sunnuntaina, marraskuuta 24, 2013

Säkäkorkeuden määräytyminen

En tiedä, onko tästä ollut koskaan oikein missään puhetta kasvattajien kesken, mutta jos on ollut, ainakin minä olen onnistunut missaamaan ne täysin: miten määräytyy kasvatin säkäkorkeus.

Meillä on tässä viimeiset kymmenen vuotta (ja Gin on käyttänyt samaa tapaa luultavasti jo ennen Ionicia) käytetty yksinkertaista metodia, varsan säkäkorkeus on jotakuinkin vanhempien korkeuksien keskiarvo. Jos isä on 155-senttinen ja emä 151-senttinen, on Ion-varsa hyvin suurella todennäköisyydellä 153-senttinen. Tämä on yksinkertainen ja helppo tapa, mutta sillä on omat heikkoutensa.

Ensimmäinen ongelma on se, että jossain vaiheessa hevoskanta on kaikki suunnilleen samankorkuista. Se karsii jo muutamassa sukupolvessa pois kaiken vaihtelun ja kohta lähestulkoon kaikkien varsojen säkäkorkeus on likimain sama kuin kantahevosten keskiarvo.
Paitsi että samankorkuisuus on perinjuurin tylsää, se tekee vaikeaksi, tai oikeastaan kokonaan mahdottomaksi säkäkorkeuden muuttamisen jalostuksella. Monilla hevosroduilla nimittäin suositaan suurta kokoa (tietenkin yhdistettynä sopusuhtaiseen rakenteeseen), koska suurikokoinen hevonen on voimakkaampi, se jaksaa kantaa ratsastajan paremmin ja yleensä se on myös parempi urheiluhevosena, ainakin jos kyse on hyppäämisestä (luonnollisesti pärjääminen esteratsastuksessa vaatii muitakin ominaisuuksia kuin pelkkää raakaa hyppykykyä). Toisaalta ainakin miniatyyrihevosilla puolestaan pyritään jalostamaan mahdollisimman pientä kokoa ja tässäkään tapauksessa vanhempien säkäkorkeuden keskiarvo varsalla ei ole se optimaalisin vaihtoehto.

Toisen ongelman tarjoaa reaalimaailma, jossa hevosen säkäkorkeus ei läheskään aina määräydy suoraan vanhempien mukaan. Tammat ovat yleensä oreja matalampia, lisäksi olen kuullut monesta lähteestä väitteen, että isokokoinen tamma jättää isompia varsoja (tällä perustellaan mm. sitä miksi ox-ori + xx-tamma -yhdistelmä on suositeltavampi tapa tuottaa anglo-arabeja kuin käyttää pienikokoista arabitammaa, vaikka isä-xx olisikin korkeampi) ja sitten on vain tapauksia, joissa varsa on useita senttejä korkeampi tai matalampi kuin kumpikaan sen vanhemmista eikä isovanhempien korkeudetkaan aina tarjoa selvää selitystä. Paljon hajontaa näyttäisi tulevan myös niissä tilanteissa, kun vanhempien säkäkorkeudet poikkeavat toisistaan paljon

Sukupuolien korkeusero on viime aikoina tullut vastaan erityisesti venäjänratsuhevosen kanssa. Vrh-tammojen ihannesäkäkorkeus on 161-166 cm ja orien 165-170 cm. Kuvitellaan, että on 161-senttinen tamma ja 165-senttinen ori, molemmat ovat ihannekorkeuden rajoissa. Varsasta tulisi keskiarvon mukaan 163-senttinen, joka on tammalla hyvä, mutta orina matala. Tietenkin tällaisessa tilanteessa tulisi käyttää jalostusvalintaa: valita matalalle oriille korkea tamma ja matalalle tammalle korkea ori tai mieluiten ehkä jopa niin, että käyttäisi vain korkeita hevosia jalostuksessa. Tai jos tilanne on se kuin se vrh:n kohdalla on, eli kanta on pieni eikä yhtäkään hevosta tai yhdistelmää sovi jättää käyttämättä, on vain siedettävä se, että jokin yksittäinen hevonen ei ole korkeudeltaan ideaali. Mutta ajan mittaan tässäkin käy se, että säkäkorkeuden vaihtelu vähenee, jos varsan korkeus on aina keskiarvo vanhemmista ja ideaalisäkäkorkeuksiin nähden tammat ovat suht suurikokoisia ja oriin suht pienikokoisia.

Meillä Ionicissa ja Gin Ahaltekissä on törmätty säkäkorkeusongelmiin muutamien rotujen kanssa, erityisesti sellaisten, joita on jalostettu kauan, useita sukupolvia ja joiden kanssa on aina käytetty tuota keskiarvometodia säkäkorkeuden määrittämiseen. Näitä ovat ainakin arabi ja ahaltek.

Ahaltekien ihannesäkäkorkeus on oreilla yli 164 senttiä ja tammoilla yli 161 senttiä, mutta kuka on perehtynyt virtuaalitekkeihin, tietää että säkäkorkeus on pääsääntöisesti välillä 155-160 cm. Vuosien mittaan olemme yrittäneet parantaa tilannetta käyttämällä useita isokokoisia jalostushevosia, mutta jos varsan säkäkorkeus on aina vanhempien korkeuksien keskiarvo, hiipuu näiden isojen kantahevosten vaikutus jo muutamassa sukupolvessa eikä meillä taida olla Gin Ahaltekin satojen suvullisten hevosten joukossa ainoatakaan oria, jonka säkä olisi edes se 164 senttiä. Eikä jalostus auta asiaa, kun ne kaikki muut ovat kuitenkin matalampia.
Yritimme jossain vaiheessa käyttää kasvattien säkäkorkeuden määrittelyssä kauempien sukupolvien keskiarvoa, laskimme keskiarvon esimerkiksi kolmannen polven vanhemmista ja ajattelimme, että kannan kasvuksi riittää se, että pyöristämme likiarvot aina ylöspäin. Se kuitenkaan ei ole riittänyt ainakaan muutaman sukupolven aikajänteellä, joten meidän on keksittävä jotain muuta.

Perimätieto (eli Gin) tietää kertoa Ionicin arabeista, että Gin itse on aina suosinut virtuaaliarabeissa niitä suurikokoisempia hevosia ja alkuvuosina Ionicin arabikanta oli vähän turhankin isokokoista ollakseen realistista, tosin vaihtelua on aina ollut paljon. Sitä kompensoitiin tuomalla ja käyttämällä pienikokoisempia hevosia, mutta tässäkin on käynyt samalla tavalla eli suurin osa Ionicin arabeista on suunnilleen 152-156-senttisiä noin näppituntumalla, en ole laskenut tätä (pitäisi ehkä). Erityisesti tämä tulee esiin silloin kun yrittää etsiä vaikkapa puoliveri-, anglo-arabi-, tai knabstrup-jalostukseen isokokoista, pitkäsukuista arabia, niin niitä ei ole, kokohaarukka päättyy pitkäsukuisten kanssa miltei kokonaan 158 senttiin. Lyhytsukuisista löytyy korkeampia yksilöitä, koska osa tuoreistakin kantahevosista on isokokoisia, varsinkin viime aikoina tuodut venäläislinjaiset.

Joka tapauksessa me tarvitsisimme jonkinlaisen säkäkorkeuden satunnaislukugeneraattorin, sellaisen joka arpoo korkeuden yleensä vanhempien välimaastoon (ei kuitenkaan läheskään aina siihen keskelle), mutta antaa toisinaan ylläreitä joko pienempään tai suurempaan. Sellainen kun olisi ollut käytössä heti alusta asti, en olisi nyt kirjoittamassa tätä tekstiä, koska meidän hevosten korkeudet olisivat erityisesti noilla mainituilla roduilla vaihtelevampia.

Kokonaan oma lukunsa on kalliovuortenhevonen (jota me nimitämme edelleen itsepäisesti kalliovuortenponiksi, kiitos sen yhden vanhan hevoskirjan, joka tämän nimen tarjoili joskus 20 vuotta sitten, vaikka nimitys on oikeasti ihan päin honkia), jonka kanssa meillä on käsissä todellinen säkäkorkeusongelma. Muutamat lähteet silloin muinoin kertoivat korkeuden vaihtelevan 142 sentistä ylöspäin, mutta kyseessä oli kuitenkin virhetulkinta amerikkalaisesta korkeusmerkinnästä "14.2 hands", joka kuitenkaan ei tarkoita 142 senttiä vaan 147 senttiä (lisää asiasta löytyy blogitekstistä Joulukalenteri 20: Kämmenenleveydet hevosten mittana).
Kuitenkin ainakin nykyään kalliovuortenhevosen minimisäkäkorkeus reaalimaailmassa on se 147 senttiä, mutta meillä on hevosia, jotka ovat alle tämän. Tällä hetkellä kaikki meidän rmh-varsat saavatkin säkäkorkeudekseen korkeamman vanhemman lukeman tai ehkä jopa vähän ylitse ja jossain vaiheessa saamme kaikkien hevosten säkäkorkeuden sinne sallitun rajoihin. Tietenkin yritämme aina käyttää myös isokokoisia hevosia jalostuksessa, mutta sukujen takia tämä ei ole aina mahdollista. Meille kuitenkin suvut ja niiden säilyminen on jalostusperusteista nro 1 ja sen jälkeen vasta voidaan katsoa noita muita asioita.

- S

4 kommenttia:

Dea kirjoitti...

Minulla on ollut ihan sama ongelma omien hevosten kanssa :D Kun on pitkän aikaa määrittänyt varsan säkäkorkeuden suunnilleen vanhempien korkeuksien puoliinväliin, alkaa näitä tiettyjä korkeuksia tulla korvista ulos.

Nyt viimeisimmät ikäluokat olen ihan testimielessä arponut <a href="http://www.randomizer.org/form.htm>tällä</a> niin, että olen laittanut number rangeen haluamani ääriarvot (yleensä emän ja isän korkeudet ja joskus halutessani vähän enemmänkin skaalaa). Onpahan ainakin tullut myös niitä yllätyksiä, vaikka tuo ei olekaan kovin realistinen tapa määrittää varsan korkeus. Saa nähdä, mihin hybridiratkaisuun päädyn parin sukupolven jälkeen...

Dea kirjoitti...

Hehe, ja linkitys toimii hienosti!

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Hyvä, että muillakin on samanlaisia ongelmia. Mekin olemme tässä nyt muutaman viimeisimmän kasvatin kohdalla käyttäneet erilaisia arvontatekniikoita ja arvontakoneita, mutta se on välillä vähän vaivalloista. Ja toinen ongelma niissä on se, että yksinkertainen arvonta ei erottele oreja ja tammoja. Päätimme ettemme ota asiasta mitään kauheata painetta, mutta ainakin jonkin aikaa yritämme olla hyvin satunnaisia säkäkorkeuksien kanssa. Se vain on olevinaan niin vaikeata...

Anonyymi kirjoitti...

Itse teen niin, että lasken painotetun keskiarvon kahden tai kolmen sukupolven ajalta. Emälinjan emien säkäkorkeudet lasketaan mukaan kahdesti. Tähän saatuun tulokseen lisään sitten vielä 1-5 senttiä jos varsa on ori.

Tosin sitten mulla on niitä yllärihevosiakin. Jos mulla on valmiina varsalle kuvat ja kuvien hevonen näyttää tosi isolta tai on selkeesti pieni, niin sitten säkäkorkeutta rukataan sen mukaan.