Käytän aika usein termejä "oma sukulinja", "puhtaasti ionicilainen", "muualta lähtöisin" ja vastaavia. Tarkoitan näillä sitä, että onko jokin sukulinja lähtöisin meidän itsekeksimistä kantahevosista (ainakin suurimmaksi osaksi) vai onko sukulinja tullut muualta, olenko esimerkiksi ostanut jonkin hevosen tai käyttänyt vierasta oria tammoilleni. Eri rodut ovat tässä suhteessa hyvin erilaisissa tilanteissa, toisissa roduissa ei ole edes oikein olemassa mitään "ionicilaisia linjoja", toisissa roduissa taas omia linjoja on todella paljon ja jalostus makaa pääasiassa niiden varassa. Harvinaisilla, pienillä roduilla tämä yleensä onkin tilanne, mutta toisaalta jos johonkin pieneen rotuun tulee parikin ostohevosta muualta, tilanne keikahtaa äkkiä hyvin toisenlaiseksi.
Sanottakoon nyt kuitenkin se, etten millään tavoin arvota näitä "omia" tai "vieraita" sukulinjoja toisiinsa nähden. Kummatkin ovat arvokkaita, kumpiakin tarvitaan. Omia sukulinjoja tietenkin yritän säilyttää tulevaisuuteen, mutta usein käytännön jalostuksessa ne vierassukuiset hevoset ovat korvaamattoman arvokkaita. Monesti kyllä mainostan jotain myyntihevosia "puhtaasti ionicilaisista linjoista polveutuvana", mutta näen tämän lähinnä siten että siitä voisi olla enemmän iloa muille harrastajille. Ionic on ollut aina vähän laiska myymään hevosiaan ja niinpä moni Ionicin oma sukulinja saattaa hyvinkin olla tuntematon ja aivan uusi linja jollain muulla tallilla. Tietenkin "ionicilainen sukulinja" tarkoittaa käytännössä myös sitä, että hevosten sivut ovat tallessa ja pääosa niistä on myös VRL:n rekisterissä.
Esittelen tässä joidenkin rotujen tilannetta sukulinjojen kannalta.
Arabianhevoset
Arabeilla on tosi paljon meidän itsekeksimiä sukulinjoja, koska Ioniciin on vuosien saatossa keksitty suuret määrät uusia kantahevosia. En oikein tiedä miksi näin on edes tehty, olisihan sitä luullut että arabeja löytyisi muiltakin talleilta myyntiinkin. Jostain syystä ostohevosia vain on meille varsinkin alkuvuosina tullut kovin vähän. Vieraita oreja on käytetty jonkin verran, mutta aika vähäistä sekin on ollut. Ja tällä hetkellä arabien määrä on hurjan suuri, joten muutama ostohevonen ei sinänsä muuta tilannetta, vaikka ovatkin erittäin tarpeellisia jalostuksessa.
Itse asiassa tämän koko postauksen idea lähtikin siitä että tässä juuri viime viikkoina olen vähän käynyt läpi juurikin arabeja ja olosuhteiden pakosta piti etsiä tammoille ulkopuolisia oreja. Niitä onneksi löytyi ihan määrissä ja nyt kesällä syntyy toistakymmentä varsaa, joiden isät ovat kotoisin muualta. Tätä pitää harrastaa enemmänkin!
FWB:t
FWB on myös suuri rotu meillä, ei nyt lukumääräisesti niin suuri kuin arabi, mutta satakunta hevosta kuitenkin. Sen tilanne on hyvin erilainen kuin arabeilla: varsinkin pitkäsukuiset hevoset ovat kokonaan muualta tulleita. Tietenkin meidän FWB:t polveutuvat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta muista pv-roduista, suvuttomia FWB:itä ei meille ole koskaan keksitty ja emme ole tainneet sellaisia ostaakaan kuin yhden tamman, ei ainakaan muistu mieleen muita. Mutta eivät ne muutkaan puoliveriset kovin usein polveudu Ionicin hevosista, ellei nyt puhuta näistä uudemmista, lyhyistä suvuista. Meillehän on keksitty jonkin verran suvuttomia puoliverisiä, lähinnä westfaleneita, ranskanpuoliverisiä ja ruotsinpuoliverisiä, ja vaikka näitäkin kantakirjoja kasvatetaan pienimuotoisesti, ne on tarkoitettu kuitenkin pääasiassa FWB-jalostuksen materiaaliksi.
Yksi esimerkki meille tyypillisestä FWB:stä on Davidoff Ion. Se on pitkäsukuinen, molemmat vanhemmat ovat meidän omia kasvatteja, mutta emänisää lukuunottamatta kaikki toisen polven vanhemmat ovat ostohevosia. Emänisä on angloarabi, joka taas polveutuu suurimmaksi osaksi meidän omista linjoista.
Knabstrupinhevoset
Knabstrup on iso ja vanha rotu ja koska se on kovin harvinainen, sukulinjat ovat hyvin pitkälle meidän omaa keksintöä. Ainahan sitä kulkee silmät auki, mistä vain löytyisi vierassukuisia knabstrupeja ostoon tai käyttöön, mutta he on ollut aika vähäistä verrattuna siihen, miten paljon meillä niitä nykyään on. Osin tilannetta muuttaa tietenkin muiden rotujen risteytyskäyttö.
Tennesseenwalkerit
Isohko rotu tämäkin on ja nykypäivänä melko harvinainen näky virtuaalimaailmassa. Voisi siis kuvitella, että walkerienkin sukulinjat olisivat pääasiassa meidän omia, mutta eipäs ole! Tai on niitä omiakin linjoja, on toki, mutta ne eivät ole niin hallitsevia kuin knabstrupilla ja arabilla. Varsinkin pitkä- eli vanhasukuisilla walkereilla on tosi paljon muiden tallien tuotantoa. Kasvattajanimissä vilahtelee Tijuana, BRN, Belfalas, MD, RDN, ja myös pienempiä ja vähemmän tunnettuja kuten DD, Ayer, Agapito/AGA, DJH, DLK ja VF. Omat tuontihevoset ovat selkeänä vähemmistönä näiden joukossa. Walkereilla on menneisyydessä ollut hyvin aktiivisia kasvattajia, joiden tuotoksia on uinut meidän nykyisten hevosten sukuihin kiitettävän paljon. Harmi ettei tulevaisuus näytä yhtään niin positiiviselta.
Welsh-ponit
Welshit noin kokonaisuudessaan laskettuna ovat myös isohko rotu ja ne polveutuvat aivan täysin ostoponeista, joita onneksi olen ymmärtänyt ostaa riittävästi. Varsinkin cobeja riittää, kiitos Crialltin lopetusmyynnin, jossa "vähän" hamstrasin.
–S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti