Knabstrup-kasvatuksen uudet tuulet

Knabstrup on jo monena vuonna ollut sellainen hankalahko rotu kasvattaa. Se on ollut Ionicin valikoimassa alusta alkaen ja niinpä nykyiset hevoset alkavatkin olla pitkäsukuisia. Ja kaikki sukua keskenään! Tässä törmätään siihen, että me emme ole keksineet tarpeeksi kantahevosia ja nyt linjat ovat kaikki sotkussa keskenään. Olemmehan me toki yrittäneet keksiä hevosia, mutta knabstrup on vaikea rotu nimiensä puolesta, joskus jo kasvateillekin on tuskallista keksiä hyviä nimiä, niin entä sitten muutamalle kymmenelle uudelle hevoselle... Ja en halua taipua tuon(kaan) rodun kohdalla mihinkään epätyypillisiin nimiin.

Valittelimme tätä blogissa joskus aikaisemminkin ja joku kommenteissa totesi, että reaalimaailmassa knabstrupiin on sallittua risteyttää puoli- ja täysiverisiä ja muitakin rotuja ennen kaikkea knabstrup-poneihin. Hakkasin itseäni päähän hetken aikaa sen luettuani, niinpä tietysti, miksen minä ollut tuota tajunnut?

Nyt meille onkin syntynyt muutamia knabstrupeja, joiden toinen vanhempi ei olekaan knabstrup. Vilkaiskaapa nämä läpi!

Ori Hårdhjertet Ion, isä on anglo-trakehner-ori Poem's Heartless ja emä eräs meidän pitkäsukuisimpia koulutammoja. Isokokoisia puoliverisiä käyttämällä saadaan näppärästi myös kokoa knabstrupeihinkin, tähän asti meidän knabstrupien koko on harvoin ylittänyt 162 senttiä, mutta tämänkin isäori on 169-senttinen. Ja katsokaa mitä vanhoja, jaloja nimiä tuolta suvusta löytyy: Oré xx, Gothard, Black River's Angelbell... Meillä ei ole ainoatakaan puoliveristä, jonka suvussa olisi noita!

Ori Mondeo Ion on ihan toisennäköinen suvultaan, molemmat vanhemmat ovat suvuttomia. Isä on meidän vanha knabstrup-ori, jolle ei enää löytynyt meiltä sopivaa tammaa, joka olisi voinut jättää orilinjalle jatkajan. Täysiveripuolelta sen sijaan löytyi sopiva koulupainotteinen tamma Granadalle. Ja tässäkin on iso varsa, kun emä on 168-senttinen.

Ori Odysseia Ion on taas pitkäsukuinen, isäksi valikoitui Evergreyn hannoverori Odyssey Celt. Eikä senkään sukua voi moittia, sieltä löytyy Lanzinger, Rembrant ja Routinier. Olen 100% varma etteivät tuollaiset nimet tee yhtään pahaa knabstrup-jalostuksessa!

Tamma Fianchetta Ionin isä on puolestaan meidän pitkäsukuinen angloarabiori Checkmate Ion.

Gilda Ionin isä on evergreyläinen trakehnerori Saruin NON, jota ei periaatteessa voisi käyttää knabstrupien jalostukseen, koska se on kimo. Kuitenkin päätimme tehdä poikkeuksen, koska sukunsa puolesta Saruin ei voi olla kimo, sen molemmat vanhemmat ovat tummia ja kimo ei hypi sukupolvien ylitse. Niinpä me suljemme silmämme tässä kohtaa hevoselle merkityltä väriltä ja toteamme, että se on hyvä, mikä on hyvä. Saruininkaan ei tarvitse hävetä sukuaan noiden muiden puoliveristen joukossa, Alté löytyy vanhoista nimistä sieltäkin.

Jenna Ion on puolestaan puoliksi täyttä verta, sen isä on meidän täysiveriori Majestic Ion. Senkin suvusta löytyvät minun vanhoja suosikkeja roppakaupalla: Wizzerria, MVS Lord Fenton, SK Grand Duke, Blond Lord ja kauempaa vielä DS Wehi.

Miljan omistama täysiveriori Merchant Man RVC on niin upea ori, että se astui meillä peräti kuusi knabstrup-tammaa. Siinä vain natsasi kaikki kohdalleen. Meistä laukkatausta ei ole suinkaan paha juttu este- ja erityisesti kenttähevosten jalostuksessa ja toisaalta Merchant on näemmä hypännytkin vähäsen. Lisäksi se on kuolattavan komea, niin emme me muuta tarvitse. Pari Merchantin varsaa on vielä ilman sivuja ja sieltä on tulossa orivarsojakin, mutta tähän mennessä sivut löytyvät Marlisilta, Saverialta, Taikalta ja Vickanilta.

Tämähän ei tietysti poista sitä tosiseikkaa, että uusia sukuja on keksittävä riippumatta siitä miten vähän niille on kuvia tai nimiä. Mutta vähäsen tämä muiden rotujen käyttö kuitenkin laajentaa noita sukulinjoja juuri nyt tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Siinä mielessä tuo Merchant Manin noin laaja käyttö ei ehkä ole fiksua, mutta ehkä siitä nyt ei seuraa katastrofia.