Virtuaalimaailman paluumuuttajat

Harva se päivä ht.netissä tulee vastaan topikkeja, joissa joku virtuaalihevostelun kertaalleen (tai ehkä useampaankin kertaan) lopettanut joko harkitsee tai ilmoittaa palaavansa takaisin tämän harrastuksen pariin. Muut harrastajat jaksavat aina arvuutella, että kukakohan vanha pieru sieltä NYT on tulossa uuden henkilöllisyyden turvin uudestaan kuvioihin. Eivätkä nämä pohdinnat aina ole kovin ystävällissävyisiä. Ihan kuin siinä olisi jotain pahaa?

Yksi ja toinen meistä on tehnyt typeryyksiä virtuaalimaailmassa. Valehtelet jos väität muuta. Minäkin olen tehnyt ja monta, onneksi en kuitenkaan mitään niin äärimmäisen vakavaa, että minun olisi pitänyt vaihtaa "virtuaalihenkilöllisyyttä" tyystin. Jokaista typeryyksien tekijää varmasti lohduttaa se, että harva möhläys on niin iso ja merkityksellinen, että sitä kukaan muistaisi enää viikon kuluttua. Minä muistan joitain muiden tekemiä toilauksia jo ihan harrastukseni alkuvuosilta, mutta on tunnustettava, että vuodet ovat syöneet toilailijoiden nimet muistista. Muistan siis tapahtumat, muttei minulla ole pienintäkään käsitystä siitä, kuka ne teki.

Silti, mitä niin pahaa siinä on, jos tulee uudella nimellä ja uuden tallin ja periaatteessa myös uuden identiteetin turvin takaisin virtuaalimaailmaan? Kun se kerran täällä on mahdollista. Kai siinä "puhtaalta pöydältä aloittamisessa" on joillekin ihan oikeata hyötyä ja sallittakoon se heille. Toisaalta pitkän linjan harrastajat ovat varmasti niin urautuneet jo tiettyihin asioihin: kirjoitusasuun, foorumikäytökseen, tallien ulkoasuihin yms, että heille kokonaan piiloutuminen uuden henkilöllisyyden taakse voi olla vaikeata, jopa mahdotonta, jos he ovat olleet kovinkin aktiivisia ja tunnettuja.

Kuitenkin herää kysymys, kannattaako palaaminen? Ei välttämättä, sillä ne seikat, joiden takia harrastuksen lopetti alunperin ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemassa edelleen. Ei virtuaalimaailma niin paljon ole muuttunut vuodessa eikä parissa, ei edes viidessä vuodessa. Paitsi ehkä aina vain piirun verran hullumpaan suuntaan. Jos siis tuskastuit liian kovaan kisatahtiin, nyt vaaditaan kahta kauheampaa kisaamista (tai ainakin sitten kun VRL palaa tauolta). Jos sait tarpeeksesi ilkeistä kommenteista foorumeilla, nyt saat luultavasti todella häijyjä kommentteja. Älä siis luule, että paluun jälkeen kaikki olisi niin paljon paremmin. Todennäköisesti valut uudestaan siihen samaan läjään, josta pois päästäksesi alunperin lopetit virtuaalihevostelun.

Ellet sitten todella keksi jotain sellaista, jota haluat ja joka ehkä keikauttaa koko virtuaalihevosharrastuksen rattaat täysin uuteen malliin. Tämä on ainoa keino tehdä palaamisesta jotenkin järkevää. Ja sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, 2000-luvun alkupuolella minut nimittäin tunnettiin kai jatkuvana on-off-virtuaalihevostelijana. Aloitin, innostuin, haalin hevosia, totesin ettei aika ja resurssit riitä, lopetin, aloitin taas ja niin edelleen. Stressinaiheena olivat ne vanhat tutut: piti saada kisatuloksia, piti saada hevosia kantakirjaan, piti saada mahdollisimman hyvät kuvat, piti yrittää valita vain muutama rotu kasvatettavaksi, piti rajoittaa hevosten määrää, ettei niitä olisi tolkuttomasti ja sitten lopulta ei ollutkaan enää hauskaa.
Kun lopulta tajusin, mistä kenkä puristi, syntyi Ionic. Ionic sotii kaikkia noita stressinaiheuttajia vastaan ja enpä ole vuoden 2004 jälkeen edes salaa mielessäni harkinnut virtuaalihevostelun lopettamista. Jokaiselle tietysti on se oma juttunsa, joka saa jaksamaan tämän harrastuksen parissa vuodesta toiseen. Mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi kaikille. Mutta se on varmaa, että sitä omaa juttuaan ei suurella todennäköisyydellä löydä juoksemalla valtavirran mukana.