Olen viime aikoina puuhannut foxtrottereiden parissa. Viime vuonna nimittäin syntyi reilu 20 foxtrotter-varsaa ja niistä suunnilleen puolet ovat saaneet sivunsa. Näistä kaikki (netissä olevat) ovat päässeet myös jo rekisteriin ja ovat aloittaneet kisauraansa porrastetuissa. Useimmilla, ellei peräti kaikilla onkin porrastetuissa kisanneet vanhemmat, joten varsat ovat saaneet jotakin pohjapisteitä jo sieltä eikä kisaamista tarvinnut aloittaa ihan pohjalta. Ah, minun pitäisi perehtyä paremmin näihin porrastettuihin ja siihen miten ne vaikuttavat hevosten ominaisuuspisteisiin tai mitä ne nyt ovatkaan. Mutta tämä postaus ei käsittele niitä.
Kerron ensin hieman rodun historiasta Ionicissa. Historia on nimittäin pitkä, mutta silti foxtrotter pääsi vähän yllättämään, sillä siitä ei pitänyt kai koskaan tulla kasvatusrotua edes! Tietääkseni ensimmäinen foxtrotter Ionicissa oli suvuton ori Sparkling Luminary. Jos sivun tietoihin on luottamista, se tuli ensin Marineaan, Marinean lopettaessa myytiin (sellainen talli kuin Kurpitsaniemi?) ja sitten se kuitenkin toukokuussa 2004 päätyi Ioniciin. Mitä varten se alunperin Marineaan keksittiin, siitä minulla ei ole tietoa eikä Virginiakaan muista enää. Eikä siitäkään ole ihan tarkkaa selkoa, että miten se lopulta päätyi Ioniciin.
Joka tapauksessa Sparkling Luminarysta, tuttujen kesken Leevistä tuli yksi Virginian lempihevosista. Siitä huolimatta ei Ioniciin koskaan keksitty tai ostettu foxtrotter-tammaa, mutta se astui vieraita tammoja useammankin. Varsoista ori PI's Can't Handle tuli Ioniciin heti varsana. Se astui pari tammaa (lista sivulla on näemmä puutteellinen), muttei jättänyt yhtään varsaa kotitallilleen. Foxtrotterit oletettavasti katosivat Ionicista Hannun kuoltua. Ei sillä että niitä tosiaan olisi tämän enempää koskaan ollutkaan.
Vuonna 2008 tuli sitten tamma Honey, Vista Ridgen kasvattama Sparkling Luminaryn varsa. Sen emä oli Vista Ridgen kasvattama ja emänisä Touch of Real Love, joka oli aikanaan iso nimi kuulemma. Onhan sillä sivuillaan toki meriittejä, kantakirjauksesta ARJ:n ja WRJ:n laatuarvostelupalkintoihin asti. Tässä vaiheessa virtuaalimaailmassa oli todella vähän foxtrottereita ja muistan meidän olleen todella ylpeitä, että onnistuimme löytämään Honeylle peräti kaksi vierasta oria!
Honeya voikin sanoa nykyisen foxtrotter-lauman kantaemäksi, sillä vanhimmat edelleen löytyvät sukulinjat ovat säilyneet nimenomaan sen kautta vaikkei se helppoa aina ollut. Monia vuosia foxtrotter-kasvatus oli räpiköintiä sukupolvesta toiseen, aina toivoen että jostain löytyisi seuraavalle tammalle jokin ori. Kerpan RDN:ssä näitä nyt onneksi oli jokunen ja tällä hetkellä Honeyn emälinjaa jatkavat Pineberry Ion ja sen tytär Cranberry Ion. Jos katsotte Cranberryn sukua, niin sehän on hurjan epätasainen ja useampikin nimi toistuu jo viidessä polvessa.
Viime vuosina olen kuitenkin aktiivisesti tehnyt töitä foxtrottereiden eteen. Niitä on keksitty, ostettu ja kasvatettu. Niitä on meille putkahdellut muun muassa Ravenwoodista, Mustangista, Birch Bark Ranchilta ja Wolf Creekistä. Uusimpia tulokkaita foxtrottereiden maailmassa ovat Glademist Foxtrotters ja Tennessee. Näillä toki on suhteellisen lyhytsukuisia hevosia ja kasvatteja tarjolla, mutta niistä saa kasvattamalla pidempiä sukuja ja kuten tuossa jo totesin, ei sukujen tasaisuudesta ennenkään ole niin pilkun päälle piitattu. Foxtrottereiden tilanne alkaa siis olla hyvänsorttinen ja paremmaksi menee vain. Toki olen edelleen erityisen kiinnostunut ostamaan lähes mitä tahansa foxtrottereita.
Porrastetut ja kisaamisen mainitsinkin tuossa jo. Foxtrottereille on vuosien mittaan ollut tarjolla omia askellajiluokkia suhteellisen harvoin, mutta onpahan ollut kuitenkin. Toki ne ovat olleet tervetulleita myös yleisiin 3-, 4- ja 5-käyntiluokkiin. Porrastettujen tulo on parantanut luokkien ja kisojen määrää ja moni meidän foxtrottereista onkin kilpaillut itsensä jo ns. valmiiksi. Muutamat hevoset ovat kilpailleet saddleseatissakin, lähinnä näissä vähemmän näyttävissä luokissa eli classicissa ja countryssa. Näppituntumalta voisin kuitenkin väittää että isompi osa hevosista kuitenkin on kisannut vain askellajiluokkia. Muutamat ovat kilpailleet myös westernissä ja matkaratsastuksessa, mutta näistä ei ole mitenkään merkittäviä sijoitusmääriä kellään eivätkä ne ole foxtrottereiden päälaji.
Tunnustan sen verran etten ole ihan järjettömän perehtynyt siihen, mitä kaikkia värejä reaalimaailman foxtrottereilta voisi löytyä. Ionicissa ei ole mitään erityistä väri-iloittelua harrastettu, pääosin kuvien puutteen takia. Perusvärejä löytyy, samoin tobianoa, voikkovärejä, kimoa ja päistärikköä. Rotuyhdistyksen värioppaassa mainitaan samppanjavärit, hallakkovärit, hopeavärit, sabino (mitä sitten ikinä tarkoittaakaan sillä), frame, splashed white ja dominant white eli W-geeni, varianteista ei ole tietoa.
Kaikenkaikkiaan voidaan sanoa, että foxtrotterit tulivat Ioniciin vähän salakähmäisesti, mutta tulivat kuitenkin pysyäkseen. Rotu on ollut aina suhteellisen tuntematon ja selkeästi harvinaisempi kuin esimerkiksi saddlebred ja tennesseenwalker, mutta nyt tilanne sekä Ionicissa että muualla on kirkastumassa, ainakin minusta tultuu siltä.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti