© Bob Langrish
Connemara ei ole iso rotu Ionicissa eikä vanhakaan. Poneja on reilu parikymmentä tällä hetkellä ja ensimmäinen kasvatti syntyi vuonna 2012. Tämä ensimmäinen varsa syntyi Kenya HAR:sta, joka on nykyisen connemarajalostuksen kantatamma. Jos historiaa halutaan penkoa, niin Kenya ei varsinaisesti ole kuitenkaan ihkaensimmäinen connu Ionicissa, sitä titteliä (todennäköisesti) pitää hallussaan tuontitamma Dewbury's Jolie, joka kuitenkin varsoi vain yhden VRP-varsan eikä sekään jäänyt meille sukuaan jatkamaan.
No, Kenya varsoi useammankin varsan, joista lähes kaikki jäivät jatkamaan sukuaan Ioniciin. Useimpien isäori on jostain muualta, vain viimeinen varsa on meidän omistamasta oriista, Kenyan seuraksi hankitusta Poniniemen Jarlathista. Myöhemmin olen ostellut lisääkin poneja, mutten mitenkään suuria määriä. Niinpä kun aloin poneja perata läpi tässä taannoin, kävi selväksi että uutta verta tarvitaan kipeästi. Kenyan ja Jarlathin nimet ovat liian monen ponin sukutaulussa, mikä tietenkään ei ole mikään ihme. Kun pienestä lähtee kasvattamaan, tähän tullaan. No, olen minä poneja ostellut aikaisemminkin, joten ihan pelkästään näiden kahden varassa jalostus ei ole ollut.
Tällä hetkellä ponilauman tilanne on ihan mukavalla tolalla, tulin tosiaan ostaneeksi uusia poneja ja astuttaneeksi omia tammoja vierailla oreilla. Connemaranponeja tuntuu olevan jopa yllättävänkin paljon, vaikka vähän pelkäsin muuta. Olen mielessäni jaotellut connemaran aina samaan luokkaan newforestin kanssa: olevinaan yleinen kun on reaalimaailmassa niin tunnettu rotu, Suomestakin löytyy paljon, mutta todellisuudessa on vähän kärsinyt "massarodun" leimasta eikä olekaan niin yleinen kuin voisi kuvitella.
Useimmat meidän poneista ovat kilpailleet SPC-luokissa ainakin jonkin verran, monilla on Supreme Championin titteli jostain lajista. Connemaroista löytyy myös meidän korkeimmilla pisteillä ikinä kantakirjattu poni (tai hevonen, sen puoleen), ori Breezy Belenos. Mietiskelinkin tässä, että jos noille kirjoittelisi luonnetekstejä sun muuta, voisi joillain olla saumaa jopa YLAssa. En tiedä miten YLA suhtautuu SPC-kisoihin, pitänee selvittää.
Yhteenvetona voisin sanoa, että connemara nähtävästi sen verran yleinen, että meidän ponilauma ei kovin suureksi kasva (koska ei tarvitse itse kasvattaa kaikkia jalostusponeja), mutta juuri siksi sen verran helppo rotuna, että se meillä tulee säilymään tulevaisuudessakin. Asiaa parantaa se, että kuvia on helposti saatavilla ja että rotu on päälle päätteeksi hirmuisen nätti.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti