maanantaina, toukokuuta 02, 2022

Liikekuvat, rakkauteni

Hei, olen S ja olen liikekuva-addikti.

© Pixabay

Onhan siitä puhuttu blogissakin jo vuosia, että pidän tosi paljon liikekuvista. Siis ihan siihen asti, että monesta rodusta ei välttämättä löydy edes paria rakennekuvallista hevosta ilmoittaa näyttelyihin. Kun soppaan lisätään vielä se seikka, että kaikki rakennekuvatkaan eivät ole mitään maailman parhaita, niin oikeasti Ionicin hevosmäärään nähden meillä on tosi vähän sellaisia hevosia, jotka voi ilmoittaa näyttelyihin ilman että hävettää pahasti.

En minä rakennekuvia vihaa, en todellakaan! Miten voisin olla VSN-tuomari, jos niitä vihaisin? Osaan kyllä ihastella hienoja rakennekuvia varsinkin jos niissä on vielä hieno hevonenkin kuvattuna. Plussaa saa hyvälaatuisesta ja selkeästä kuvasta sekä jollain tavoin persoonallisesta hevosesta (en tietenkään jakele näitä plussia VSN-tuomarina ollessani, silloin pitäydyn rakenneseikoissa).

Monta kertaa vain on käynyt niin, että ihailen kyllä jotakin kuvaa jonkun toisen virtuaalihevosella, mutta jos käytän samaa kuvaa itse, ei se välttämättä tunnu niin hienolta ja upealta kuvalta omalla hevosella. En tiedä mikä ihme tämä ilmiö on, en minä nyt niin paljon hevosten kuvia muokkaa Ionicin sivuille. Ehkä siksi en koskaan saanut juurikaan käytettyä esimerkiksi Hippoksen kuvia omilla hevosillani. Tässä on melkoinen ero siihen, että pari vuotta sitten ostin eräältä kuvaajalta yli 70 kouluratsastuskuvaa ja tällä hetkellä niistä on käytössä tosi iso prosentti. Ja ne sentään ovat lähes pelkästään puoliveristen kuvia, kun Hippoksessa oli tarjolla rotuja monipuolisemmin.

Entäpä arvaatteko mitä tapahtui kun ihan varta vasten teetin yhden piirroskuvan dongolakasvatilleni, kun ei sille rodulle valokuviakaan löydy? Ei tullut rakennekuvaa, ei... Toki annoin taiteilijalle hyvin vapaat kädet kuvan suhteen, mutta kyllä minä muistaakseni sanoin että liikekuva sen pitää olla.

Nyt viimeisin villitys on Fee Fotografie, johon sain hankittua vihdoin ja viimein käyttöluvat. En tiedä sekoitinko sen johonkin toiseen paikkaan, mutta kuvittelin jotenkin sieltä löytyvän paljonkin rakennekuvia. Väärässä olin, sillä jos siellä jotakin on paljon, niin liikekuvia! Olin seota siihen paikkaan ja vähäsen olen sekaisin vieläkin. Olen löytänyt itselleni taivaan.

Kouluratsastuskuvat ovat ikuinen ihastukseni, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että estekuvistakin löytyy hienoja. Ja kenttäradalta varsinkin! Lisäksi minä tykkään paljon myös erikoisemmista kuvakulmista, niinkuin vaikkapa tästä kouluratsastuskuvasta, joka on otettu edestä päin ja siinä varmaan on laukkapiruetti menossa. No, totta puhuakseni ei sen tarvitse aina olla edes ratsastuskuva, arabiori Badieh Talebanilla on myös sellainen kuva, jota varmaan harvemmin näkee virtuaalihevosmaailmassa, ainakaan ainoana kuvana.

Enpä tiedä, ehkä kyse on siitä, että rakennekuva on aina suunnilleen samanlainen, mutta liikekuvissa on miljoonia mahdollisuuksia. Vaihteluhan tunnetusti virkistää. Ajattelin kuitenkin tämän postauksen myötä tunnustaa itselleni sen, että en todellakaan edes yritä tähdätä hevosineni näyttelyihin tai kantakirjaan. Täten yritän vaientaa sen pienen äänen, joka kuiskuttelee halventavia sanoja uusista liikekuvista ja muistuttaa, että voisit sinäkin nyt käyttää kunnollisia rakennekuvia hevosillasi. Ehkä kirjoitan sen jopa Ionicin etusivulle, että täällä keskitytään omistajansa pakkomielteen vuoksi pääasiassa liikekuvallisiin hevosiin (tai siis käytännössä kuvattomiin hevosiin).

– S

Ei kommentteja: