Olen vihjaillut siitä siellä täällä, rivien välissä ja välillä ihan suoraankin. Ionicin toiminnan hyvin tunteva näkee sen suomenhevosten sivuja katsellessaan. Suomenhevonen on Ionicissa jonkinlainen poikkeus, niiden kanssa toimin eri tavalla kuin muiden rotujen suhteen. Miten ja miksi?
Minä sen jo mainitsin ensimmäisessä suomenhevosia käsittelevässä postauksessa, että alunperin se oli sellainen pieni hyvän mielen projekti. Sehän alkoi tosiaan hyvin pienestä, yhdestä oriista eikä minulla ollut minkäänlaisia suunnitelmia tai edes haaveita siitä mitä suomenhevosesta tulisi Ionicissa.
Se ensimmäinen ori, Raalan Patruuna, oli poikkeus itsekin, sillä siihen oli panostettu hyvin eri tavalla kuin muihin suvuttomiin tuontihevosiin. Sillä oli kolmipolvinen sukutaulu tietoineen, sukuselvitys, luonnekuvaus ja kisatuloksiakin, jos tosin se ei nykyään porrastettujen aikana ole mikään järjetön harvinaisuus Ionicissa. Pari seuraavaakin suomenhevosta saivat sivuilleen tekstiä, mutta sittemmin laiskuus on iskenyt suomenhevosmäärän kasvaessa enkä nykyään juurikaan kirjoittele luonnekuvauksia edes tuontihevosille. Sukuselvityksiä pitäisi raapustella, mutta vähän nekin ovat jääneet.
Sen sijaan kaikilla nykyisilläkin hevosilla on kolmipolvinen EVM-suku, siitä olen pitänyt kiinni. On nimet, säkäkorkeudet ja värit. Nimistä mainitsinkin jo taannoin, että olen tarkistanut ne Sukupostista, ettei ainakaan ihan juuri samannimistä hevosta ole ollut olemassa. Voi olla että joskus on lipsahtanut, mutta toivottavasti ei kovin monta kertaa. Se suomenhevosten nimien keksiminen on omalla tavallaan hauskaa, vaikkakin myönnän että toisinaan hivenen työlästä, kuten nimien keksiminen aina.
Ja niistä kisatuloksista mainitsinkin jo. Meidän kylmäverirotujen valikoima on aika pieni, joten Ionicin työ-suokit ovat vakionäky TYH-kisoissa, silloin kun satun muistamaan ilmoittautua mukaan (eli eivät ne kyllä mikään vakionäky oikeastaan ole...). Suurin osa tällä hetkellä on yleishevosiksi merkittyjä ja nekin kilpailevat ainakin satunnaisesti eri lajeissa. Joukossa on muutama matkaratsastuksessakin kunnostautunut hevonen ja mietinpä tuossa, että jos sitä suomenhevosravuria yrittäisi laitella jossain vaiheessa taas. Tuoreimmat hevoset toki kilpailevat porrastetuissa, eivät kovin korkealla tasolla, mutta monipuolisesti eri lajeja.
Mutta miksi näin? Miksi juuri suomenhevonen? No, koska se on suomenhevonen! Ei siihen sen kummempaa syytä ole eikä tarvita. Vaikka minä eikä varsinkaan Virginia emme ole virtuaalimaailmassa profiloituneet minään suomenhevosten ystävinä varsinkaan silloin alkuvuosina, niin kyllä suomenhevonen on minun suosikkirotujani eikä Virginiakaan sitä missään tapauksessa vihaa. Sen rakennetta emme osaa tuomaroida, mutta kyllä rotu on muuten hieno ja monipuolinen. Asiassa auttaa myös se, että koska minulla ei ole juuri minkäänlaista historiaa eikä pahemmin edes tavoitteita suomenhevosten kanssa, sitä on ollut helppo pitää sellaisena erikoistapauksena. Lisäksi kukaan ei aikoinaan varmaan osannut ajatella Ionicia suomenhevoskasvattajana, niin ei ole ollut mitään paineitakaan sen suhteen.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti