Värien periytyminen – miten realistista se lopulta on?

Mehän olemme Virginian kanssa olleet jo vuosia realistisen värien periytymisen lipunkantajia ja myönnettävä on, että meidän talleilla lähestulkoon kaikki varsat saavat värikseen sellaisen värin, joka on vanhempien värien mukaan mahdollinen. Muutamille roduille (ahaltekit, arabit, kalliovuortenponit, terskit) on ihan merkitty genotyypit värien yhteyteen ja näitllä periytyminen on vielä tarkempaa.

Yksittäinen varsa saa siis aina realistisen värin, mutta kokonaisuutena katsoen meidän hevosten värien periytyminen ei välttämättä olisi lähelläkään realistista. Tarkoitan tällä siis sitä, että jos periytymisistä tehtäisiin tilastoa, siinä olisi varmasti vääristymiä. Vaikka värien periytyminen onkin periaatteessa satunnaista, on tiettyjä todennäköisyyksiä, miten värit jakautuvat. Yksittäinen varsa voi saada minkä tahansa mahdollisen värin, mutta jos varsoja on kymmeniä tai satoja, pitäisi todennäköisyysprosenttien alkaa näyttää tietynlaisilta. Ja minulla on pelko, että meidän hevosilla nämä prosentit saattavat heittää pahasti häränpyllyä. En ole laskenut näitä mistään rodusta, koska se on kovin työlästä eikä lainkaan yksiselitteistä, mutta ehkä joitain tiettyjen yhdistelmien tilastoja voisi tehdä.

Tarkoitan näillä todennäköisyyksillä sitä, että jos meillä on esimerkiksi heterotsygootti kimo, sen pitäisi periyttää sitä kimo-väriä 50%:lle varsoistaan. Jos tällainen hevonen risteytetään ei-kimon kanssa 100 kertaa, noin 50 varsaa pitäisi olla kimoja ja noin 50 varsaa puolestaan tummia. Samoin jos kaksi heterotsygoottia kimoa risteytetään keskenään, 25% varsoista on tummia, 50% heterotsygootteja kimoja ja 25%:n pitäisi olla homotsygootteja kimoja.

Syy siihen, miksi meidän tilastot saattavat näyttää toisenlaisilta, on pääasiassa meidän omat mieltymykset. Meillä on omat, tietyt lempivärit ja toisaalta sitten taas ne värit ja geeniyhdistelmät, joita mielellämme vältämme. Osin siihen vaikuttaa myös olosuhteet eli millaisia kuvia on saatavilla. Näistä asioista on ollut blogissakin puhetta useammin kuin kerran ja tällaisia mieltymyksiä voin ainakin tunnistaa:
– Arabeilla välttelemme kimoa ja erityisesti homotsygootteja kimoja.
– Rautiaiden arabien kuvia on tarjolla suht vähän, joten ne vähät kuvat säästetään "pakko-rautiaille": niille joiden molemmat vanhemmat ovat rautiaita eikä varsa voi olla mitään muuta.
– Myös mustien arabien kuvia on vähän ja niitäkin säästellään vähän niille "pakko-mustille", joita tosin on vähemmän.
– Toisaalta rautias on ongelmallinen yhdistettynä toiseen rautiaaseen: tuloksena ei voi olla muuta kuin rautias. Siksi rautiaitakin yritän vähän vältellä.
– Terskeillä välttelemme kimoja ja erityisesti homotsygootteja kimoja, kuten arabeillakin.
– Sen sijaan suosimme voikkovärisiä terskejä (emmekä halua "piilottaa" niitä kimon alle, tosin kuvista on puutetta ja osin voikot meillä periytyvätkin kimon alla: ei tarvitse etsiä voikkoväristä kuvaa), joten voikko–ei-voikko -risteytyksistä tulee isolla prosentilla voikkovärejä.
– Ahaltekeillä suositaan suht paljon myös voikkovärejä ja tuplavoikkoja. Mustanvoikko on yksinkertaisista voikkoväreistä harvinaisin eikä niin kiva meidän mielestä.
– Kimo on meidän tekeillä harvinainen väri, mutta koska kuvia on tarjolla jonkin verran, emme sitä erityisesti karttele. Oikeastaan ehkä jopa päinvastoin.
– Kalliovuortenhevosilla välttelemme homotsygootteja hopeavärejä, vaikka hopeaa onkin paljon. "Pakko-hopeat" aiheuttavat kuvaongelmia, jos ne yhdistyvät muihin erikoisväreihin.
– Muita erikoisvärejä suosimme kalliovuortenhevosilla aika häpeilemättömästi ja mitä erilaisimpia yhdistelmiä syntyy, jos suinkin vain on edes jonkinlaisia kuvia.

Niillä roduilla, joiden hevosille ei värien genotyyppejä ole merkitty, on vähän toisenlainen realismiongelma: oletan kaikkien olevan ilman muuta heterotsygootteja kaikkien mahdollisten geenien suhteen. Tämä tarjoaa laajimman värivalikoiman aina varsalle, joten se lienee ihan ymmärrettävää miksi teemme näin. Kun niitä genotyyppejä ei tiedetä, niin miksi sitä suotta alkaisi rajoittaa mahdollisten värien määrää siksi, että jokin hevonen nyt saattaa olla sitä tai tätä. Ja näissäkin tapauksissa erikoisvärit periytyvät eteenpäin hyvin tehokkaasti, mutta toisaalta esimerkiksi walkereilla erikoisvärit harvoin yhdistyvät kirjavuuteen, kun kuvia on tarjolla niin vähän tai ei lainkaan.

Pitäisikö näille "vääristymille" siis tehdä jotain (olettaen että pystyn tilastodatan avulla näyttämään arvioni todeksi)? En tiedä, onhan se periaatteessa väärin jos haluaa noudatella noita periytymisasioita viimeisen päälle realistisesti. Yksittäisen varsan värin päättäminen on helppoa, mutta tilaston kokoaminen, seuraaminen, ja sen perusteella päätöksen tekeminen ei ole yhtä suoraviivaista ja kun kasvatteja on satoja, ei yhdellä varsalla ole suurtakaan merkitystä. Sitten vasta kun niitä on kymmeniä, ne alkavat vaikuttaa tilastoihin selkeästi. Ja tähän voisi nyt muistuttaa mieliin sen lauseen, jolla on ennenkin perusteltu kaikenlaisia järjettömyyksiä: "Tämä on vain virtuaalimaailmaa!"

- S