Väärän värinen hevonen – ja entä sitten?

VSN-näyttelyissä yksi mahdollinen hylkäyssyy on se, että hevoselle on ilmoitettu selkeästi sen kuvasta poikkeava väri. Olen kritisoinut tätä hylkäysperustetta jo aiemmin VSN:n ylläpidolle, mutta siellä se vain keikkuu listalla edelleen. Kritiikkini syy oli ensisijaisesti se, että väri ei vaikuta millään tavoin hevosen rakenteeseen tai sen arvosteluun. Ja rakennearvostelustahan VSN:ssä on kyse! Mutta se ei ole läheskään ainoa syy siihen, miksi kyseinen sääntö on typerä ja jopa vahingollinen joissain tapauksissa.

© Free Horse Creator by ~konikfryzyjski, väritys ST

Tietenkin joillain roduilla on värirajoituksia ja jos jollain hevosella on selkeästi rodulla kielletty väri, silloin hylkäämiselle olisi perusteluna se, ettei hevonen ole rotumääritelmän mukainen. Sekin on hylkäyssyy ja ihan hyvä sellainen noin yleisesti ottaen. Tämänkin kanssa olisin itse erittäin varovainen hylkäämään vähän erikoisemman väristä hevosta, koska varsin harvassa ovat lopulta ne rekisterit, joilla ei-perinteinen väri on ehdoton ja ikuinen hylkäysperuste. Jopa useimmat värirotuina pidetyt rekisterit sallivat ainakin tietyin ehdoin ns. "vääränväristen" hevosten rekisteröinnin, jotkin jopa kantakirjauksen. Näitä ovat esimerkiksi appaloosa, paint ja knabstrup, näiden kaikkien rekisteriin otetaan tietyin ehdoin yksivärisiä tai hyvin pitkälti sellaisilta näyttäviä hevosia.

Lisäksi tieto väreistä karttuu koko ajan. Jos kaksikymmentä vuotta sitten olisi ollut VSN-näyttelyitä ja sinne olisi joku tuonut hevosen, jolla olisi Intiaanin kuva ja sen väriksi ilmoitettu rautias splashed white, se olisi senaikuisen tiedon perusteella naurettu ulos: "Ei suomenhevoset ole kirjavia, ootko vähän idiootti!". Kymmenen vuotta sitten se olisi naurettu myös ulos: "Ei suomenhevoset ole splasheja, tuo on sabino, ootko vähän idiootti!"

Nyt ei enää naurettaisi ulos eikä sanottaisi idiootiksi, paitsi tietenkin jos joku kävisi katsomassa Intiaanin tietoja Hippoksesta. Siellä se on merkitty punarautiaaksi, mutta eihän se ole ensimmäinen hevonen, jolla on rekisterissä virheellinen väri. Tämän tarinan opetus on se, että vaikka Hippoksessa tai Sukupostissa sanottaisiin jonkin hevosen olevan väriltään jokin, ei se välttämättä sitä ole. Jos jonkin epämääräisen tapauksen hylkää VSN:ssä tällä perusteella, ollaan vähän heikoilla jäillä.

Varsinainen syyni värihylky-säännön vastustamiseen on se, että VSN-tuomarit oikeasti käyttävät sitä hylkäyssyynä ja monessa tapauksessa on vähän siinä ja siinä, ovatko hylkäykset olleet reiluja ja asianmukaisia.

Ensinnäkin on sattunut ihan puhtaasta tietämättömyydestä johtuneita virheitä. Isokuvioinen sabino-tammani Ringwraith Ion hylättiin joskus värin perusteella. Hylännyt tuomari ei ilmeisesti tiennyt että sabino voi olla kokovalkoinen. Tietenkään kaikki eivät ole kovin syvällisesti perehtyneet väreihin ja kaikkiin kommervenkkeihin, eikä sitä rakennetuomarilta pidä olettaakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitäisi välttää hylkäys-päätösten tekemistä mutu-tuntumalla. Hylännyt tuomari sai tässä tapauksessa sähköpostiinsa pyynnön korjata tulokset ja perua virheellinen hylkäys, lyhyen selostuksen sabino-kuviosta ja listan linkkejä, joista voi tarkistaa etten keksinyt kokovalkoista sabinoa omasta päästäni. Ja jos joku miettii, niin ei, en todellakaan ilmoittanut tuota tammaa näyttelyihin sen takia että pääsisin pätemään väriasioissa.

Toisekseen värien kanssa pitäisi aina muistaa se, että rajatapauksia on paljon ja kaikki eivät ole aina niitä oppikirja-esimerkkejä väristään. On rautias joka näyttää mustalta, on voikonpäistärikkö joka näyttää tavalliselta voikolta, on rautias joka näyttää klipattuna melko lailla päistäriköltä tai kimolta ja on voikko joka näyttää ruunikolta, vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Sitten on tietenkin näitä vanhoja klassikoita: musta, kulomusta, mustanvoikko, mustanruunikko vai kenties sysirautias? Tumma voikko vai vaalea liinaharja raudikko? Ruunihallakko, ruunivoikko, ruunivoikonhallakko vai ihan vain vaaleansorttinen ruunikko, jolla on siima ja auringossa kulottuneita jouhia? Lisäksi muistutan siitä, että valokuva on aina vähän epäkiitollinen kohde arvioida hevosen väriä. Siitä ei näe kaikkea ja esimerkiksi valaistusolosuhteet voivat vaikuttaa paljonkin siihen, minkä väriseltä hevonen näyttää. Kun sitä väriä ei kaikissa tapauksissa pysty varmaksi sanomaan vaikka näkisi hevosen ihan luonnossa, miten sitä pystyisi päättelemään valokuvista yhtään sen paremmin?

Lopulta sillä ei edes ole mitään väliä, minkä värinen jonkin kuvan hevonen oikeasti on! Sen voi silti tietyissä tilanteissa laittaa ihan hyvillä mielin toisen värisen virtuaalihevosen kuvaksi. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin blogiin otsikolla Kysy oikein hevosen väriä! Mitä olen bongaillut noita värihylkyjä VSN-näyttelyistä, välillä on tullut epäilys siitä, että onkohan hevosen hylännyt tuomari tiennyt että kuvan hevonen on tunnistettu reaalimaailmassa mustaksi ja nyt sitten hylkää sen perusteella mustanruunikoksi tai mustanvoikoksi merkityn virtuaalihevosen. Kun tiedetään, että mustan ja mustanruunikon raja on välillä hyvinkin häilyvä ja mustanvoikkoa ei mustasta välttämättä pysty erottamaan mitenkään, niin tällaiset hylyt ovat mielestäni varsin kyseenalaisia. Erittäin harvassa ovat lopulta ne tilanteet, joissa on ihan selkeästi väärä väri merkitty hevoselle niin että sitä ei voi perustella enää sävyerolla tai ei-oppikirjanmukaisella värityksellä. Ja yhtään selkeästi kielletyn väristä hevosta en muista värihylkyjen seasta löytäneeni.

Mitä ihmettä varten minä nyt sitten kitisen tästä, kun eihän asia koske minua sinänsä? Minun hevosilla värimääritykset ovat yleensä oikein (värifriikkinä saatan joskus erikoisvärien kohdalla tulkita värejä ja kuvia vähän lepsusti) ja jos tulee ongelmia muiden tuomareiden kanssa, niin pystyn useimmissa tapauksissa perustelemaan värimääritykseni lähteiden kera, kuten tämä eräs tuomari sai tuta. Valittamiseen on kuitenkin kaksi syytä.

Ensimmäinen on se, että tuomareiden ja arvostelun pitäisi olla reilua kaikille ja yhdenmukaista siinä määrin kuin se nyt voi olla. En tarkoita sitä, että kun yksi tuomari antaa hevoselle rakenteesta tietyt pisteet, niin toisen pitäisi antaa samanlainen rivi vaan sitä, että jos yksi tuomari arvostelee hevosen ilman ongelmia, toinen ei saisi hylätä sitä. Säännöt ovat kaikille samat vaikka tietenkin inhimillisiä virheitä ei voi aina välttää. Tämän väriasian kanssa on kuitenkin kovin helppo jakaa virheellisiä hylkyjä tai ainakin sellaisia, että niiden oikeutuksesta voitaisiin keskustella. Totta kyllä, minä pystyn haastamaan omille hevosilleni jaetut selkeästi virheelliset värihylyt, mutta kaikki eivät siihen uskalla lähteä, varsinkin jos kyseessä on rajatapaus.

VSN-näyttelyihin on kuitenkin yleisten rotujen kohdalla sen verran tungosta, että kun kerran saa hevosensa mahdutettua mukaan näyttelyihin, ns. turha hylky rakenteeseen vaikuttamattoman pikkuasian takia närästää taatusti. Eikä harvinaisilla roduilla ole sen helpompaa: kaikille harvinaisille avoimiin luokkiin on tulossa paljon hevosia, toisaalta yhdelle tietylle harvinaiselle rodulle avoimia luokkia on ehkä tarjolla vain aniharvoin. Siinäkin tapauksessa heppoisin perustein annettu hylky syö rotan lailla.

Toinen syy närinään on se, että hylkyjen pelossa osallistujat ehkä jättävät merkitsemättä värin hevostensa sivuille. VSN ei vaadi sitä, että väri olisi kirjallisesti määritelty. On ihan loogista jättää väri merkitsemättä sivuille, jos siitä voidaan olla montaa mieltä, tällä vältetään kätevästi hylkäys sen takia. Olen ollut huomaavinani tätä tapahtuvan ainakin satunnaisesti.

Värien merkitsemättä jättäminen kuitenkin rassaa pahasti minua ja oletettavasti myös muita kaltaisiani "värijalostajia"! Meille on todellakin eroa sillä, onko virtuaalihevonen määritelty mustaksi, mustanruunikoksi, sysirautiaaksi vai mustanvoikoksi, vaikka sillä olisi kuva epämääräisen tummasta, kovasti mustaa muistuttavasta hevosesta.

Virtuaalimaailmassa on oletuksena se, että värit tunnistetaan aina oikein ja niinpä esimerkiksi mustaksi merkitty ori ei voi jättää voikkoväristä varsaa sillä perusteella, että varsanomistaja ajattelisi: "No tuo nyt on varmaan väärin tunnistettu, se voi ihan yhtä hyvin olla mustanvoikkokin". Toki jos varsanomistaja ei tiedä värien periytymisestä mitään tai ei syystä tai toisesta halua realistista periytymistä noudattaa, tällainen on ihan mahdollista. Toisaalta se, että varsan isä on määritelty mustaksi, ei ole heille mitenkään relevantti tieto. Mutta meille värijalostajille se on hyvin tärkeä asia! Eikä tarvitse tulla sanomaan että kyllä on pienet murheet minulla, koska jos pitäisi valita se kollektiivisesti maailman pahin ongelma ja saisi puhua vain siitä, olisi tässäkin blogissa aika hiljaista.

Entistä suurempia ongelmia värijalostajalle on tiedossa siinä vaiheessa, kun kuva ei jostain syystä toimikaan ja sivuilla ei väriä ole kerrottu. Silloin ei voi sen kuvan perusteella päätellä väriä edes auttavasti ja se vasta harmittaakin. Se harmittaa jo vanhojen hevosten kohdalla, joiden sivuja kaivetaan hiellä ja vaivalla Archiven syövereistä ja ollaan onnellisia, että edes jonkinlainen sivu löytyy, viis siitä vaikkei yksikään kuva toimisi. Silloin olisi kuitenkin kiva, jos se väri olisi kirjoitettu sivuille ylös. Monella näin ei ole. Eikä tarvitse mennä vuosikymmentä taaksepäin tai Archiveen asti, nykyään monen käyttämä PhotoBucket ei toimi lainkaan ja TinyPicin ja muiden vastaavien kanssa tuntuu olevan säännönmukaisesti ongelmia, niin että kuvat jäävät näkymättä.

Tunnustan tässä toki julkisesti olevani VSN-tuomari, joka ei ole koskaan noudattanut tuota värihylky-sääntöä eikä tule noudattamaankaan. Voin erota tehtävästäni, jos tämä on ongelma VSN:n ylläpidon mielestä tai tarpeeksi moni muu on sitä mieltä, että tällainen anarkisti ei sovi tuomariksi. Perustelen käytäntöäni sillä, että mitä enemmän hankin tietoa hevosten väreistä, sitä vähemmän varsinaisesti tunnen niistä tietäväni. Aina tuntuu olevan poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia ja uusia mutaatioita ja vaikka mitä. Jos ihminen ei erota hiirakkoa rautiaasta (tosi tarina, harmi etten löydä kyseisiä kuvia enää mistään), miten voisin hylätä mustanvoikoksi merkityn hevosen, jolla nyt sattuu olemaan vähän ketunpunaista kainalokuopassa?!

– S

Ps. Viimeisestä kappaleesta huolimatta minulta voi edelleen kysellä väriasioita, yritän neuvoa parhaani mukaan (ja niin toivottaessa ilman turhaa genetiikkajauhantaa). En takaa, että minun värimääritykseni menisivät ilman muuta läpi muille VSN-tuomareille, mutta minulta voi kysyä taustatukea hylkyjen kyseenalaistamiseen.