Paluu blogin ääreen

En sano, että se olisi syksy nyt älkääkä sanoko tekään, sillä haluan vielä vähän aikaa muhia tässä itsepetoksessani eli siinä, että loppukesää tässä vietetään vasta, säästä viis. Niin tai näin, blogi palaa kesätauolta ja tarkoitus olisi taas saada jotakin tekstinpätkää julki viikoittain.

© ST

Kuten tavallista, tämä kesätauko on koskenut vain blogia ja tallit ovat pyörineet siinä missä ennenkin. Itse asiassa olen ollut vähintäänkin normaalin aktiivinen kisapuuhissa eli lähinnä ARJ-porrastettujen parissa sekä kisajärjestäjänä että kisaajana, mutta toki kisaan satunnaisesti muidenkin lajien porrastettuja. Muutama hevonen on kesän aikana käynyt myös näyttäytymässä ARJ:n laatuarvostelussa ja ovat tulleet palkintojen kanssa takaisin.

Ja kun ARJ:stä aloitin niin jatkanpa sillä aiheella. Tässä loppukesällä tuskastuin siihen, että kaikki askellajihevoset alkavat taas olla valmiiksi kisattuja ja kisoihin ei löydy osallistujia läheskään joka luokkaan. Omia kasvatteja on suunnitteilla, totta kai, ja olenkin yrittänyt saada sivuja aikaiseksi niille. Sen lisäksi olen kuitenkin keksinyt paljon uusia tuontihevosia melko tasaisesti kaikkiin askellajirotuihin. Kahdeksan suvutonta tennesseenwalkeria, kuusi uutta missourinfoxtrotteria, kuusi campolinoa, saddlebrediä, hackneyponia, täysikokoista hackneyta, DHH:ta, morgania... Nämä sitten vain nopeasti rekisteriin ja ei kun kisaamaan! 

Kisaamisen lisäksi olen hyvilläni siitä, että näistä tulee tulevaisuudessa varmasti tärkeitä jalostushevosia. Muutamat noista roduista ovat hyvin pieniä, esimerkiksi hackneyitä oli  vain pari hevosta ja DHH:eja emä ja sen kaksi varsaa. Useamman suvuttoman hevosen keksiminen on siis suorastaan räjäyttänyt näiden rotujen lukumäärän. Uskon että tämä uutinen kiinnostaa näitä rotuja kasvattavia tai muuten niistä innostuneita: uutta verta on nyt tarjolla ja tulevaisuudessa kannattaa katsella tarkalla silmällä Ionicin varsalistoja ja myynti-ilmoituksia.

Toinen asia, mitä olen paljon nyt kesän aikana tehnyt on kuvien hankinta hevosille. Ionicin hevosmäärän kanssa siitä nyt ei ikinä tule valmista, mutta parempi edes muutama kuva kuin ei yhtään. Aivan erityisesti haluan esitellä SGSH-ori Rainmaster Ionin kuvan, joka oli varsinainen napakymppi. Ensin löydän oikein hienon kuvan erikoisenvärisestä hevosesta ja sitten löydän hevosen, jolle se kuva istuu kuin nappi paitaan. Vilkaiskaapa nimittäin oriin emää ja sen väriä. Omenat ja puusta putoaminen, tiedätte.

Olen yleensä pitänyt tapanani kertoilla vähän kesäkuulumisiani virtuaalitallien ulkopuolelta ja tässä tämän kesän havaintoja:

• Avoimen yliopiston kesäkurssi omalta alalta oli kiinnostava, mutta kesällä opiskeleminen ei ole varsinainen voittajakonsepti. Meni vähän kalkkiviivoille. Oli siihen muitakin syitä kuin kesä, siitä enemmän seuraavaksi.
• Työpaikan vaihtaminen heinäkuussa, uhka vai mahdollisuus? Siinä on puolensa, ne hyvät ja ne huonot, jälkimmäiset ovat hallittavissa kyllä. Tämä prosessi se on vienyt aikaa ja aivokapasiteettia!
• Helsinki on edelleen olemassa. Kuvassa todisteet.
• Myös Tukholma on edelleen olemassa. Sinnekin oli ikävä jo.
• Ensimmäinen (tiedossa oleva) korona-altistus ikinä ei tuonut jackpotia tai ei ainakaan jäänyt kotitestillä kiinni.
• Punkit ovat ällöjä, varsinkin omassa nahassa. Oli siitä kyllä se hyvä puoli, että sain vihdoin ja viimein haettua punkkirokotteen.
• Coco Jamboo on edelleen ihan ultimate bilebiisi.

Oletteko te viettäneet kesäänne virtuaalihevosilla vai ilman?

– S