Viimeksi esittelin Ioniciin keksityt suomenhevoset, joten tällä kertaa vuorossa ovat Ioniciin ostetut, suvulliset hevoset. Tämä suomenhevospuoli on (vielä) niin tuore ja niin pieni, että on mahdollista listata todellakin kaikki ostohevoset. Moni niistä onkin ollut tosi tärkeä jalostushevonen meille ja siksi ne ansaitsevat oman hetkensä parrasvaloissa.
Ensimmäisiä ostohevosia oli oikeastaan kaksi, oriit Runon Jalmari (Kelmi-Jelmeri – Suvilahden Lyyra) ja Claridgen Palokärki (Paavo-Palo – Pirtinmäen Parmatar). Ne olivat molemmat yksipolvisia ratsuja poikkeuksena meidän kovin työhevospainotteiseen alkuperäislaumaan. Molemmat ovat myös varsin paljon käytettyjä jalostusoreja, ainakin meidän suht pieneen hevoskantaan nähden. Jalmarilla on viisi varsaa, joista yksi myytiin suoraan. Tikkasella on kuusi varsaa ja niistä useampi on jättänyt melkoisen varsamäärän myös, joten tällä hetkellä Tikkanen on vähän turhankin monen hevosen suvussa. Tikkanen oli voikko väriltään ja periyttänyt väriään eteenpäin useammallekin varsalle. Kyllä meille jossain maailman vaiheessa tulee tuplavoikkokin suomenhevonen, uskokaa pois!
Yksi Tikkasen varsoista on myös ostohevoseksi luettava, nimittäin tamma Viisikon Ukkoslintu (Claridgen Palokärki – Juhannuspakkanen), tilausvarsa Viisikon omistamasta tammasta. Ukkoslintukin jätti neljä varsaa ja pitää omalta osaltaan huolen siitä, ettei isä-Tikkanen pääse kovin äkkiä katoamaan.
Ukkoslinnun jälkeen tuli yksipolvinen työhevostamma Borstnejlika (Hovivirsi – Helmitinami). Sekin jätti meille melkoisen varsamäärän, peräti kuusi varsaa. Niistä suurin osa on työpainotteisia itsekin. Vain parin varsan isät ovat ratsuoreja (juurikin Jalmari ja Tikkanen) ja varsat on merkitty yleishevosiksi. Sitä en sitten tiedä, että onko tuo Borstnejlikan kuvan suomenhevonen oikeasti työhevostyyppiä nähnytkään, muttei puututa nyt siihen.
Seuraavat tulijat olivat yksipolvinen Stoorin Helmiina (Villitön Vihjaus – Helmi-Liina) ja suvuton Jouluntiuku, joka mainittiin jo noiden kantahevosten esittelyssä, koska yhdenlainen kantahevonen se meilläkin on. Ei siitä siis enempää tässä. Helmiina oli kouluratsu ja vähäsen kisannutkin sitä lajia ennen meille tuloaan. Helmiinalla on neljä varsaa ja niistä puolet on merkitty kouluratsuiksi.
Työhevosori Murisevan Mutakakun (Sisukas Sissi – Marenki) ostin ihan pelkästään sen nimen takia! Ei tuollaista voi vastustaa... Toki se yksipolvisena ja vierassukuisena oriina sopii meidän hevoslaumaan kuin nakutettu eikä siitä työpainotuksestakaan ole suinkaan haittaa. Kuvana sillä on kyllä ratsupuolelle kantakirjatun oriin kuva, mutta minusta tuo oli sen verran muhkea tapaus, että saa nyt luvan mennä. Älkää kivittäkö.
Meidän ainoa piirroskuvallinen ja pienhevoskokoinen suomenhevonen on tällä hetkellä tamma Maantiekiitäjä (Huvitutin Maantierosvo – Sotamaalauksen Epäpyhä), joka sekin on ihan nimen perusteella hankittu. Muistaakseni mainitsin siitä blogissa jo joskus aiemmin. Edelleen tuo nimi jaksaa hymyilyttää, mutta tammalle on kaavailtu aika monta varsaakin syntyväksi, joten kyllä se ihan tarpeeseen tuli noin jalostuksen kannalta. Ja hopeanmusta väri on tietenkin aina myös upea. Harmi että hopeaväristen suomenhevosten kuvia on kovin niukasti saatavilla.
Kaarnan Tunturitaika (Harlekiini – Sametti-Taika) on hankittu samoihin aikoihin Maantiekiitäjän kanssa. Se on yksipolvinen koulutamma ja sillekin on jo neljä varsaa suunnitteilla ensi vuodeksi.
Viimeisimmät tulokkaat toistaiseksi ovat kotoisin Jeilistä, josta ostinkin peräti kolme suvullista suomenhevosta: oriit Halinallen Haamu (Helmiahon Kuka Kummittelee – Snöfink) ja Jeilin Hui Hunajameloni (Hui Hurrrjaa Jellonaa – Ananaksia) sekä tamman Jeilin Hattarankukkia (Sotamaalauksen Anteeksianto – Ku Hattaraa Söis). Haamulla on peräti jo kolme polvea sukua, lopuilla kaksi. Ne ovat vielä sen verran tuoreita, että kovin montaa varsaa ei ole syntynyt eikä vielä ehditty suunnitellakaan, mutta se korjaantuu kyllä ajan mittaan.
Näiden lisäksi olen tietysti käyttänyt jonkin verran ulkopuolisten oreja omille tammoilleni eikä tässä tosiaan ole siis vielä kaikki ei-ionicilaiset nimet, joita meidän sh-kasvattien suvuissa on. Niitä ulkopuolisia on aika paljon, joten en viitsi listata niitä erikseen. Tyydyn vain toteamaan, että jokainen on ollut tarpeen.
Jos suomenhevosten tämänhetkisestä tilanteesta pitäisi jotakin sanoa, niin tilannehan on minun nähdäkseni varsin hyvä. Hevosia on kuutisenkymmentä, ei mikään pieni rotu todellakaan enää, muttei vielä järjettömän suurikaan. Ja vaikka sanoin, että Tikkasen nimi kovin monessa suvussa esiintyy eikä se ole ainoa sellainen, niin mikään toivoton tilanne silti ei ole. Noita vierassukuisia hevosia on kuitenkin aika hyvin. Kanta on vielä melko lyhytsukuista, mutta no, sekin tulee muuttumaan. Ostetut ja keksityt hevoset ovat kuitenkin aina tervetulleita.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti