Viivuska kirjoitti sinänsä ansiokkaasti otsikolla "Mihin on kadonnut kiinnostus toisia kohtaan?", jossa hän kysyi, miksi foorumeilla niin harva jaksaa antaa mitään palautetta toisten esittelemistä talleista tai ylipäänsä edes kommentoida esittelytopikkeja. Miksi kaikki ovat niin kiireisiä oman napansa tuijottelun takia, ettei kukaan ehdi sanomaan mitään uudesta tallista vaikka ihan suoraan kommentteja pyydettäisiinkin?
No minäpä kerron omalta kohdaltani, miksen enää jaksa kommentoida yhtä ainoatakaan tallia.
Kuten moni tietää, olen pyörinyt virtuaalimaailmassa melko aktiivisesti vuoden 2001 alusta asti. Kahdeksan vuotta siis kohtapuolin. Alkuvuosina jaksoin olla erittäinkin aktiivinen ht.netin virtuaalihevospuolella (tai aivan aluksi Nuorten Nurkassa kun virtuaalitallipuolta ei ollut). Hevoset.com on aina jäänyt tuntemattomammaksi, vaikka on sielläkin kyllä tullut pyörittyä.
Olin aluksi hanakka kommentoimaan talleja, antamaan sitä palautetta vaikkei sitä aina olisi suoraan kysyttykään. Muodit vaihtuivat, mutta aihepiiri pysyi: käytettävyys, käytettävyys, käytettävyys. Milloin oli liian pieniä kehyksiä, milloin liian kapeita taulukoita, milloin liian raskasta grafiikkaa, liian kirjava tausta, liian pientä tekstiä, linkit ei erotu, liian suuria kuvia ja niin edelleen, loputtomiin.
Mitä hyötyä tästä oli? Ei niin yhtään mitään! Ihmiset vaihtuivat, mutta pässinpäisyys on vallannut virtuaalimaailman ja ihmiset eivät vieläkään, vuosikausien saarnoista huolimatta tajua edes alkeellisimpiakaan käytettävyysseikkoja.
Ja vaikka miten esittelyketjuissa luvattaisiin kallistaa kuunteleva korva myös negatiiviselle palautteelle, yleensä sen antaminen johtaa kuitenkin vain niks-naks niskojen nakkeluun ja "no se on sun mielipitees"-mantran hokemiseen. Ja tässä onnellisesti hukataan se seikka, että jos sanon tallissa olevan huonoa tekstin koska se on liian pientä eivätkä linkit erotu, niin se ei jukopliut ole mielipideasia vaan ihan puhdas fakta. Jos tekstiä ei voi nettisivulta lukea, se on huono, oli tallinomistaja ihan mitä mieltä tahansa. Mielipiteet ovat mielipiteitä, mutta faktat ovat tosiasioita, joille ei vain voi todeta, että se on sun mielipitees. Mutta kun ei ymmärretä mikä ero näillä kahdella asialla on!
Minä en jaksa. Minä en herranjumala jaksa paasata asioista, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta joista joutuisin paasaamaan vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin samalla tavoin kuin jos olisin aloittanut vasta eilen. Olen sanonut nätisti, olen sanonut rumasti, olen kirjoittanut Vippokseen, olen kirjoittanut blogiin ja mikä on tulos? Nolla, puhdas nolla! Ihan kuin en ikinä olisi maininnutkaan sanaa käytettävyys! Ketään ei kiinnosta!
Minä vain en jaksa enää kommentoida yhtäkään tallia ja olen huomattavasti kiinnostuneempi omasta navastani. Kiitos ja pitäkää tunkkinne.
Toinenkin syy löytyy: olen tämän kahdeksan vuoden aikana nähnyt, jos en kaikkea, niin aika paljon kuitenkin. En rehellisesti sanoen jaksa innostua enää tallista, jonka suurin meriitti on poikkeuksellisen oranssi/vihreä/violetti/musta/keksi-itse-lisää ulkoasu ja jossa on kolme hevosta: kaksi suomenhevosta ja yksi sikakisattu puoliverinen.
Rehellisesti sanoen en jaksa enää innostua edes suurtallista, joka kasvattaisi kolmeakymmentä äärimmäisen harvinaista ja kiinnostavaa rotua. Minusta on näet kasvanut vuosien mittaan kyyninen pessimisti, joka on aivan varma, että talli lopettaa kuitenkin parin kuukauden sisällä (kuten ne kyllä yleensä tekevätkin...), joten ei maksa vaivaa innostua ja käydä kommentoimassa mitään foorumiin tai vieraskirjaan. Hukkaan se menee kuitenkin.
Luulen että muidenkin kommentointihalukkuuteen vaikuttaa tämä viimeksi mainittu juttu ja se, että uusia talleja tulee jatkuvalla syötöllä. Ei mene kai päivääkään ettei jossain foorumissa olisi vähintään paria uuden tallin esittelytopikkia. Kuka sitä jaksaa vääntää kommenttia tallille, joka on hajuton ja mauton kuin sahanpuru ilman toukkia? En ole varmasti ainoa, joka tuntee että kaikki on keksitty ja tehty jo, että kaikki uudet tallit aiheuttavat vain ajatuksen: "Just joo, näitä on kolmetoista tusinassa jo muutenkin".
Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että ai jumankauta miten hyvää tekstiä. Osasit iskeä sanoihin juuri sen, mikä meikäläistä on tuntunut rassaavan niin maan peevelisti jo jonkin aikaa: 'kaikki on keksitty' ja nimenomaan se, että mikään ei enää tunnu pysyvän.
VastaaPoistaJa vaikka jotain uutta keksittäisiin, se ei millään tunnu pysyvän pinnalla. Johtuuko tämä sitten ihmisten tylsistymisestä järjestöihin, talleihin ym. jotka eivät kuitenkaan pysy pystyssä, vai näiden uusien ideoiden kehittelijöille, jotka eivät jaksa uskoa kenenkään kiinnostukseen. Liekö koko *askasta tullut vain yksi helevetinmoinen oravanpyörä? Palvelun mahdolliset käyttäjät eivät kiinnostu, koska eivät usko palvelun pysyvyyteen, ja lopulta palvelun tarjoaja jättää asian sikseen. Toisaalta taas palveluntarjoajat jotka eivät kannattele ideaansa, vahvistavat palvelun käyttäjien mielessä stereotypiaa että 'ei tule mitään'.
Saikohan tästä raapustuksesta nyt mitään selville, pääpointti kuitenkin oli että mainio teksti.