Laatispalkittu hevonen!

Nyt se on kuulkaa tapahtunut. Meillä on ihan oikea laatuarvostelussa palkittu hevonen enkä puhu YLAsta!

Sitten kun olette saaneet keräiltyä loksahtaneet leukanne lattialta, paljastettakoon että kyseessä on Hannover-yhdistyksen latuarvostelu, jonka heinäkuisessa tilaisuudessa omistamani ori Carrot In Cappuccino DFC palkittiin kolmosella. Itse asiassa se olisi saanut kaiketi kakkospalkinnon, jos emän sivu olisi toiminut arvosteluhetkellä. (Ihan kuin minä olisin henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että Suntuubi pani lapun luukulle, mutta se on toisen tarinan aihe se.)

Ymmärtääkseni tämä hannover-laatuarvostelu on kuitenkin aika lepsu verrattuna lajikohtaisiin laatiksiin. Olen siitä valittanutkin aiemmin, että lajikohtaisissa ei riitä se, että yksi hevonen on hyvä eli kisattu (ja kirjoitettu), vaan sen vanhemmat ja varsat pitää olla kisattuja myös. Hannover-laatiksessa ei ole varsinaisesti tällaista vaatimusta. Vanhempien kisoista ei saa pisteitä sinänsä, lajikohtaiset laatispalkinnot tuovat yksittäisiä pisteitä, mutta se ei ole mitenkään merkittävä asia. Varsojen kisoista saa pisteitä, mutta ne voi kätevästi korvata teettämällä enemmän varsoja. Varsojen lajikohtaisista laatispalkinnoista saisi niistäkin vain aivan muutamia pisteitä.

Tuo varsojen pisteytys on mielenkiintoinen. Jos varsalla on toimiva sivu ja siellä perustiedot sekä suku, siitä saa pisteen. Varsojen määrällä ei ole ylärajaa, joten täydet 20 pistettä saa, jos hevosella on 20 kisaamatonta varsaa. Jos ei halua teettää kahtakymmentä varsaa, varsojen kisoilla saa sitten lisäpisteitä sinne 20 pisteeseen asti. Maksimimäärä pisteitä varsaa kohti on 5, yhden pisteen saa sivuista, perustiedoista ja suvusta, loput neljä saa jos varsalla on 16 kilpailua. Kyllä, sivujen mukaan ei tarvitse olla edes sijoituksia! 

Koska minä olen tunnetun kisavastainen (ei nyt puhuta niistä ARJ- tai WRJ-kisoista tai muutamista muista...), teetin oriilla 20 varsaa ja nappasin jälkeläisosiosta täydet pisteet. Koska ori on pitkäsukuinen, suvusta tuli ihan merkittävästi pisteitä myös ja rakenteesta sain sitten loput niin että vaikka emän sivut eivät toimineetkaan, oli kolmospalkinnon pisteet plakkarissa.

No, minkä arvoinen tuo laatuarvostelu-palkittu orini nyt sitten on? Onko se joidenkin mielestä jotenkin tosi paljon hienompi kuin meidän muut hevoset, ihan vain siksi että sillä on laatispalkinto? Ryntäävätkö tavoitteelliset hannover-kasvattajat joukoittain tuomaan tammoja Carrotille, koska sen varsoille on tarjolla ilmaisia ämpäreitä lisäpisteitä rotuyhdistyksen laatuarvostelussa? Vai katsotaanko sitä (edelleen) nenänvartta pitkin: eihän sillä ole sijoituksia eikä luonnetta eikä varsoillakaan ole sijoituksia, mistä taas seuraa se, että lajikohtaista laatispalkintoa on turha edes havitella, joten oikeasti se on sukutaulussa arvottomampi kuin EVM-nimi? 

Eihän Carrot eroa juuri millään tavoin tavanomaisesta Ionicin hevosesta, jos totta puhutaan. Kisaamaton, luonteeton, sukuselvityksetön, päiväkirjaton, kuvakin on Bob Langrishilta vaikka toki rakennekuva. Sillä on pitkä suku, tosi monella meidän hevosella on pitkä suku ja ne meidän omat suvut ovat yleensä tallessa paremmin kuin tämä. Nuo 20 varsaa nyt ovat vähän liioittelua, ei meidän hevosilla lähellekään noin paljon teetetä varsoja enkä tiedä oliko tämä edes fiksu temppu (siitä tulee joskus oma postauksensa, miksi näin toimin, syynä ei ollut yksinomaan laatispalkinnon himo).

– S