Kun luen muiden tekstejä, takerrun jokaiseen kirjoitusvirheeseen kuin purkka tukkaan, mutta omille teksteilleni olen 100% sokea. Tai no, saatan bongata jostain vanhasta bloggauksesta virheen 3 kuukauden kuluttua sen kirjoittamisesta. Enkä tietenkään jaksa ikinä korjata sitä.
Pari lyöntivirhettä on jäänyt mieleen niiden nolouden (tai joku voisi sanoa hauskuuden) takia. Eivät onneksi ole kovin vakavia, mutta... no, noloja. Toisen onneksi jaan ainakin S:n kanssa ja se on perunpaso, josta tulee niin hirveän helposti peruspaso. Olemme harkinneet vakavasti siirtymistä termiin pasohevonen tai johonkin muuhun yhtä älykkääseen viritelmään.
Ja mikä virhe olikaan nimetä eräs tersk-oriimme pahamaineisen venäläisen munkin mukaan! Rasputinista tulee ihan liian usein Rapsutin eikä sitä edes huomaa kuin vasta sitten kun se on keikkunut sivuilla puoli vuotta. Nimimerkillä "Korjasin sen just äsken".
Eikö omille teksteille ole lähes aina täysin sokea? Itselläni pahimpia kämmejä ovat varmaan ne kun olen alkanut kesken lauseen kirjoittamaan toista lausetta. Luettuani tekstin totean vain että hyvä on :D
VastaaPoistaJos Rasputin on jo korjattu, niin olisikohan hevosen aika saada jälkeläinen Rapsutin ;)
"Ja mikä virhe olikaan nimetä eräs tersk-oriimme pahamaineisen venäläisen munkin mukaan! Rasputinista tulee ihan liian usein Rapsutin eikä sitä edes huomaa kuin vasta sitten kun se on keikkunut sivuilla puoli vuotta. Nimimerkillä "Korjasin sen just äsken"."
VastaaPoistaKiitos päivän nauruista! :D