Nämä väriasiat ovat taas kovasti pinnalla, kun edellisen, pääasiassa voikkovärien ongelmallisutta koskevan postauksen jälkeen tulin muistaneeksi yhden rodun, jolla voikkovärejä esiintyy, mutta joilla tuplavoikko on epätoivottu väri. Kyseessähän on vuonohevonen. Vuonohevosilla tunnustetaan viisi väriä: ruunihallakko, harmaahallakko, punahallakko, valkohallakko, ja keltahallakko.
Ruunihallakko (brunblakk) on geneettisesti ruunikko + hallakko. Se on väreistä ilman muuta yleisin, nykyisin oletettavasti yli 80% vuonohevosista on ruunihallakkoja.
Ruunihallakon peitinkarva on kellertävänruskea, sävy voi vaihdella vaaleasta tummaan, mutta vuonohevosilla sävy on usein melko vaalea. Siima on tummanruskea, harjan ja hännän keskijouhet mustat. Vuonohevosilla jalat kuitenkin ovat harvoin tummat, kuten muilla ruunihallakoilla hevosilla. Itse epäilen että tähän on syynä joko pangare-väritys tai se, että pohjavärinä voisi olla villiruunikko, tai molemmat. Ori Trollguten on hyvin tyypillinen ruunihallakko vuonohevonen.
Punahallakko (raudblakk) on geneettisesti rautias + hallakko.
Värisävyltään punahallakko on ruunihallakkoa vaaleampi. Peitinkarva on vaaleankellertävä, mahdollisesti hieman punertavan sävyinen. Siima on ruskea, jouhien keskiosat vaaleanruskeat. Tässäkin värissä esiintyy sävyvaihtelua, vaaleimmilla yksilöillä jouhet voivat olla kokonaan vaaleat, jopa valkoiset. Glimra on hyvä esimerkki punahallakosta.
Alunperin punahallakkoa ei hyväksytty oreilla lainkaan ja väri oli muutenkin ei-toivottu, sitä pidettiin mahdollisena merkkinä siitä, että hevosessa on vierasta verta.
Harmaahallakko (grå, hiirakko) on geneettisesti musta + hallakko. Värinä se on harvinainen, mutta yleensä melko selkeästi erotettavissa muista vuonohevosen väreistä.
Peitinkarvasta puuttuu yleensä kellertävä ja/tai punertava sävy, se on harmaa, sävy voi vaihdella, mutta vuonohevosilla se harvoin on kovin tumma. Siima on musta, samoin kuin harjan ja hännän keskiosat. Jalat ovat yleensä selkeästi tummat, toisin kuin ruunihallakolla. Tamma Linvill on selkeä harmaahallakko.
Valkohallakko (ulsblakk, ruunivoikonhallakko) on geneettisesti ruunikko + hallakko + yksinkertainen voikko.
Peitinkarva on hyvin vaalea, useimmiten kellertävänharmaan sävyinen, toisinaan lähes valkoinen. Jalat ovat tummemmat ainakin nivelien kohdalta. Siima on ruskea ja jouhien keskiosat tummanharmaat tai tummanruskeat, toisinaan mustat. Tamma Fie on valkohallakko, sen vieressä parivaljakossa on punahallakko tamma, sävyero on selkeä.
Valkohallakko oli lähteiden mukaan yleinen ja suosittukin väri 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun vuonohevosten rekisteröinti ja kantakirjaaminen alkoi. Niitä oli lähestulkoon puolet rekisteröidyistä hevosista. Niiden suosio kuitenkin laski nopeasti, koska kahden tällaisen risteyttäminen tuottaa 25% todennäköisyydellä tuplavoikon, joka taas ei ollut toivottu väri.
Keltahallakko (gulblakk, voikonhallakko) on geneettisesti rautias + hallakko + yksinkertainen voikko. Tämä lienee väreistä harvinaisin.
Keltahallakon peitinkarva on vaaleankeltainen tai lähes valkoinen. Siima on vaaleanruskea, jouhet ovat pääosin valkoiset tai hyvin vaaleankellertävät. Siima ja seepraraidat saattavat varsinkin hyvin vaaleilla yksilöillä olla erittäin heikosti näkyvissä. Ruuna Myrfaks Nordgard on oletettavasti keltahallakko.
Genetiikkaan perehtyneet huomaavat, että listasta puuttuu periaatteessa yksi väri, musta + hallakko + yksinkertainen voikko, voikonhiirakko tai mustanvoikonhallakko, millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua. Tämän värin ongelma sekä vuonohevosilla että kaikilla muillakin on se, että ulkoasultaan se eroaa hyvin vähän, jos lainkaan, tavallisesta hiirakosta. Sitä ei siis yleensä voi erottaa hiirakoiden tavallisesta sävyvaihtelusta, värin tunnistus vaatisi geenitestausta voikkovärin suhteen.
Kuten todettua, jos rodussa esiintyy yksinkertaisia voikkovärejä, on olemassa mahdollisuus myös tuplavoikkoihin (kvit). Satunnaisesti kai vieläkin saattaa syntyä tuplavoikkoja vuonohevosia, mutta perinteisesti se on ei-toivottu väri. Ainakin Suomen Vuonohevosyhdistys antaa ohjeeksi, ettei valko- ja keltahallakkoja pitäisi risteyttää keskenään ja pitäisi myös varoa risteyttämästä kelta- ja valkohallakkoja harmaahallakoiden kanssa, varsinkin jos harmaahallakon suvusta löytyy kelta- tai valkohallakoita. Suomessa eikä rodun kotimaassa Norjassa tuplavoikkoja vuoniksia hyväksytä, suora lainaus Suomen jalostusohjesäännöstä (1.11.2010) kuuluu näin: "Niitä värejä ja merkkejä, jotka eivät ole rodulle ominaisia, ei tule hyväksyä."
Miten tämä sitten vaikuttaa virtuaalimaailmaan? Minä en tiedä, koska en ole juurikaan perehtynyt virtuaalisiin vuonohevosiin tai niiden värijakaumaan. Oletettavaa kuitenkin on, että ruunihallakot dominoivat täälläkin, joten tuplavoikkojen mahdollisuuteen jalostuksessa törmää aniharva kasvattaja. Jos törmää, pitäisikö tällaisten yhdistelmien tekemistä sitten välttää realistisuuden nimissä? Tosin tuplavoikon varsan todennäköisyys on 25% eli yksi neljästä, ei siis kovin iso riski. Toisaalta, ketä haittaisi, jos virtuaalimaailmaan syntyisi tuplavoikko vuonohevonen, ainakaan jos sitä ei käytettäisi jalostuksessa (kuten ei saisikaan)?
Lähteet
Bluebird Lane Fjords: The Colours of the Norwegian Fjordhorse
Hevosmaailma.net: Hevosten värit, niiden periytyminen, ja merkit
Hippos: Liite 1: Rotumääritelmät ja rotukohtaiset poikkeukset
Horse Genetics: he Norwegian Fjord Horse
Nestaas, Tor: A- THE BASIS FOR BREEDING AND JUDGING FJORD HORSES: The Colours of the Fjord Horse and the Primitive Markings
Norges Fjordhestelag: Fargekart for fjordhest
Norwegian Fjord Horse Registry: Norwegian Fjord Horse Colors
Suomen Vuonohevosyhdistys: Vuonohevosten värimuunnosten esiintyminen
Suomen Vuonohevosyhdistys: Värit ja merkit
Wikipedia: Fjord Horse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti