Kopsahtipa tässä taannoin Ionicin sähköpostiin maili, jossa suoraan ja häpeilemättä myytiin meille hevosta. Kyseessä oli kivasukuinen otus, paljon vanhempia ionicilaisia suvussa, mutta rotu oli sellainen, josta en nyt oikein tiedä onko se meillä menossa vai tulossa. Lisäksi myyjä oli tarjonnut mukaan kaiken sivuilta löytyvän, myös ottamansa kuvat, joissa keimaili nätti tamma.
Rimpuilin irti koukusta kolme päivää. "En osta. En tee tuolla mitään. Voin kasvattaa tuommoisen itsekin. Ihan kuin meillä ei olisi hevosia jo tarpeeksi. Ja tuo rotukin on niin plääh. No okei, ei ole plääh. Nyt nainen ryhtiä, ei jokaiseen tarjoukseen pidä sortua!"
Ei siitä mitään tullut, kolmen päivän kuluttua oli pakko antaa periksi. Vastasin myyjälle, että totta kai hevonen voi meille tulla ja varsinkin jos tuon ihanan kuvankin saa vielä mukaan. Kyllä se meillä tallessa pysyy ja varmasti saa varsojakin jossain vaiheessa.
Tarinan opetus on se, että jos haluat hevosestasi eroon, tule tarjoamaan sitä suoraan ja henkilökohtaisesti minulle, ainakin jos et havittele muuta kuin loppuelämän kotia ja jalostuskäyttöä parhaassa tapauksessa. Foorumien myynti-ilmoituksia en usein lue enkä varsinkaan viitsi vastata niihin, mutta sähköposti on ihan eri asia. Kun joku näkee sen vaivan, että kirjoittaa mailia minulle, en voi sivuuttaa sitä pelkällä olankohtautuksella.
Jos pelkäät, että rotu tai suku ei ehkä kiinnosta minua, hienolla kuvalla voi auttaa asiaa varsin paljon. Eikä se tarkoita sitä, että kuvan pitäisi olla sinun ottamasi/piirtämäsi tai että minun pitäisi saada se itselleni käyttöön. Jos olen nähnyt hevosella hienon kuvan, mielikuvani koko elukasta tulee aina olemaan kuvan kaltainen. Ja kun mielikuviin jää upea hevoskuva, olen varma ettei elämäni jatku ilman sitä hevosta.
Jos ei oikein kuvaakaan löydy, viimeinen keino on kirjoittaa hevoselle napakka, mutta hauska ja/tai persoonallinen luonnekuvaus. Unohda kokonaan se kisahevosen luonteen peruskaava ja keksi jotain aivan muuta. Nelijalkainen tappaja, elämäänsä pelästynyt ressukka tai makealle perso pieni sikailija, kaikki käy. Eikä luonnekuvaustakaan tarvitse luvata antaa mukaan, kunhan saan luvan kertoa saman asian itse eri sanoin.
Tietenkin asiaa auttaa aina se, jos hevosessa on jotain erikoista, vaikkapa lajipainotus tai väri, jälkimmäisen kanssa tosin kannattaa periytymisasioiden olla kunnossa. Jos haluat olla kiero, tulet tietenkin ensin kyselemään hevosen väristä ja suvusta: "Voiko olla tämän värinen ja miten noiden vanhempien värit pitäisi olla". Sitten kun olen tarpeeksi jauhanut väreistä ja ehkä tullut maininneeksi, että teoriassa ainakin voisi olla mahdollista tämä ja tuo erikoisempi väri, tiputa seuraavassa mailissa epäsuora vihjaus siitä, että hevonen saattaisi olla myynnissä, kiinnostaisiko ehkä.
Ehkä minun kannattaisi yrittää kasvattaa itselleni selkäranka, etten olisi näin helppo nakki.
- S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti