maanantaina, marraskuuta 25, 2024

Rotuesittelyssä kabardinhevonen

Tällä kertaa esittelyvuorossa on kabardinhevonen.

© Bob Langrish

Historia

Kabardinhevonen on kotoisin itä-Tserkessiasta, joka nykyisin on Kabardi-Balkarian tasavalta Venäjän federaatiossa. Se sijaitsee Kaukasus-vuoriston pohjoisrinteillä ja Kabardian tasangolla. Kabardinhevonen on kehittynyt ennen kaikkea vuoristoalueilla. Paikalliset heimot (ilmeisesti agydelaiset kansat, aiempi nimitys tšerkessi) ovat kasvattaneet hevosia, jotka sopeutuivat alueen olosuhteisiin. Hevosia laidunnettiin laumoissa, jotka talveksi siirrettiin tasangoille ja kesäksi vuoristolaitumille. Pohjois-Kaukasuksen alueella on elänyt muitakin rotuja, joista ainakin karachai on melko läheinen kabardiinille.

Kabardinhevosen alkuperä on sekoitus vähän kaikenlaista paikallista hevosta: arojen hevosia, karabahinhevosta, arabianhevosta, persialaisia hevosia ja turkmeenia, kenties ahaltekiäkin. 

Rotu tunnettiin ilmeisesti 1500-luvulla, jolloin Hendricks mainitsee sen olleen yleinen ja laajalle levinnyt. Todennäköisesti rotu on tätäkin vanhempi. Hevoset ovat olleet tärkeitä alueen asukkaille. Niitä on käytetty erityisesti sotaratsuina, mutta myös muuhun ratsastukseen, oletettavasti myös kuormahevosina ja työhevosina.

Kabardinhevosia kasvatettiin 1800-luvun loppupuolella tsaarin armeijan tarpeisiin ja myöhemmin puna-armeijalle. Rotu kuitenkin kärsi ensimmäisestä maailmansodasta ja sisällissodasta pahoin. Rodun elvytys alkoi 1920-luvulla ja kantakirja avattiin ilmeisesti 1935, mutta toinen maailmansota iski rodun kotialueelle, kun syksyllä 1942 natsi-Saksan armeija valtasi pohjois-Kaukasuksen aluetta.

Nykyäänkin kabardinhevonen on harvinainen ja vaarassa kadota. Osan harvinaistumisesta voi selittää anglo-kabardinhevonen, joka on ilmeisesti nykyään oma rotunsa, mutta joka luotiin risteyttämällä kabardinhevosia ja täysiverisiä. Kabardiineja on jonkin verran viety keski-Eurooppaan.


Rakenne

Kabardinhevonen ei kaikilta osin vastaa eurooppalaista ratsuhevosen ihannetta. Sukupostista löytyy jonkin verran kuvia vanhoista kabardinhevosista, jotka ovat melko yhteneväisiä tyypiltään, mutta nykyhevoset vaikuttavat olevan rakenteeltaan parempia ja kevyempiä. Erityisesti runko ja selkä ovat lyhyemmät kuin aiemmin. Kenties jalostuksessa on käytetty täysiveristä tai muita rotuja. Rotumääritelmä ei ole virallinen ja seassa on omia huomioitani.
  • Pää on kuiva, toisinaan hieman karkeatekoinen.
  • Profiili on suora tai kyömyhkö. Varsinkin aikaisemmin kyömy pää vaikutti olevan kenties jopa yleinen.
  • Kaula on lihaksikas ja keskipituinen. Usein se on melko matala eikä alakaulaisuus tai joutsenkaulaisuus ole ainakaan aiemmin ollut mitenkään tavatonta. 
  • Säkä on jossain määrin erottuva ja pitkä.
  • Hendricks väittää lavan olevan pitkä ja loiva, mutta vanhoissa kuvissa lapa on usein melko pysty.
  • Rintakehä on syvä ja leveä.
  • Runko on vahva ja tukeva.
  • Selkä on vahva, usein suorahko ja nykyhevosilla ilmeisesti lyhyempi kuin aiemmin.
  • Lanne on lihaksikas.
  • Lautanen on ainakin jonkin verran laskeva ja takaosa voimakas.
  • Jalat ovat sijoittuneet hyvin rungon alle.
  • Takajalat ovat usein käyrät. 
  • Jalkojen nivelet ovat hyvät ja kuivat.
  • Kaviot ovat kovat.
  • Askellajit ovat hyvät: käynti on tahdikasta, ravi ja laukka kevyitä ja tasaisia. Askellus on melko korkeaa. Osa hevosista hallitsee jonkinlaisen passikäynnin.
  • Peitinkarva ei ole erityisen pitkää, mutta jouhet ovat tuuheat ja toisinaan vuohisissa esiintyy pidempää karvoitusta.
  • Yleisin väri lienee tumma ruunikko tai mustanruunikko, mustiakin on. Vanhoista kuvista löytyi myös kimo, mutta on kyseenalaista, esiintyykö niitä enää. Jos valkoisia merkkejä on, ne tapaavat olla pieniä.
  • Säkäkorkeudesta eri lähteet ovat erimielisiä: jotkin sanovat orien keskikorkeuden olevan 155 senttiä ja tammojen 152 senttiä. Toisten mukaan säkäkorkeus vaihtelisi välillä 145-155 senttiä.
Englanninkielisen Wikipedian mukaan rodussa oli kolme tyyppiä:
  • Perustyyppi: tyypillinen vuoristoalueiden ratsuhevonen, hoikka, mutta silti lihaksikas
  • Itämainen tyyppi: arabianhevosen vaikutusta näkyvissä, pienempi pää, kuivat jalat, ohuempi iho ja luonteeltaan kuumempi
  • Massiivinen tyyppi: massiivisempi kuin muut, muistuttaa vaunuhevosta


Käyttö ja ominaisuudet

Kabardinhevonen on selkeästi vuoristorotu. Se on tunnettu kestävyydestään ja varmajalkaisuudestaan. Osin tähän varmajalkaisuuteen ja vuoristoseutuun liittyy myös tuo lyhyehkö, korkea askellus, joka on hyödyksi kivisillä seuduilla. Rodulla on kuulemma myös erinomainen suuntavaisto. Luonteeltaan niiden sanotaan olevan eloisia ja energisiä, mutta silti tottelevaisia ja taipuisia. Se on myös pitkäikäinen rotu.

Kuten sanottu, kabardinhevonen on ennen kaikkea ratsuhevonen, mutta ei se vetohevosenakaan huono ole. Olympialajeissa se ei kuitenkaan erityisesti loista pienen kokonsa ja lyhyen askelluksensa vuoksi. Matkaratsuna se sen sijaan pärjää.

Kabardinhevonen virtuaalimaailmassa

Kabardinhevonen on tosi harvinaisuus virtuaalimaailmassa. Niitä ei ole rekisteröity kymmeneen vuoteen yhtään kappaletta ja kaikkiaan VRL:n rekisterissä on vain 39 kabardiinia (VRL tuntee rodun nimellä kabardiini).

Siittola Cipofüzo kasvatti joitain kabardinhevosia joskus ennen vuotta 2010, ilmeisesti RBSH-jalostusta varten. Rotu nimittäin on sallittu RBSH-jalostuksessa. Ionicissakin niitä oli ja kymmenkunta kasvattia syntyi. Sen enempää kabardikasvatuksesta ei tullut, mutta osa noista hevosista näkyy edelleen Ionicin RBSH:issa.

Lähteet

Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)