Heräsin miettimään askellajihevosten monipuolisuutta tai oikeastaan sen puutetta virtuaalimaailmassa. Ajatus lähti siitä, kun huomautin eräälle ilmeisen tuoreelle harrastajalle, että tennesseenwalkerien kilpailuttaminen kouluratsastuksessa ei ole hyvä juttu. Syy on se, että rotutyypillinen walker ei osaa ravata ja kouluradalla puolestaan on esitettävä puhdas, kaksitahtinen ravi. Tämä harrastaja otti ohjeesta onkeensa, mutta selitti, että walkerien kerrotaan olevan monipuolinen rotu, niin ei hän tullut ajatelleeksi ettei se välttämättä kouluratsastukseen sovellu.
Ei tämä tyyppi mitenkään väärässä ollut. Päinvastoin! Tennesseenwalker ja monet muutkin erikoisaskellajirodut ovat reaalimaailmassa monipuolisia hevosia. Syy löytyy historiasta: monet ovat olleet nimenomaan kovaksikeitettyjä käyttöhevosia. Lukekaa vaikka Kentucky Mountain Saddle Horsen esittely, jonka historiaosiossa kerron rodun olleen usein köyhänsorttisten pikkutilojen yleishevos-Jantunen. Tiloilla on ollut varaa pitää vain yhtä hevosta ja sitä on käytetty kaikkeen maatöistä markkinamatkoihin. Pehmeä askellaji oli tärkeä ominaisuus, mutta niin oli monipuolisuus ja hyvä luonnekin.
Nämä ominaisuudet ovat säilyneet roduissa nykypäivään asti, vaikka nykyään ei tietenkään tarvita tuollaisia yleishevosia. Monet askellajirodut ovat kuitenkin erittäin käyttökelpoisia harrastehevosina. Monipuolisuus on siinäkin hommassa valttia ja hyvä luonne lähes ehdoton vaatimus. Nämä askellajikilpailut, saddleseat ja vastaavat ovat myöhempää perua eivätkä rotujen alkuperäinen käyttötarkoitus.
Virtuaalimaailmassa askellajirodut kuitenkin tuntuvat typistyvän pelkiksi ARJ-hevosiksi ja se surettaa minua, vaikka omat hevoseni ovat juuri tällaisia myös. Oikeasti minulla ei olisi mitään monipuolisemmin eri lajeja kisanneita askellajihevosia vastaan. Vain se kouluratsastus ei oikein kelpaa, juuri tuosta edellämainitusta syystä.
Tietysti kenttäratsastuksen koulukokeessa, joissain lännenratsastuksen lajeissa ja ymmärtääkseni myös valjakkoajon koulukokeessa halutaan se puhdas ravi. Kuitenkin kentässä ja valjakkoajossa kouluosuus on vain kolmannes koko lajista ja koulukokeeseen kuuluu paljon muutakin kuin ravi. Ei erikoisaskellajihevosen kilpailuttaminen kenttäratsastuksessa tai valjakkoajossa nyt ehkä kaikkein realistisin idea olisi, mutta itse olen valmis katsomaan niitä sormieni läpi.
On syytä tietysti muistaa, että ARJ ei ole yksi laji vaan laaja lajirypäs, johon kuuluu erikoisaskellajiluokkia, saddleseatia ja ajoluokkia. Saddleseat-lajitkin jakaantuvat vielä ratsastusluokkiin, ajoluokkiin ja näiden yhdistelmäluokkiin. "Pelkkä" ARJ-kisaaminen ei siis tee hevosesta vielä yksipuolista, toki on otettava huomioon ARJ:n roturajoitukset. Kaikilla ARJ-roduilla ei saa kisata kaikkia ARJ-luokkia.
Olin valmis syyttämään virtuaalimaailman kisa- ja laatuarvostelukeskeisyyttä tästä askellajihevosten yksipuolisesta kilpailuttamisesta, mutta tulin muistaneeksi suomenhevosen. Suokkihan on monipuolisuusihme vailla vertaa ja ihan jo lyhyellä selailulla löysin yksilöitä, joilla oli laatispalkintoja useista lajeista. Sama koskee poneja, welshit kai etunenässä. Näitä rotuja siis ainakin osataan ja halutaan kilpailuttaa monipuolisesti. Eikä monessa lajissa palkittu puoliverinenkään mitenkään harvinainen näky ole.
ARJL:llä on toki historiansa sekakisaamisen kieltävänä laatuarvosteluna. Aiemmin ARJL:stä nimittäin hylättiin muita lajeja sekakisanneet hevoset. Olen kirjoittanut tästä vielä vuonna 2021 (Mitä opin taas ja muuta asiaa askellajikisaamisesta). Tämä sääntö on sittemmin poistunut, kun en löydä siitä enää mainintaa ARJL:n sivuilta. Eihän se toki realistista ole, että yksi ja sama hevonen kisaisi saddleseatia ja kovan tason kouluratsastusta samanaikaisesti, mutta eivät ne true-kouluratsujenkaan sadat kisastartit realismia varsinaisesti ole.
Toinen mahdollisesti vaikuttava seikka ovat porrastettujen kisojen pisteytys laatuarvosteluissa. Ymmärtääkseni porrastetuissa "rangaistaan" pistemenetyksillä siitä, jos hevonen (tai sen vanhemmat) ovat kisanneet jotain muuta lajia kuin sitä arvosteltavaa. Tämän takia olen itse arka kilpailuttamaan ARJ-hevosia muissa lajeissa. Toki minulla on hevosia niin kauhean paljon, että on ihan jo saavutus kisata sitä hevosen omaa lajia.
Liekö yksi syy askellajihevosten yksipuolisuuteen se, ettei niitä tunneta niin kovin hyvin reaalimaailman puolelta? Sellainenkin ajatus kävi mielessä. Suomenhevonen on tuttu kaikille ja monet ponitkin, joten niistä tiedetään jo lähtöönsä, että ovat monipuolisia. Mutta islannihevosta lukuunottamatta erikoisaskellajirodut ovat Suomessa käytännössä tuntemattomia. Hevosharrastajilla ei ole niihin omakohtaista kosketusta ja kokemusta.
Mitäkö sitten pitäisi tehdä? En tiedä. Itse en ainakaan aio tehdä mitään muuta kuin harmitella asiaa. Olisi tosi kiva, jos olisi vaikkapa koulu-morganeita, mutta koska ARJ on suosikkilajini ja tarvitsen porrastettuihin paljon hevosia, niin kaikki morganini ovat käytännössä ARJ-hevosia. Sama koskee arabeja ja kaikkia muitakin, jotka ARJ:ssä voivat kisata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti