Alkuperäiskuvat © E. Räikkönen, P. Kyytinen, G. Lönnqvist, Elfelt Kgl. Hoffotograf (Finna.fi)
Alkuperäiskuvien lisenssi: CC BY 4.0
Alkuperäiskuvia muokattu (rajaus, leikkaus, värien säätö, yhdistely, ym)
Photoshop brush: pstutorialsws
Yleensä pyrin välttämään hevosten nimissä poliittisia tai varsinaisesti muunkaanlaisia kannanottoja. Ei niissä minusta sinänsä mitään varsinaista vikaa olisi, mutta jostain syystä vierastan sellaisia kuitenkin. Ensimmäinen syy on se, että virtuaalimaailma on hyvin epäpoliittinen paikka, täällä ei politiikka eivätkä varsinkaan poliittiset kannanotot ole kuuluneet kuvioihin sen paremmin keskustelupalstoilla kuin hevosten nimissäkään. Toinen syy on se, että ei se minua haittaa jos virtuaalihevosilla on minun makuni mukaisia, poliittisesti värittyneitä nimiä, mutta jos vastaan tulee virtuaalihevonen nimeltä "Bros B4 Hoes", "Suvakkihuora" tai "Sieg Heil", minulla nousee verenpaine tappiin välittömästi. Niin että jos tulisin itse avanneeksi kantaaottavien hevostennimien matolaatikon, vaarana olisi se, että tuollaisia nimiä pitäisi sitten kestää. Tai nimenomaan en kestäisi. (Toki minä toivon ja melkein oikeastaan uskonkin, ettei tällaisia nimiä kukaan virtuaalihevostelija käyttäisi. Älkää kertoko jos olen väärässä, haluan säilyttää kauniin illuusioni.)
Mutta ovatko sisällissotaan liittyvät nimet kantaaottavia, toista puolta glorifioivia tai toista puolta halventavia? Eivät välttämättä. Tietenkin sellaisiakin nimiä saisi keksittyä, mutta en aio. Vaikka se voi olla kyllä vaikeata, sillä joku voisi pitää suorastaan rienaavana nimeä "Ionin Suojeluskuntalainen" vaikka tallista löytyisi tasapuolisuuden nimissä myös "Ionin Punakaartilainen" tai päinvastoin. Tietenkin osa nimistä on väkisinkin synkeitä, kuten otsikossa mainittu "Punaorpo". "Köydestä Karanneen" taustalta löytyy tarina eikä sekään mikään iloinen ole.
Miksi juuri sisällissota? Olisihan tässä ollut iloisempiakin asioita, kuten esimerkiksi itsenäistymisen juhlavuosi viime vuonna. Tai jos välttämättä haluaa sotahistoriaa, niin vaikka sitten talvisota, jossa kaikki suomalaiset olivat samalla puolella ja riski loukkaaviin nimiin minimaalinen. Mutta siihen on syynsä.
On henkilökohtainen syy: sisällissota on aina ollut sodista ja oikeastaan koko Suomen historiasta se, mikä itseäni on kiinnostanut eniten. Syytän tästä pokkana mummua, isäni äitiä (s. 1911), joka oli pikkutyttö sisällissodan aikana ja muisti siltä ajalta paljonkin asioita. Eihän hän toki mitään taisteluita nähnyt, ei tiennyt taustoja eikä tapahtumia, mutta osasi kyllä kertoa omista kokemuksistaan: pelosta ja epävarmuudesta.
Toinen syy on – sanoisinko? – sosiaalinen. Sisällissodasta on todellakin sata vuotta. Mielestäni alkaa olla jo hyvinkin aika tehdä sovinto historian kanssa. Kyllä, sisällissota ei kuulu todellakaan Suomen historian hienoimpiin hetkiin, mutta se on tapahtunut, sitä ei voi siivota pois. Mutta siitä on jo sata vuotta, siitä voisi vihdoin puhua, syyttelemättä, mutta totta vaikka se totuus onkin karmea. Jotkut historioitsijat sanovat, että sisällissodan trauma jatkuu vielä, että suvut ja perheet osaavat edelleen sanoa kumpaa puolta oltiin, se puoli oli se hyvä ja toinen puoli oli se paha. Tai ehkä eivät halua puhua siitä lainkaan, koska mennyt on mennyttä eikä sitä kannata kaivella. Tästä olisi jo korkea aika päästä tästä eroon. Virtuaalihevosten nimillä ei tietenkään maailmaa ja asioita paljon muuteta, mutta se saa nyt luvan olla minun korteni tähän kekoon.
Ja kolmas syy on se, että sisällissota ei saa unohtua, koska se ei saa ikinä toistua. Kuulostan maailmanparantajalta, mutta olkoon sitten niin.
– S
Ps. Ja että mikäkö sitten oman perheeni puoli oli? Jotkut väittävät että puolueetonta maaperää ei tässä suhteessa ole, se on joko-tai, mutta minä väitän että kyllä on, ainakin jonkinlainen. Ja minun perheeni sekä isän että äidin puolelta ovat olleet juurikin siellä. Ehkä olen siis totaalisen väärä ihminen arvioimaan sitä, mitkä termit ja asiat ovat loukkaavia millekin osapuolelle. Pyydän anteeksi jo etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti