Ionicin saddlebredit

© Bob Langrish

Saddlebred alkaa olla Ionicissa jo vähintään keskikokoinen rotu, tällä hetkellä hevosia on kuutisenkymmentä. "Käsittelin" saddlebredit tuossa joulun aikana ja tilanne on nyt siis melko hyvin ajantasalla. Kaikille vähän vanhemmille tammoille on suunniteltu varsat ensi vuodelle ja tulin samalla keksineeksi myös uusia suvullisia tuontihevosia, kolmipolviset täysisisarukset Oh My Your Highness GA ja Oh My Sweetheart GA. Oli taas vain pakko, kun alkoi olla vähän liian paljon samoja nimiä suvuissa, vaikka olenkin viime vuosina käyttänyt ja ostanut melko paljon ulkopuolisten kasvattajien hevosia, lähinnä Hawan ja Calan, mutta satunnaisesti löytyy muidenkin tallien hevosia.

Saddlebred kuului Ionicin alkuperäisiin kasvatusrotuihin ja vuosina 2004-05 syntyi yhteensä 13 kasvattia. Sitten rodusta luovuttiin ja kaikki hevoset myytiin, kunnes jo vuonna 2007 keksittiin pari suvutonta hevosta lisää ja seuraavana vuonna syntyi taas jo muutama kasvatti. Näitä uusia saddebredejä onkin nykyisten hevosten sukutauluissa tiheästi, jopa niin paljon että niistä alkaa olla melkein jo haittaa. Vanhat nimet sen sijaan katosivat lähes kokonaan, nyt olen saanut ostettua muutamia pitkäsukuisia saddlebredejä, joiden suvuissa on joitain meidän vanhoja hevosia.

Näitä uudempia tuontihevosia ovat nämä:
– t. Aloha GA
– o. Flash Cube GA
– o. Hologram GA
– t. Krakatau GA
– t. Too Hot To Touch

Tammojen astutuslistoilta näkee käytännössä tuon mitä yllä kirjoitin: vieraita oreja on käytetty joltisestikin. Lisäksi en ole ollut saddlebred-varsoja suunnitellessani mitenkään erityisen tarkka sukujen tasaisuudesta: yksipolviset oriit ovat astuneet suvuttomia tammoja ja suvuttomat oriit suvullisia tammoja. Kun kanta on ollut pieni, ei ole ollut vaihtoehtojakaan. Se epätasaisuus katoaa kyllä jossain vaiheessa näkyvistä ja jos katsoo esimerkiksi Higgs Boson Ionin sukua, ei tuo yksi "kolo" sukutaulussa tunnu missään. Itse asiassa tällainen jalostus on kyllä meille ihan normaalia muidenkin rotujen kohdalla: tasasukuisuus on kiva juttu, mutta yhden sukupolven kolo jossain kohtaa suvussa ei menoa haittaa. Että vaikka olemmekin joskus mainostaneet suosivamme ehdottomasti tasasukuisia hevosia, niin emme me mitään ehdottomia sen suhteen ole. Emme voi olla, yksinkertaisesti.

Ja jos jotakuta kiinnostaa historia, meillä oli vuosina 2004-05 seuraavat saddlebredit:
– t. Chilly Wind, suvuton tuontihevonen
– o. Dollarin Kultainen Baarimikko, Dollar Farmilta ostettu suvullinen ori
– t. Dream Vendela, suvuton tuontihevonen
– t. Saibara Supreme, suvuton tuontihevonen
– o. Silver And Platinum, suvuton tuontihevonen

Saddlebred on toki erittäin tarpeellinen National Show Horsen jalostuksessa ja moni vanhakin hevonen on jossain vaiheessa jättänyt virtuaalimaailmaan NSH-varsoja, vaikka NSH ei alunperin ollutkaan varsinainen kasvatusrotu. Itse asiassa NSH on vasta viime vuosina saanut ihan oikean kasvatusrodun statuksen. Aikaisemmin se on ollut lähinnä sellainen sivutuote, joita on syntynyt lähinnä siksi että risteyttäminen nyt vain on kivaa. NSH:n jalostuksessa on omat kiemuransa, joista olenkin kirjoittanut blogiin jo aiemmin otsikolla National Show Horsen jalostus.

Olen blogissa maininnut useammin kuin kerran, että olen viime vuoden aikana kilpailuttanut jonkin verran askellajihevosiani ARJ:ssä, pääasiassa saddleseat-luokissa koska niitä on tarjolla paljon. Varsinaisia askellajiluokkia tuntuu olevan vähemmän. Ehkä se on ymmärrettävää koska varsinaisia askellajirotuja on vähemmän verrattuna siihen, että saddleseatissa rotuvalikoima on varsin laaja ja esimerkiksi arabianhevonen voi niissä kilpailla. On meilläkin arabeja, jotka ovat kokeilleet siipiään saddleseat-luokissa. Saddlebredit (ja myös NSH:t) ovat toki hyvin edustettuina meidän saddleseat-hevosten joukossa, ne kilpailevat Park-luokissa (Park, Park harness, Formal combination). Itse asiassa meillä on jo muutamia saddlebredejä, joilla alkaa olla ihan kivasti sijoituksia. Niin että osa hevosista alkaisi kelvata laatuarvosteluhevosten vanhemmiksi.

Väreistä on pakko sanoa vielä sananen, tietenkin. Meidän saddlebredeillä ei juuri erikoisvärejä ole. Eriperintäiset voikkovärit ovat toki suhteellisen yleisiä, lähinnä voikko, tuplavoikkoja on harvakseltaan kuvien puutteessa. Tobianoa löytyy myös, mutta muita ei sitten olekaan. Toki noiden uusien, suvuttomien tuontihevosten kanssa voisi yrittää irrotella vähän, keksiä vaikka kimoja, päistärikköjä ja samppanjavärejä, mutta taitaa jäädä tekemättä, ei niillekään kuvia taida olla tarjolla. Toisinaan nämä nytkin löytyvät värit tuottavat ihan tarpeeksi päänvaivaa!

– S