Tänne blogiinkaan on kukaan vain harvoin kirjoitellut mitään meidän askellajihevosten alati kasvavasta laumasta. Ja tuostahan puuttuvat vielä meidän päärodut, tennesseenwalker ja kalliovuortenponi. Kilpailuikäisten askellajihevosten määrä siis huitelee hyvinkin päälle parissa kymmenessä elukassa.
Kuten tilanne on muidenkin rotujen kanssa, Ionicin askellajipuoli lienee tunnettu siitä, että meiltä löytyy mitä eksoottisempaa kaviokasta. Ainakin toivon että olisimme tunnettuja siitä. Kalliovuortenponithan ovat olleen aika harvinainen näky virtuaalisilla askellajikentillä, walkerit nyt ovat vähän yleisempiä.
Onhan meillä toki noita yleisiäkin rotuja, saddlebredejä, National Show Horseja, nyt uutena myös missourinfoxtrotter ja issikoita.
Walkereiden kanssa meidän tilanne on aika hyvä, meillä on vajaan parinkymmenen hevosen lauma, josta löytyy vanhoja siitoshevosia, kisahevosia ja varsojakin. Ionicissahan kasvatettiin walkereita sen alkuvuosina, mutta kasvatus- ja samalla myös kisatoiminta loppui tuossa joskus 2005 tai niihin aikoihin. Hermostuimme sitten walkereiden surkeaan tilanteeseen virtuaalimaailmassa ja päätimme työntää nokkamme taas tähän maailmaan.
Harmi vain että olimme tuohon mennessä hankkiutuneet eroon melkein kaikista vanhoista walkereistamme. Meillä taisi olla jäljellä enää yksi tamma, Harriet Ion. Onneksi saimme kuitenkin ostettua muutamia oreja muilta kasvattajilta ja näiden suvuista löytyi vanhoja ionicilaisiakin, ne eivät olleet onneksi kadonneet tyystin. Sekaan muutama uusi tuontihevonen, niin jalostuspohja alkaa olla jo kohtuullinen. Tällä hetkellä asiat ovat hyvin ja onneksi tarjolla on muidenkin omistamia oreja astumaan meidän tammoja ja varsoja, joita voi ostaa itselleen. Monen rodun kasvatuksessa olemme ns. omavaraisia, meidän ei tarvitse käyttää ulkopuolisia hevosia, koska oma kantamme on niin laaja ja monipuolinen, ettei sisäsiitoksen pelkoa ole vielä pitkään aikaan. Walker ei ole sellainen rotu.
Walkereiden kilpailutus on kohtuullisen helppoa, kisoja on tuntunut olevan aika kivasti ja luokkia on yleensä paljon, niin että useamman kuin kolmen hevosen kilpailutus onnistuu järkevästi.
Kalliovuortenponi on roikkunut mukana Ionicin hämärästä historiasta asti ja lienemme ensimmäinen vakavasti otettava ja vähänkään pitkäaikainen kasvattaja sekä ainoa suuri kasvattaja. Toisin kuin walkerien tapauksessa, rockyjen kanssa olemme jalostuksen suhteen omavaraisia. Meillä on paljon jalostusmateriaalia eikä meidän tarvitse välttämättä ostaa vieraita kasvatteja eikä käyttää muiden siitoseläimiä.
Huomatkaa, ettei tämä ole meidän mielestämme mikään hieno juttu, olisi paljon hienompaa jos voisimme tehdä yhteystyötä. Tosiasia on valitettavasti se, että luotettavinkin yhteistyökumppani saattaa lyödä minä päivänä tahansa pillit pussiin, tuhota kaikkien hevosten sivut ja häipyä kuin pieri Saharaan. Milläs siinä sitten enää teet yhteistyötä kun puolet omien poniesikin suvuista on kadonnut?
Kalliovuortenponien kilpailutus on viheliäistä puuhaa. Yleensä kilpailuissa on vain yksi luokka kalliovuortenponeille ja siihen saa tuoda maksimissaan kolme hevosta per omistaja, joskus hienoina juhlapäivinä viisi. Milläs kilpailutat kymmenenkin ponin laumaa? Et mitenkään! Ja pahinta kaikesta on se, että omistaa ison kasan rotuja, jotka menevät sekaluokkiin ja jos rockyille ei ole omaa luokkaansa, mihis ne ilmoittaa, siihen sekaluokkaanko, johon olisi tulossa jo muitakin rotuja?
Issikkapuoli lepää kokonaan yhden tamman varassa, meidän suloisen Snotran. Hankimme Snotran kasvattajalta puhtaana heräteostoksena vuosi sitten, kilpailimme sillä jonkin verran ja nyt olemme aloittaneet pienimuotoisen jalostuksen, käyttäen Snotralle muiden oreja. Kolme frá Jón-issikkavarsaa on syntynyt jo, neljäs tulee kuun lopulla. Ensimmäinen, tamma Skýfaxa frá Jón aloittelee kilpauraansa ensi vuoden alusta. Se on hieno juttu, emme ole hetkeen päässeetkään kisaamaan issikkaluokissa kun Snotra on ollut mammalomalla.
Toinen varsa, ori Vakri-Skjóni frá Jón myytiin Kerpalle ja lokakuussa syntynyt Otra frá Jón odottelee myös kisakentille pääsyä.
Saddlebredit kuuluivat aikoinaan myös Ionicin rotuvalikoimaan, mutta ne hävitettiin myös. Nyt harmittaa, koska olisi kiva käyttää siitoksessa omia, vanhoja linjoja nykyisinkin, mutta niitä ei taida juuri löytyä. Niinpä aloitellessamme uudestaan saddlebredien kanssa olemme joutuneet turvautumaan keksittyihin hevosiin. Meidän saddler-laumamme tukipilarit siis ovat suvuttomat tammat Too Hot To Touch ja Krakatau GA sekä suvuton ori Hologram GA. Kaikkia näitä käytetään arabien kanssa myös NSH-jalostukseen. Vaatimaton lauma, mutta tarkoitus onkin pitää tämä juttu pienenä.
NSH:ita meillä ei ole tällä hetkellä kuin melkein kolmikymppinen ori Get Silver Ion, jonka emä oli meidän lemmikki Silverado Ion ja isä komeaakin komeampi Getyasome D. Silverillä ei ole yhtään varsaa ja jostain täytyisi äkkiä kaivaa tamma tai pari, että saisimme tuosta muutaman muiston itsellemme.
Pasoista meiltä löytyy sekä perunpasoja että paso finoja. Kumpaakaan ei ole montaa yksilöä, lähinnä vain pari-kolme suvutonta yksilöä ja näiden ne varsat, jotka eivät ole menneet kaupaksi. Pasoilla kuitenkin on kiva kisata, kun niille on luokkia ainakin joskus.
Mangalargojen tilanne on aika pitkälle sama kuin pasojenkin, on pari suvutonta yksilöä ja niillä on teetetty muutama varsa. Mangalarga on kuitenkin erittäin harvinainen rotu virtuaalimaailmassa ja epäilen, löytyykö niitä juuri muualta kuin meiltä ja Kerpalta. Jos löytyy niin kiva, kuulisin niistä mielelläni! Sinänsä vähän ihme, koska mangalarga-kuvia (ei välttämättä mitään järin laadukkaita kyllä) löytyy netistä jonkin verran, että kyse ei ole mistään eksoottisten maiden perämetsäponista.
Sitten on pari foxtrotteria, vastikään kisaikäiseksi tullut ori Burtonberry RDN ja siitoskäyttöön hankittu tamma Honey, joiden molempien suvusta löytyy Ginin yksi monista lemmikeistä, ori Sparkling Luminary. Tarkoitus olisi kilpailla Burtonilla jonkin verran ja teettää Honeysta jokunen varsa, mutta laajamittaisempaa kasvatusta ei ole tarkoitus aloittaa.
Ja sitten meillä on kaksi ihan tuoretta tulokasta, gaited baroquet Gasparo Ion ja tamma Romanca Ion. Noista gaited baroqueista juttelinkin jo aiemmin risteytysrotuja käsittelevässä blogitekstissäni. Molemmat meidän varsamme ovat paso fino-andalusia-risteytyksiä. Jos jotakuta kiinnostaa takuulla eksoottinen ja mielenkiintoinen rotu, niin ottakoon yhteyttä, saattavat olla myynnissä hyvälle ostajalle.
Jokohan sitä pikkuhiljaa rohkaistuisi pitämään ARJ-kisat itsekin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti