Väriteoriaa, osa 4: hallakkovärit

Huom! Väriteoria-sarja on päivittynyt: sisällysluettelo

Hallakkovärit (hallakko, punahallakko, hiirakko) ovat samankaltaisia diluutiovärejä (vaaleampia värejä) kuin voikkoväritkin. Rautias, jolla on hallakkogeeni on punahallakko, ruunikko+hallakko on hallakko (puhutaan myös ruunihallakosta) ja musta+hallakko on hiirakko tai vaaleanmusta. Hallakko näkyy selvimmin juuri mustassa, myös ruunikossa sen vaikutus on melko selvä, mutta rautiaaseen hallakkogeeni vaikuttaa hyvin vähän.

Kaikilla hallakkoväreillä on tiettyjä erikoispiirteitä, joista värin voi tunnistaa.
Ensinnäkin niillä on aina siima selässä, joillain joskus sään kohdalla poikittain menevä tumma juova, jota sanotaan aasinristiksi. Siima ikäänkuin jatkuu myös harjassa ja hännässä, harjan ja hännän keskijouhet ovat tummat ja reunajouhet vaaleat. Erityisen hyvin tämä näkyy pystyyn leikatuissa vuonohevosten harjoissa: ulommaiset jouhet ovat aivan valkoiset, keskellä puolestaan on mustaa. Myös hännässä on mustaa ja valkoista. Kaikilla roduilla ja yksilöillä tuo kaksivärisyys ei näy erityisen selvästi, vuonohevosella se on erityisen korostunut.
Toinen tuntomerkki ovat jaloissa esiintyvät seepraraidat. Ne eivät aina näy erityisen selvästi, varsinkin vuonohevosilla on usein melko vaaleat jalat. Tarkkaan katsoen raidoitusta voi huomata Haavaneskon etujaloissa, lähinnä polven kohdalla ja polven yläpuolella.
Haavaneskon kuvassa näkyy myös se, että pää on sävyltään tummempi kuin muu ruumis. Sekin on melko yleistä hallakkovärisillä.
Joillain hallakkovärisillä esiintyy myös vaaleita korvanpäitä ja otsalla ns. cobwebbing-kuviota, mutta näitä ei esiinny kaikilla.

Hallakkovärit, erityisesti hallakko ja hiirakko on hevosen alkuperäisiä värejä ja nykyisin näitä värejä esiintyy eniten alkukantaisilla roduilla. Vuonohevonen on yksi niitä harvoja rotuja, joissa esiintyy vain hallakkovärejä. Vuonohevosten väritys on yleensä hyvin kirkas ja selkeä, monet hallakot ovat huomattavasti vaikeammin tunnistettavissa.

Hallakko
Hallakko on siis ruunikko, jota hallakkogeeni vaalentaa. Hallakon peitinkarva on yleensä kellertävämpää kuin ruunikon ja hallakolla yleensä esiintyy selvästi nuo hallakkojen tunnusmerkit. Hallakko on helposti sekoitettavissa ruunivoikkoon, näillä kahdella ei välttämättä ole peitinkarvan värissä suuriakaan sävyeroja, eron huomaa yleensä noiden hallakon tunnusmerkkien perusteella.
Hallakoista esiintyy montaa sävyä, jotkut ovat lähestulkoon maidonvalkeita, toiset puolestaan hyvin lähellä ruunikkoa, jopa niin ettei niitä voi ruunikosta erottaa tarkasti.

Esimerkkejä
- hallakko, jolla on varsin kellertävä karva ja siima selkeästi näkyvissä. Myös harjassa näkyy kaksivärisyyttä vähän
- vaaleasävyisempi hallakko, jonka seepraraidat ovat erityisen selkeät
- varsin vaalea hallakko, tällä pää on samanvärinen muun ruumiin kanssa, mutta jouhissa näkyy tummaa ja vaaleata
- hyvin ruskeasävyinen hallakko, jota helposti erehtyy luulemaan ruunikoksi. Huomatkaa kuitenkin vaaleat jalat, joissa musta väri ei ylety kovin pitkälle, mutta jaloissa näkyy kuitenkin merkkejä seepraraidoista. Toisissa kuvissa vilahtaa myös siima.
- hyvin vaalea hallakko, siima näkyy, joskaan se ei ole mitenkään voimakas. Merkitty punahallakoksi, mitä se ei missään nimessä ole

Hiirakko
Hiirakko on musta, jota hallakkogeeni vaalentaa. Peitinkarva on harmaa, jouhet ja jalat tummat. Perinteistä hiirakkoa on aika vaikea sekoittaa oikeastaan mihinkään, joskus tosin hiirakon ja hallakon sävyerot eivät ole kovin selkeät. Myös mustanpäistärikön tai vaalenemassa olevan kimon voi joskus sekoittaa hiirakkoon.

Esimerkkejä:
- se Haavanesko on hiirakko, vaikkakin väriä nimitetään vuonohevosilla harmaahallakoksi. Vuonohevosila hiirakko on erityisen vaalea ja kirkassävyinen

Punahallakko
Punahallakko on hallakkogeenin vaalentama rautias. Rautiaassa värissä hallakkogeenin vaikutukset eivät näy kovinkaan dramaattisesti ja punahallakko on usein hankala erottaa tavallisesta rautiaasta. Punahallakolta kuitenkin löytyy nuo hallakkojen tunnusmerkit, mutta esimerkiksi siima ja seepraraidat saattavat olla hyvin himmeän punaruskeita. Ja jouhien kaksivärisyyskin voi olla hyvin minimaalisesti näkyvissä. Peitinkarvan sävy on usein hieman erikoisen kellertävä tai vaaleanpunertava.

Esimerkkejä:
- Hevosmaailma.netin punahallakko-sivu, eräs selkeimmistä punahallakkojen kuvista mihin ole törmännyt. Huomatkaa myös muuta ruumista tummemmat jalat, joita rautiailla ei ole, mutta punahallakoilla kyllä.
- tällä punahallakolla näkyy selkeästi jalkojen ja pään tummuus. Muuten sitä luulisikin helposti rautiaaksi

Hallakko ja voikko yhdessä?
Koska hallakko- ja voikkogeeni ovat eri asioita, on mahdollista että hevosella on kummatkin geenit ja se on sekä voikko- että hallakkovärinen. Tämä ovat usein vaikeita tunnistaa kohdilleen ja koska voikko ei vaikuta mustaan juuri lainkaan, näyttää mustanvoikonhallakko (musta+voikko+hallakko) ihan samalta kuin tavallinen hiirakkokin. Rautiaspohjaista kutsutaan nimellä voikonhallakko ja ruunikkopohjaista ruunivoikonhallakoksi, muitakin nimityksiä on.

Lisää hyviä kuvia hallakkoväreistä ja niiden merkeistä löytyy Dun Central Stationin sivuilta.