvaattekos miltä oikeiden orien keskiarvo näyttää? Se on 141,77 senttiä! Vaihteluväli on melkein sama sekin, 134-147 senttiä, että Ionicin oriit ovat kyllä tosi realistisia tässä suhteessa.

Tammoja sen sijaan oli Sukupostissa huomattavasti enemmän ja tilastoon tuli yhteensä 301 tamman korkeudet. Niistäkin aika moni on kantakirjatamma. Tammojen säkäkorkeuden vaihteluväli oli 124-148 senttiä, mutta keskiarvo yllätti: se on 140,56 cm. Ei siis kovinkaan paljon oreja pienempi. Ionicin tammat ovat keskimäärin matalampia.

Piirrustelin näistä myös vähän graafeja, koska insinööri tykkää niistä. Tässä on ensin orien korkeudet, sinisellä Ionicin, punaisella oikeiden orien lukumäärät.

Melko yhteneväistä on. Ionicissa on tuollainen pienempi huippu 137-139 sentin kohdalla ja selkeä 144-145 sentin kohdalla. Oikeilla ponioreilla on kohtuullinen piikki 140-141 kohdilla ja sitten samoin tuolla 145 sentin kohdalla.

Ja tässä on sitten tammojen vastaava. Kannattaa tosiaan huomioida, että reaalitaammojen määrä on kymmenkertainen siihen nähden mitä Ionicissa niitä on. Suoraan käyrien vertailu on siis vaikeata.

Sen verran voidaan kuitenkin päätellä, että Ionicin tammoilla ei ole kovin kummoisia huippuja. Ehkä suurin on 135-136 kohdilla, niitä molempia on 4 kappaletta. Neljä kappaletta on myös 144-senttisiä tammoja. Oikeilla tammoilla sen sijaan korostuu selkeästi 141-143 cm, niitä on kaikkein eniten.

Minkälaisia johtopäätelmiä tästä sitten voisi tehdä? No, en tiedä, muuta kuin että jatkaa samalla tavalla, varsinkin orien suhteen. Se, että Ionicin tammat ovat keskimäärin pienempiä kuin oikeat, ei minusta ole mikään hillitön ongelma. Minä en oikeasti mieti näitä tilastoja siinä vaiheessa kun päätän yksittäisen ponin säkäkorkeuden. Siihen vaikuttavat ennen kaikkea vanhemmat, mutta olen yrittänyt välillä ajatella niiden asettamien "rajojen" ulkopuolelta ja välillä tehdä vähän pienikokoisempia, välillä suurikokoisempia jälkeläisiä.

—S

Uutisia väririntamalta

Ei näitä ehkä voi sanoa uutisiksi, koska eivät ne nyt niin uusia asioita ole. Joka tapauksessa nämä asiat ovat uineet omaan tietooni vasta tässä suhteellisen lähiaikoina.

Suomenhevosella W20

Alkukeväällä jo julkaistiin tieto siitä, että suomenhevoselta on löytynyt W20-geeni. Tiettävästi ensimmäinen testattu yksilö on orivarsa Suonsilmän Toivo (2020, Karkurin Samba - Sanhatar; Harkko).

Sinällään tämä ei ole mikään suunnaton yllätys. W20 tuntuu olevan tosi laajalle levinnyt kuvio ja suomenhevosilla noita merkkejä on. Sitä ei olla tutkittu, miten laajalti suomenhevosilta mahdollisesti löytyy tätä W20:stä. Tulevaisuus ehkä (toivottavasti) näyttää.

Muutenkin W20 on tutkijoille vielä jonkinasteinen mysteeri, lähinnä siis se, että miten se varsinaisesti toimii. Se ei välttämättä yksinään aiheuta mitään suuria merkkejä, mutta muiden valkoisia merkkejä lisäävien geenien kanssa esiintyessään se voi lisätä valkoisen värin määrää.

W-muunnosten perhe kasvaa

Päivitin taas pitkästä aikaa vanhaa postausta W-muunnosten listasta. Siellä mennään jo numerossa 32, tosin 29 on ilmeisesti jäänyt välistä, jostain syystä. Harmi etten ole kerännyt käyttämiäni lähteitä ylös tuohon postaukseen sen tarkemmin, sillä alussa mainittu Kathmannin kirjahan listaa muunnokset vain W20:iin asti.

Pearlin periytyminen varmistunut

Kirjoitin vuonna 2015 blogiin pearlista. Tuolloin sen periytyminen oli vähän kysymysmerkki ainakin minulle ja tekstissä esitetty periytymistaulukko oli tehty valistuneen arvauksen (ei minun) perusteella. Nyt näyttäisi siltä, että akateemisessa maailmassa on päästy selvyyteen siitä, että pearl todellakin linkittyy voikkogeeniin ja periytyy juuri kuten tuossa tekstissä on esitetty.

Tosin noita alleelimerkintöjä voisi korjailla. Perinteisesti voikkogeeni on esitetty muodossa C^CR, joten koska pearl ilmeisesti on siis muunnos tästä, sen voisi merkitä käyttämäni prl:n sijaan C^prl. Näin ollen siis merkinnät olisivat näin:

• ei-voikko, ei-pearl: CC
• yksinkertainen voikko: CC^CR 
• pearl-kantaja (heterotsygootti pearl, ei näy hevosen värissä): CC^prl
• voikko-pearl: C^CRC^prl
• pearl (homotsygootti pearl, pearl-värinen hevonen): C^prlC^prl

Sunshine, pearlin kaveri

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa ilmoitettiin löytyneeksi uusi diluutio, joka on nimetty sunshineksi. Se on pearlin tavoin linkittynyt C-geeniin, se periytyy kuin pearl ja sunshine-hevonen näyttää samalta kuin pearl. Sanoisin että se on pearl, joka ei olekaan pearl! Tässä tutkimuksessa se on merkitty tunnuksella sun ja samoin kuin pearl eli C^sun.

Ensimmäinen, liekö toistaiseksi ainoakin löydetty sunshine-värinen hevonen on ollut tennesseenwalker-amerikanravuri -risteytys. Hevosen vanhemmista ei ole saatavilla DNA-näytteitä, joten sen tarkemmin sen taustoja ei olla pystytty tutkimaan. Kuitenkaan kummassakaan rodussa ei ole tutkijoiden mukaan raportoitu viime aikoina mitään mystisiä diluutioita. 

Snowdrop, toinen pearlin kaveri

Samana vuonna kuin sunshine, löydettiin myös toinen samanlainen diluutio, tai pitäisiköhän näitä alkaa kutsua jo muunnoksiksi samaan tapaan kuin W:n kohdalla. Se sai nimen snowdrop, C^sno ja se on löydetty Gypsy Horselta, siis irlannincobille lähisukuiselta rodulta/rekisteriltä. Ymmärtääkseni snowdropeiksi on testattu ainakin yksi heterotsygootti tamma, heterotsygootti ori (ilmeisesti ei sukulaisia) ja näiden 4 varsaa, joista yksi on homotsygootti, toinen heterotsygootti kantaja ja kaksi muuta eivät ole perineet snowdropia.

Snowdrop käyttäytyy samoin pearl ja sunshine ja sen aiheuttaa myös samankaltaisen värityksen.

– S

Ne pienet (itseaiheutetut) ongelmat

Aina välillä tulee törmänneeksi harmittaviin asioihin:

• Tarjolla olisi pv-näyttelyt, joihin en voi ilmoittaa kuin aivan satunnaisia yksilöitä, koska rakastan ratsastuskuvia niin paljon että lähes kaikilla kuvallisilla puokeilla on ratsastuskuvat.
• Tajuan ettei yllämainittu ongelma koske pelkästään puokkeja.
• Olen kilpaillut kaikki, siis ihan kaikki NSH:t ja melkein kaikki tennesseenwalkerit, saddlebredit ja missourinfoxtrotteritkin porrastettujen puolella valmiiksi eikä minulla ole ilmoittaa hevosia mukaan kisoihin.
• VHKR:n mukaan ikääntyvät, tuoreemmat porrastettujen kisaratsuni ovat suurimman osan ajasta odottamassa ikääntymistä päästäkseen seuraavalle tasolle. Sinne päästyään, ne kilpailevat kolme päivää ja olisivat taas valmiita siirtymään eteenpäin tasoilla, mutta ikä ei riitä, joten odottelemme vähän taas lisää.
• Haluaisin saada lisää meidän vanhoja arabeja ja rockyja porrastettujen listoille, mutta ne ovat rekisterissä Virginian omistuksessa.
• Virginia varmaan sanoisi tähän, että VRL:stä puuttuu edelleen se massatoiminto omistajanvaihdoksille. Tosin epäilen ettei sitä ole kukaan muu kaivannutkaan kuin me.
• Kun VSN-näyttelyissä jonkin hevosen sivut eivät toimi ja joudun hylkäämään hevosen.
• Kaikki noniukset ovat sukua keskenään enkä millään jaksaisi taas keksiä unkarilaisia hevosennimiä. Mietin kuumeisesti jos voisin käyttää muunkielisiä nimiä, mutta ei taivu, ei niin millään.
• Varastoistani ei löydy oikein mitään noniuksesta meneviä hevoskuvia.
• Harmiklassikko: jokin hevonen on kadonnut niin perusteellisesti, ettei siitä löydy mitään vanhoja sivuja mistään.
• Kasvattilista-tiedoston pituus on yli 15000 riviä ja joka päivä tulee lisää kun suunnittelen uusia kasvatteja vuoden 2022 jälkipuoliskolle.
• En jaksa perata sitä kasvattilistan alkupäätä, jotta saisin sieltä siirrettyä tavaraa vuoden 2017 listalle. Kyllä: minulla on vuonna 2017 syntyneitä kasvatteja, joille en ole saanut vieläkään sivuja tehtyä. Jos noudattelisin VHKR:ää kovinkin tarkasti, saisin kuopata ne samoin tein. Itse asiassa hyvinkin jo vuosi, pari sitten.
• WRJ-kisoja on niin huonosti kalenterissa ja tiedän että pitäisi jaksaa itse aktivoitua, mutta kun ei jaksaisi. Porrastetut ovat niin paljon helpompia.
• Paitsi ARJ ei ole helppo. Siellä se luokkien lista on niin pitkä, että joka kerran kun haluaa lähettää kisakutsun, on skrollattava noin miljoona kilometriä sivua alaspäin. Onhan se hyvä että luokkia on niin paljon, se tarkoittaa että kaikkea on mahdollista järjestää, mutta käyttöliittymä sukkii.
• Kun tallista löytyy vielä niitä hevosia, joiden sivut on tehty vuonna 2014 ja siis englanninkieliset ja niille pitäisi merkitä hevosten tasot porrastetuissa enkä jaksa enkä halua enkä osaakaan kääntää tekstejä englanniksi. Ei kaunista.
• Löysin vihdoin ja viimein äänikirjat varmaan viimeisenä ihmisenä maailmassa, mutta nyt ei lenkillä pää suolla enää tarina-ideoita, kun pitää keskittyä kuuntelemaan sitä kirjaa eikä ajatella omiaan. (Pro-tip: jos lähtee iltapimeällä lenkille, ei kannata valita sitä hirviöistä tai sarjamurhaajasta kertovaa kirjaa kuulokkeisiin.)
• Kun keksin tosi hyvän hevosennimen, mutten kirjoita sitä muistiin, koska onhan se nyt niin itsestäänselvä ja helppo muistaa. Seuraavan kerran muistaa vain sen, että se oli tosi hyvä nimi, muttei ole pienintäkään aavistusta, että mikä.

Niin että näillä taas eteenpäin.

– S

Ostan melkein mitä vain!

Viime viikolla tärähti Keskustaan se, mitä olin pitkän tovin jo hautonut: Ostan melkein mitä vain -ketju! Koska kaikki eivät tietenkään ole Keskusta-aktiiveja, mainostan tätä nyt täällä blogissakin. Ideahan on se, että ainakin katson läpi todellakin kaikki hevoset, joita minulle kaupataan ja olen ihan luvan kanssa lepsu. Napsin mukaani kaikenlaista vähänkin hyödyllisen oloista otusta ja sitten niitä, jotka eivät ehkä ole niin hyödyllisiä jalostuksen kannalta, mutta kiinnostavia noin muuten.

Myyntiehtojen pitäisi sopia Ioniciin (ja Gin Ahaltekiin): ei kisaamista eikä muutakaan aktiviteettia, paitsi ehkä jalostusta jos sattuu olemaan sellainen rotu. En halua mitään takarajoja enkä takaisinottoja jos ei muutamaan vuoteen hevosen sivuilla tapahdu mitään. Tämä on tätä meikäläisen harrastamista eikä siitä käy tinkiminen. VRL:n rekisteriin pääsevät ajan kanssa ainakin, elleivät siellä ole jo ja aikanaan myös kuopataan kunnialla, muistosivujen kera. Siinäpä se sitten onkin.

Ihan kaikesta en kuitenkaan innostu. Toistaiseksi tarjolla olleista hevosista irlannincob ja ratsuponit ovat olleet vähän mjääh. Ei niissä rotuina mitään niin ihmeellistä vikaa ole, muttei vain jotenkin oikein nappaa. Ratsuponeja on itsellänikin, pääasiassa VRP:eja ja WPB:ejä, mutta niiden kanssa on koko ajan jo muutenkin vähän sellainen henkien taistelu, että pitäisikö kuitenkn luopua. Periaatteessa hirveän nättejä poneja, kantarotuja olisi tallissa jo valmiiksi ja kuviakin jokunen, mutta kun ei silti.

Sitä en tiedä mikä irkuissa tökkii. Niillähän olisi kaikensortin värejäkin tarjolla, luulisi nyt edes värifriikin sykähtävän siihen suuntaan. No, yksi (teko)syy on se, ettei minulla ole valmiina kuvia irlannincobeille. Ei tietenkään ole, koska en ole koskaan sellaisia etsinyt, koska minulla ei ole aiemmin ollut irlannincobeja. Noidankehä. Ja varmaan niitä löytyisi Bob Langrishilta ainakin jokunen.

Tässä vähän esittelyistä niistä hevosista, joita tähän mennessä on tämän kamppanjan tiimoilta Ioniciin tullut:

• austr-o. Crampton Kingsley on jälleen uusi ori meidän aussilaumaan. Pitäisi varmaan alkaa ostaa tammoja, sillä meillä on tällä hetkellä 2 tammaa ja oreja on 5. En tiedä mistä moinen epäsuhta johtuu, mutta aina myynnistä on tarttunut vain oreja matkaan.
• xx-o. Scandic Daniel on ex-laukkuri, sittemmin kenttäratsuksi koulutettu yksipolvinen täysiveriori. Olen niin pihalla nykyisestä laukkamaailmasta, etten tiennyt Scandicia ennestään.
• xx-t. Lifetime CTB tuli Danielin kanssa samasta paikasta. CTB eli Carter Thoroughbreds on sentään vanha, tuttu laukkatalli ja -kasvattaja. Laukkapuolella ei kiinnitetä sukujen tasaisuuteen huomiota lainkaan samalla tavalla kuin ratsupuolella usein tai ainakin minulla on tällainen näppituntuma. Ei tietenkään voi yleistää, mutta niin tai näin, Lifetimen sukua voisi luonnehtia vähintäänkin mielenkiintoiseksi. Paikoin jää toiseen polveen, paikoin menee viidenteen. Mutta ei se mitään! Yhdistän tuota mielelläni pitkäsukuisiin ratsutäysiverisiin ja mikäpä tietää, mitä kaikkea vielä keksinkään.
• isl-o. Draupnir frá Ljóma tuli meille Ljómasta, kuten nimestä voi nähdä. Meidän issikkalauma on kovin pitkäsukuista ja ikävän moni taitaa olla sukuakin keskenään. Draupnir kolmipolvisena tuli vähän jelppimään sitä tilannetta.
• wm-o. Scandic Thunderstormilla on yhteistä Danielin kanssa kasvattaja. Siinä missä tiedän vielä edes jotakin hevoslaukkapuolen jutuista, ponilaukoista olen pihalla kuin lepakonpönttö. No, asialla ei sinänsä ole väliä, Thunderstorm on kyllä ex-laukkaponi tai ainakin laukkavanhemmista polveutuva, mutta meille se tuli ihan tavan pikkuponiksi. Se vielä odottaa kirkastumistaan, että mitä minä varsinaisesti teen lyhytsukuisella mountainilla, kun kaikki muut welshini ovat niin pitkäsukuisia. Täytyy vähän miettiä.
• nf-o. Kernfield Ugli Fruit on yksipolvinen, meille vierassukuinen nyffiori ja sellaisena tulee taatusti tarpeeseen, vaikka muuten rodun tilanne onkin aika hyvä. Luulisin.
• nf-t. Flicka III 'C tuli samasta osoitteesta ja samasta syystä kuin Uglikin. 
• clyd-t. Lublebah Lehja on ensimmäinen clydesdalenhevonen tosi-tosi pitkään aikaan. En usko että se olisi ihan ensimmäinen clydesdale ikinä Ionicissa, sillä minulla on hataria muistikuvia jostakin tuontioriista, jolla oli sen... sen... sen yhden Suomessa asuvan tosi hienon clydesdale-oriin kuva. (Piti luntata SuPosta: Hillside Lord Lyon). Mitä sille virtuaalioriille sitten tapahtui, en muista. Saattoi olla että se oli jonkin aikaa vain tallinkoristeena ja sitten se myytiin tai kuopattiin.
• old-t. Lilith RWD on vastaus rukouksiini: lähestulkoon kokonaan erisukuinen, pitkäsukuinen oldenburg! Käsittelin juuri taannoin läpi oldenburgini ja alkoi tuntua siltä, että kantaan pitäisi saada uusia nimiä. No, Lilith on nyt ainakin yksi uusi tulokas.
• FWB-t. Varpuspuron Purpurin suku pääsi yllättämään, kun sitä sivuille kasasin. Nelipolvinen suku, sekaisin vähän kaikkea ja oikeastaan jok'ikinen nimi suvussa on minulle outo. En mene julistamaan, sillä varsinkin nimimuistini vuotaa kuin seula, mutta ei siellä yhtään niin tuttua nimeä ole, että tunnistaisin. Isä on toki Vegasin kasvatti, muttei vanhasukuinen. Emän puolelta taas löytyy mm. zangersheidea. Väitän ettei Ionicin FWB:issä ole koskaan aiemmin ollut zangersheide-sukuisia hevosia!
• sh-t. Maantiekiitäjän ostin melkein kokonaan nimen perusteella. Okei, lyhyt ja erilainen suku meidän hevosiin nähden auttoi kyllä valinnassa, mutta hei haloo! Maantiekiitäjä! Hymyilyttää joka kerta kun näen sen. Sanonpa vain, että jos hyrisen itsekseni omasta mielestäni mukamas niin nerokkaille suokkinimilleni, niin osaavat muutkin suomenhevosia nimetä.
• sh-t. Kaarnan Tunturitaika ei ehkä säväyttänyt niinkään nimellään, vaikka kaunishan tuo on kun totta puhutaan. Sen lyhyt suku on just sopiva meille ja viimeksi suomenhevoskasvatteja suunnitellessa tuli selväksi tarve kasvattaa vähän hevosten ja sukulinjojen määrää.
• kasa schwarzwaldinhevosia edustaa niitä heräteostoksia, joita vastaan taistelin pari päivää, luovutin ja tein ostotarjouksen. Kirjoitin myyjälle, että rakastuin hevosten kuviin niin että järki lähtee enkä valehdellut varsinaisesti. Mitäkö teen viidellä schwarzwaldinrautiaalla? No varmaan kasvatan ainakin muutaman varsan ja ihailen. Ionicissa on saattanut joskus aikojen alussa olla schwarzwaldinrautiaita, joten en uskalla julistaa että tulossa olisivat nyt ekat sitä lajia, mutta ensimmäiset pitkään aikaan kuitenkin. Toivotan rodun tervetulleeksi (takaisin).

Vieläkö sinulta löytyisi jotakin eksoottista ja erikoista tai tuttua ja tavallista, jonka voisit myydä Ioniciin? Pane ihmeessä mailia tai ota yhteyttä muilla tavoin!

– S