maanantaina, lokakuuta 26, 2020

Suuri sabino-sekaannus, osa 2

Postaus on osa laajempaa sarjaa. Muut osat:

SABINON VAIHTOEHDOT

Edellisessä postauksessa todettiin, että jonkinlainen osa niistä hevosista, joita luultiin sabinoiksi, ei sitten ollutkaan geenitestien perusteella sabinoita. Sabinoa tai siis SB1-geeniä ei ole testaamisesta huolimatta löytynyt mm. arabeilta, shiren- ja clydesdalenhevosilta. Näin siitä huolimatta, että arabeilla on tiettyjä sukulinjoja, joissa on suurimerkkisiä, jopa kirjavalta tai kokovalkoiselta näyttäviä hevosia. Mainituilla kylmäverisillä korkeat sukat ja suuret läsit ovat suorastaan rotujen tavaramerkki, usein yhdistettynä vielä toisinaan pitsimäiseen kuvioon ja laikkuihin vatsan alla. 

Mitä ne sitten ovat jos eivät sabinoita?


© Bob Tarr (muokattu)

DOMINANTTIVALKOINEN YLLÄTTÄÄ

Parikymmentä vuotta sitten dominanttivalkoinen ilmestyi nimenä hevosten värivalikoimaan, mutta se oli jonkinasteinen mysteeri ainakin maallikoille. Kokovalkoinen väritys tiedettiin, samoin kuin sen aiheuttava W-geeni. Sitä pidettiin letaalina, jos se esiintyi samanperintäisenä ja siinä suunnilleen kaikki varmaksi katsottava tieto sitten olikin. Edes siitä ei oikein löytynyt tietoa, millä roduilla väriä mahtaisi esiintyä. Satunnaisesti mainittiin freiberginhevonen ja Camarillo White Horse, jotka eivät ole edes mitään lähisukua keskenään.

Minä ainakin pidin dominanttivalkoista ääriharvinaisena kuriositeettina, josta kannatti virtuaalimaailmassakin pitää käpälänsä erossa realismin takia. Taisin joskus mennä jollakin virtuaalifoorumilla sanomaan, että älkää nyt herran tähden dominanttivalkoista täysiverisen väriksi panko, sabino se ennemmin on. Vähänpä taas tiesin. 

Tällä hetkellä W-geenin eri muunnoksia on löydetty liki 30 useilta eri roduilta. Oletettavasti suurin osa muunnoksista ei ole letaaleja. Eivätkä kaikki ole kokovalkoisiakaan vaan juurikin niitä, joita oli pidetty sabinoina. W-geeni selitti näppärästi paljon kaikenlaista, kuten kokovalkoiset tai sabinonnäköiset arabit ja englannintäysiveriset, freibergerit ja ne Camarillo White Horsetkin.

W20, UUSI SELITYS KAIKKEEN?

Kaikkein mielenkiintoisin W-geenin versioista on ehkä W20, joka on hyvin laajalle levinnyt kuvio. Sitä on löydetty monilta eri roduilta ympäri maailman: täysiverisiltä, morganeilta, marwareilta, eurooppalaisilta puoliverisiltä, poneilta, quartereilta ja sen sukuisilta roduilta ja useammilta eri kylmäverisiltä. Sen oletetaankin olevan hyvin vanha kuvio.

W20 on kuitenkin kirjavuuskuvioksi hieman hankala, koska se ei välttämättä näytä kovin kirjavalta. Toisinaan se aiheuttaa suuria merkkejä päähän, jalkoihin ja mahan alle. Merkit voivat olla hyvin suorareunaisia tai sitten sabinon tapaisia rikkoreunaisempia. Sitten on W20:ksi testattuja hevosia, joilla ei ole juurikaan mitään valkoista, ehkä matala sukka tai pari ja päässä pieni, ihan tavanomainen piirto tai tähti. Ja ilmeisesti kaikki tältä väliltä käy myös, niin että se lienee hyvinkin monimuotoinen kuvio. Aivan kuten sabinon epäiltiin olevan.

Tällä hetkellä W20 on pääepäilty numero 1 aina kun tulee vastaan hevonen, jolla on vähänkään isompia tai erikoisempia merkkejä, joille ei ole selkeätä selitystä. Itse ainakin olen pudonnut kärryiltä että miltä kaikilta roduilta W20:tä on jo testeissä löytynyt enkä ihmettelisi yhtään vaikka rotuvalikoima laajenisi koko ajan. Ja mikäpä tietää vaikka W20 olisi hyvinkin yleinen kuvio. Lopulta todella harvat hevoset geenitestataan värien suhteen, joten W20:n yleisyydestä on paha mennä sanomaan yhtään mitään. Potentiaalinen kandidaatti se kuitenkin on kun pohditaan (suuria) valkoisia merkkejä.

Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä suurimerkkisten värien tontille on tullut hyppimään kolmaskin kuviotyyppi...

–S

Ei kommentteja: