maanantaina, huhtikuuta 17, 2023

Arabien värit 2023

Huomasinpa tuossa, että arabianhevosten väritilastoja ei ole blogissa esitelty melkein 15 vuoteen. Ainoat tilastot ovat vuodelta 2008 (Väritilastoja) ja orien väritilasto vuodelta 2009 (Arabiorien värejä). Köh. Toisaalta, arabeja on tosi paljon ja aika iso prosentti on ilman kuvaa eli samalla myös minun kirjanpidossa ilman väriä, niin että mitä sitä vajavaisia tilastoja tekemään...

Ajattelin nyt kuitenkin laskeskella tämänhetkisten arabien värit. Siinä on pieni epäsuhta, sillä orien puolella on vain reilu 50 kuvallista hevosta, tammoja sen sijaan on satakunta. Jostain syystä nyt viime aikoina on osunut tosi paljon tammojen kuvia eteen.

© Dorota Kudyba / Pixabay

Tuossa vuoden 2008 tilastossa on mainittu suomalaisten reaalimaailman arabien värien jakauma. Lähdettä en ole merkinnyt, mutta muistelisin sen olleen SAHY:n nettisivut, joten varsin luotettavana lähteenä sitä pitäisin. Sen mukaan suomalaisista arabeista kimoja on 49 %, rautiaita 26 %, ruunikoita 24 % ja mustia sitten loput eli ehkä prosentin verran, jos sitäkään.

Tässä sitten nämä Ionicin tulokset.

  • Musta 10,37 % (oriit 10 kpl, 17,86 %, tammat 7 kpl, 6,48 %)
  • Ruunikko 23,17 % (oriit 13 kpl, 23,21 %, tammat 25 kpl, 23,15 %)
  • Rautias 20,73 % (oriit 13 kpl, 23,21 %, 21 kpl, 19,44 %)
  • Kimo 45,73 % (oriit 20 kpl, 35,71 %, tammat 55 kpl, 50,93 %)

Eivät ne nyt ihan ole samanlaiset kuin reaalimaailman osuudet, mutta vähän sinne päin kuitenkin. Mustien osuus on tosi paljon isompi kuin reaalimaailmassa, mutta koska kuvia kerran on tuon verran, niin saa minun puolestani olla. On kai se musta arabi(ori) kaikkien pienten hevostyttöjen salainen unelma, joten menköön vaikka sen piikkiin. 

Ruunikot ja rautiaat ovat Ionicin tilastossa "väärin päin", ruunikoita on enemmän kuin raudikkoja, vaikka reaalimaailmassa rautiaat päihittävät ruunikot parilla prosenttiyksiköllä. Rautias on genetiikan kannalta vähän ongelmallinen, koska kahden rautiaan varsa on aina rautias. Jos rautiaiden määrä pääsee siis kasvamaan jossain hevoskannassa, ollaan ongelmissa, ainakin jos ei tykkää kovin yksivärisestä laumasta.

Kimoja ei ole vieläkään ihan niin paljon kuin pitäisi, mutta aletaan kuitenkin olla lähellä jo. Tammoissa kimoja on jo suunnilleen puolet, oreilla vain reilu kolmannes. Virginian kimokammo alkaa vissiin olla historiaa, vihdoin. (Se, että Gin teki tuossa tekstissä ikävän teräviä havaintoja minun raudikkokammostani, ei liity mitenkään tähän asiaan...)

Kuten tunnettua, arabien maailmassa ei juuri erikoisväreillä juhlita. Niiltä on löytynyt muutamaa eri W-varianttia (W3, W15, W19, W23), mutta minä pysyttelen niistä kaukana. Yksi syy ovat kuvat, joita ei ole tarjolla ja toinen syy on se, että kaikki noista listatuista ovat peräisin yhdestä tietystä yksilöstä, jota tietysti virtuaalimaailmassa ei ole. Minusta olisi hieman vierasta omistaa virtuaalinen arabi, jolla on vaikkapa W3-geeni, mutta sen suvussa ei ole värin kantaisää R Khasperia. No, hiuksien halkomista toki, voisihan meillä olla omat kantahevosemme näille väreille eikä niiden tarvitse olla edes suvuttomia, koska satunnaisista mutaatioistahan nuokin lienevät syntyneet.

Isomerkkisiä arabeja kyllä on ainakin satunnaisesti. En ole merkinnyt niille mitään erityistä selitystä suurille merkeille, en edes W20 tai mainintaa sabinonkaltaisesta värityksestä. Niiden kohdalla pyrin ainakin osittain siihen, että merkit olisivat jossain määrin periytyneet vähintään toiselta vanhemmalta varsalle, mutta aina niin ei käy. Yksi esimerkki kuitenkin on tamma Amab Pantaleia, jonka emällä on isot merkit. Emälinjasta löytyy myös korkeasukkaiset Abia Ion ja sen isä Rikky Rikkardo. 

Myös rabicanoa Ionicin arabeista löytyy! Vanha kantatamma värille oli Oziria GA, joka on periyttänyt sitä eteenpäin. Rabicanon periytymistä ei tunneta, joten en minäkään ole keksinyt sille mitään geeniä merkkaavia kirjaimia, olen vain kirjoittanut perusvärin perään että on myös rabicano. 

Pääpiirteissään olen pyrkinyt siihen, että rabicano periytyisi dominoivasti eli näkyisi aina hevosessa (paitsi jos se on kimo, joka peittää alleen kaiken muunkin), mutta ihan aina en ole tähän päässyt. Tämmöinen on esimerkiksi ori Ozir Madani, Ozirian tammalinjaa, kuten nimestä näkyy, mutta sen ja Ozirian välillä on pari sukupolvea, joissa ei rabicanoa näy. Madani silti on itse rabicano.

Nyt on sitten uusi rabicano-linja olemassa, nimittäin viime vuoden puolella keksitty tamma Qirah Idat GA on rabicano myös (joo, sama kuva kuin Madanilla, se nyt vain tapahtui) ja vaikka sillä ei vielä ole varsoja, joilla olisi väri määritelty, niin kyllä tästäkin linjasta rabicanoa tulee syntymään.

Ei kommentteja: