Mielenmaisemia ja maisemakuvauksia

Keskustassa keskusteltiin taas vaihteeksi siitä, missä kenenkin tallit sijaitsevat. Minulla oli asiaan harvinaisen vähän sanottavaa: Ionic on aina sijainnut virtuaalimaailmassa, Gin Ahaltek samoin. Talleilla ei ole koskaan ollut varsinaisesti määriteltyä sijaintia, missä ne sijaitsisivat. Ionicillahan on perinteisesti ollut oma mantereensa, jonne mahtuvat kaikki sadat ja tuhannet hevoset. Mutta eihän se tietenkään koko totuus ole.

© ST, Will Montague, Tim Carter, ST, K. Huhtanen,
Over Doz, Norm Robbie, Peter Bugaiski, (public domain)

Useammin kuin kerran olen maininnut sivulauseessa sen, että Ionicin eri rodut elävät erilaisissa ympäristöissä ja että pyhä tarkoitus on ollut jossain vaiheessa kirjoittaa näitä "tunnelmointeja" ihan tallin sivuillekin. Kalliovuortenhevosilta löytyy esimerkki tällaisesta. Viimeksi asia oli tapetilla vajaa 4 vuotta sitten kun tein Ionicissa uudelleenorganisointia ja kaikki rodut ovat nyt omilla sivuillaan. Nnoh. En ole ihan saanut aikaiseksi.

Aikaansaamattomuus ei johdu siitä, ettei olisi ideoita ja selkeätä käsitystä siitä, millaiseen ympäristöön kunkin rodun sijoitan. Kyllä minä omassa mielikuvituksessani olen hyvinkin selvillä siitä, minkälaisissa maisemissa Ionicin hevoset elelevät. Se vain ei tule päästä ulos ruudulle ilman jonkinlaista tiedonhankintaa ja ennen kaikkea maisemakuvien selailua. Niinpä tuon Keskustan viestiketjun jälkeen ryntäsin Pinterestiin tekemään muutaman inspiraatio-boardin itselleni. Katsotaan saanko asiaa edistettyä mihinkään lähitulevaisuudessa. Hmm, kuka estäisi kirjoittamasta niitä blogiinkin...

Ylivoimaisesti suurin osa roduista asuu sellaisessa ympäristössä, joka muistuttaa ainakin jossain määrin rodun kotiseutua. Ylämaanponit asustelevat seudulla, joka muistuttaa Skotlannin Ylämaata kukkuloineen, nummineen ja kivilinnoineen. Islanninhevostallin naapurissa on jäätikkö ja kuuma lähde, sen sijaan puita ei ole näköpiirissä. Perchenhevoset tekevät töitä pienellä ranskalaisella viinitilalla. Arabit (ja myös ahaltekit) laukkaavat autiomaassa kilpaa aavikkotuulen kanssa. Puoliveriset asuvat ehkäpä paikassa, jonka maisema muistuttaa paljon tiettyjä Saksan seutuja, mutta ilmasto on lämpimämpi talvisin. Itse asiassa siellä on vuoden ympäri poutaista ja suhteellisen lämmintä päivisin, mutta lämpötila harvoin ylittää +25C. Öisin sitten sataa, että rehevien laitumien ruoho ei kärsi kuivuudesta. Ja suomenhevoset asuvat tietenkin Suomessa, tarkemmin sanoen Nurmijärvellä (jossa olisi kyllä joka vuosi hyvä talvi).

Näihin ympäristökuvauksiin voisi tosiaan helposti käyttää kaiken valveillaoloaikansa: miettiä millainen olisi ilmasto ja säätyyppi, maksimi- ja minimilämpötilat, sademäärät eri kuukausina, kasvillisuus, villieläimet, polut, vesistöt, metsät. Vain taivas on rajana – kirjaimellisesti! Ajatus on kiehtova, saisi luoda ihan oman maailmansa tai tässä tapauksessa monta.

Luen silloin tällöin muiden tallien ympäristökuvauksia ja varsinkin katselen kuvia, moni tallinomistaja on nähnyt sen vaivan, että on etsinyt esittely-sivulle valokuvia, jotka antavat osviittaa siitä, millaisessa ympäristössä talli sijaitsee. Moni on myös kirjoittanut tallin henkilöhahmoista, nekin ovat periaatteessa mielenkiintoista luettavaa varsinkin silloin kun hahmot ovat persoonallisia. Tässä kohtaa pitää antaa erikoismaininta Zenin seurapiirille, jotka ovat pyörineet myös tallin tarinoissa. Minä itse sen sijaan en tunne varsinaista halua lähteä kehittelemään henkilöhahmoja Ioniciin, hevosten luonnekuvauksissa ja satunnaisissa tarinoissa pyörii vain kasa nimettömiä hevosenhoitajia, valmentajia, eläinlääkäreitä, kengittäjiä, tallimestareita ja muita. Sekä tietenkin minä itse, mutta se on tarina erikseen.

Niin että voisin lisätä uuden vuoden lupauksien listaan vielä sen, että saisin kirjoitettua edes muutaman ympäristökuvauksen. Kuten sanoin, ideoistahan ei varsinaisesti ole pula.

– S