maanantaina, lokakuuta 19, 2020

Suuri sabino-sekaannus, osa 1

Postaus on osa laajempaa sarjaa. Muut osat:

MISTÄ ON KYSE?

Sabino ja muut sen kaltaiset kuviot aiheuttavat päänvaivaa aika monelle: onko jokin hevonen sabino, eikö se ole, jos se ei ole niin mikä se sitten on. Sekaannuksia sattuu eikä se ole mikään ihme. Toisinaan tuntuu siltä, että sabinoiksi nimitetään kaikkia hevosia, joilla on vähänkään enemmän valkoista. Toiset taas näkevät punaista, kun jotakin (heille) ilmiselvästi ei-sabinoa nimitetään väärin sabinoksi. Mistä sekaannus on lähtöisin, mitä vaihtoehtoja sabinolle on ja mitä niistä ylipäänsä tiedetään?

© Bob Langrish


HISTORIAA

Sabino lienee ensimmäinen kuvio, josta huomattiin että se voi olla kirjava vaikkei se välttämättä näytä perinteiseltä kirjavalta. Sabino on tunnettu painteilla jo kauan, perus-sabino on selkeästi erottuva muista lehmänkirjavuuden kuvioista. Oletettavasti paint-kasvattajat ovat tunteneet myös "sabino whiten" (homotsygoottina sabino-geeni saa aikaiseksi kokovalkoisen tai lähes kokovalkoisen värityksen, asiasta lisää väriteoriapostauksessa). Luulisin heidän tienneen senkin, että joskus sabinot ovat aika yksivärisen näköisiä, sukkia ja päämerkkejä ei perinteisesti ole luettu kirjavuudeksi.

Jossain vaiheessa huomattiin, että hei, tuo paintien sabinoksi nimitetty kuvio näyttää aika samalta kuin jotkin muiden rotujen (yleensä suhteellisen harvat) hevoset: on korkeita sukkia ja suuri päämerkki, kenties valkoista on mahan allakin, rikkoreunaisia kuvioita ja joskus satunnaisesti täysvalkoinen hevonen. On tietenkin loogista olettaa, että jos jokin hevonen näyttää sabinolta, se on sabino. Tämä sekoitti väritietämystä, sillä sabinonkaltaisia kuvioita ilmeni myös sellaisilla roduilla, joita perinteisesti pidettiin yksivärisinä ja sabino oli taas lehmänkirjavuuden yksi kuvio. Arabianhevonen on yksi esimerkki.

Tieto sabinosta levisi ympäri hevosmaailmaa. Sitä pidettiin hyvin vaihtelevana kuviona ja todella monen näköistä väritystä epäiltiin helposti sabinoksi. Yksi tällainen oli Gulastra Plume, josta itse kirjoitin vuonna 2013 että sitä epäillään minimaaliseksi sabinokuvioksi (en toki keksinyt väitettä itse, se on muista lähteistä peräisin). Sittemmin tieto ja geenitestaus ovat kehittyneet ja on todettu, että kaikki sabinoina pidetyt hevoset eivät olekaan sabinoita ja että sabino ei selitä kaikkea. Sabino-termi on kuitenkin juuttunut tietoisuuteen ja kielenkäyttöön ja kestänee aikansa ennen kuin muut vaihtoehdot tekevät saman.

SE AINOA OIKEA SABINO

Sabinon aiheuttava geeni  löydettiin vuonna 2005 ja sen jälkeen sitä päästiin testaamaan laboratoriossa. Geeni nimettiin optimistisesti nimellä SB1, sillä oletettiin, että näin monimuotoisena pidetyllä kuviolla voisi olla useampia eri variantteja. Ne voitaisiin sitten loogisesti nimetä SB2, SB3 ja niin edelleen.

Testaus tarjosi kuitenkin yllätyksiä, sillä moni sabinon näköinen hevonen sai negatiivisen tuloksen. Ne eivät siis olleet sabinoita eikä sabino selittänyt kaikkia suuria merkkejä. Monilta roduilta sabinoa ei löydetty lainkaan, vaikka niillä ei tiedetty mitään muutakaan kirjavuutta esiintyvän mutta isoja, sabinonkaltaisia merkkejä kyllä oli. Arabi on jälleen esimerkki tästä.

Aluksi SB1:stä löydettiin vain amerikkalaisilta roduilta. Ehkä jossain vaiheessa mietittiin, olisiko se Amerikan mantereella syntynyt mutaatio, kuten samppanja. Samoin pidettiin todennäköisenä sitä, että sabino ei ole yhtään niin yleinen tai monimuotoinen kuvio kuin luultiin vaan suhteellisen harvinainen ja usein samannäköinen. Ainakin minun mielestäni sabinosta tuli paljon vähemmän jännittävä asia kuin mitä se oli ollut. Sabino ei tarjonnut enää vakio-oletusta kaikenlaisille oudommille kuvioille.

Sabino ei kuitenkaan suostu noin vain vetäytymään taka-alalle yhdeksi suhteellisen harvinaiseksi kuvioksi! Joitain vuosia sitten sitä löydettiin haflingereilta, lipizzanhevosilta ja norikereilta. Kaikki ovat vanhoja, tukevasti eurooppalaisperäisiä rotuja ja lipizzasta tai haflingerista en ainakaan minä osannut kuvitella löytyvän kirjavuuskuviota. Norikerillakin esiintyy tunnetusti vain tiikerinkirjavaa. Haflinger varsinkin oli yllätys, sillä sen liinakko-väritys on rodun vahva tavaramerkki ja kirjavuus sopii tähän mielikuvaan hyvin huonosti. Niillä tapaa yleensä olla pelkkiä päämerkkejä, jotka ovat mielestäni melko yleisiä. Sukkia sen sijaan ei suosita (haflingereiden jalat ovat usein vaaleat, mutta kyse on ennemminkin pangare-kuviosta kuin varsinaisista merkeistä, joiden alla iho on vaalea) ja liiat merkit voivat olla hylkäämissyy. Lipizzoilla kimo on erittäin yleinen ja kimo tunnetusti voi peittää alleen kaikenlaista, mutta kirjavuuskuvio ei kyllä tullut ensimmäisenä mieleen.

Tutkimuksen mukaan sabinoiksi varmistetut yksilöt eivät kuitenkaan näytä sabinoilta. Ilmeisesti niillä oli joitain merkkejä,  muttei kuitenkaan sabinoille perinteisiä laajoja ja rikkoreunaisia. Samoin kaikki löydetyt yksilöt olivat eriperintäisiä sabinon suhteen. Liekö se sitten sattumaa vain, koska löydettyjä hevosia ei ollut kovin montaa. Tutkimuksessa testattuja haflingereita oli 98 ja niistä 14 oli sabinoita, joten esiintymisprosentti on niinkin iso kuin päälle 14 %. Se ei silti tee samanperintäisen sabino-haflingerin löytymisestä vielä kovin todennäköistä.

Olettaisin että tutkimukset sabinon (ja toki muidenkin kuvioiden) suhteen jatkuvat ja ehkä joskus tulevaisuudessa tiedämme siitä taas lisää. 

PS. SB1:stä esiintyy todennäköisesti myös welsheillä. Epäilen siis, että sabinon tarina ei ole vielä lähimaillekaan kerrottu.

–S

Ei kommentteja: