Ionic täyttää kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.
Elämämme virtuaalihevoset
Anonyymi kyseli meiltä, että mitkä ovat elämämme virtuaalihevoset.
Sirpa: Edellisessä postauksessa mainittu ensimmäinen (ja ainoa) aivan ikioma virtuaalihevoseni Chapman's Ruford taitaa olla se numero ykkönen myös tärkeimpien virtuaalihevosten joukossa. Tai oikeastaan se on ainoa, jonka osaan nimeltä mainita. Onhan meillä tallit täynnä tärkeitä ja mainitsemisen arvoisia hevosia, mutta en minä nyt voi niitä kaikkia tähänkään listata. Tai voisin, mutta olisiko siinä järkeä?
Virginia: Ensimmäiseksi sanoisin Wizzerria ja White Speedster! Sitten tulisi Qvinnie K, Kilimanjaro, Grannuke, ja Haldi. Rakenlov Celeb, Karelija III, Deadman Bay, Iskatel. Sparkling Luminary! Ionin Sinikataja! Dollarin Kultainen Baarimikko! Gin Dabranac! Dawning's Daylight! Ulrika Eleonora GA, Kschessinska GA, Senna GA, Pink Never Again! Boris Zeni, kuinka saatoin unohtaa Boriksen? Niin ja Dopiza! Ja tietenkin Mean Virginia. Totta kai myös Zoom Dynamic, olihan se ensimmäinen.
Näinä on paljon, kun minulle niin moni hevonen on oikeasti merkinnyt paljon ja ollut tärkeä. Ei siihen tarvita kuin kisamenestystä, hauska luonnekuvaus, hieno tai persoonallinen kuva, miellyttävä suku, kiva nimi tai jotain muuta tällaista.
Mutta jos nyt esittelisin edes muutaman tuolta vanhimmasta päästä.
Wizzerriasta olen puhunut jo kauan ja mietin miten päin tahansa, se on eräs tärkeimmistä virtuaalihevosista ikinä, mietti sitä nyt miltä kantilta tahansa. Sivuilta löytyy Wizin historiaa, ostin sen todellakin ensimmäisen kerran keväällä 2001 Liinun myyntitallista. Myin sen pois kesällä 2001 lopettaessani (ensimmäisen kerran), ostin sen takaisin joulukuussa 2001, myin sen Stiinulle joskus vuonna 2002 lopettaessani (toisen kerran) ja sitten se ostettiin Marineaan, jossa se varsoi useampia varsoja ja kuoli. Omistaessani sen ensimmäisej ja toisen kerran, kilpailin sillä aktiivisesti (tuon ajan mittapuulla) korkeimmissa koululuokissa.
Wizzerria näkyy tosiaan edelleen sukutauluissa, tai "näkyy", sehän on niin pitkällä suvuissa, ettei se taida ensimmäiseen viiteen polveen enää osua millään hevosella. Täysiverisuvuissa se vaikuttaa pojanpoikansa SK Grand Duken kautta ja RBSH-suvuissakin sitä näkee vielä.
Knabstrup-ori White Speedster tuli minulle yksityiseksi Marineaan loppuvuodesta 2002 (nyt ehkä ymmärrätte, miksi usein merkitsen sivujen tekopäivämäärän niiden alatunnisteeseen: en minä muuten tietäisi milloin mitäkin on tullut tehtyä!). Speedy oli aikanaan se rakastettu mamman kultamussukka, kilpailin sillä useissa eri lajeissa kentästä valjakkoon ja koulusta westerniin, ja kirjoitin päiväkirjaakin jonkin verran. Ja nykyään se on vanhimpia nimiä, mitä Ionicin knn-jalostuksessa tulee vastaan, ainoastaan jotkin harvat kalmoniemeläiset ovat vanhempia. Speedyn suora orilinjakin jatkuu, kun teetin sen pakasteesta ja yhdestä Ionicin ensimmäisistä knn-tammoista orivarsa Speed Ionin pitkän aikaa vanhan Speedyn kuoleman jälkeen.
Qvinnie K oli ensimmäinen koskaan ostamani ahaltek ja siis pitkän tarinan alku.
Kilimanjaro oli toinen ostamani ahaltek, joka varsoi ensimmäisen Gin-teken ikinä. Pitkän, pitkän tarinan toinen lause.
Haldi ja Grannuke olivat minulle tullessaan (vuodenvaihde 01-02) jo jossain määrin nimeä saaneita jalostushevosia, Grannukella myös kilpailin, mutta Haldi oli ihan puhdas siitostamma. Haldi tuli Kalmoniemestä, Grannukesta en muista ihan tarkalleen, saatoin ostaa sen suoraan Nightmaresista, mutta tuolloin hevoset saattoivat kiertää paljonkin eri omistajilla.
Orlov-ori Rakenlov Celeb oli minun ja Marinkan ensimmäinen kosketus ravimaailmaan, muistan miten riemuissamme olimme kun saimme tämän Rakenlovista! Ja sillä oli huikea ennätys sekä muistaakseni muutenkin ihan kohtuullinen kilpaura. Ja nimenomaan Celebin ja sen pojan MVS Srebran ansiota oli se, että Ionicissa aloitettiin orlovien kilpailutus ja jalostus ja ylipäänsä koko ravitouhu. Myönnän että edelleen tekee toisinaan niin kovin mieli palata siihen hommaan, mutta onneksi se mieliteko menee yleensä nopeasti pois, kun katsoo millä "aktiviteetilla" meidän raviponit ovat kilpailleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti