lauantaina, tammikuuta 30, 2010

Sikakisaus laukkamaailmassa

LJ on yrittänyt vallan kiitettävästi tuoda esille juttua laukkahevosen realistisesta kilpailuttamisesta ja siitä, mikä oikeasti tekee hyvän laukkahevosen. Ei siis starttien tai sijoitusten määrä tai voittosumma vaan voitto- ja sijoitusprosentit. Aiheesta on kirjoitettu Sasnakin blogiin (yleinen kilpaileminen, laadukas laukkahevonen, kaikista ei tule parhaita) ja myös me olemme puineet asiaa pariin otteeseen (lyhyt perehdytyspaketti laukkaurheiluun, hyvä laukkahevonen ja hyvä laukkakisaaminen). Olemmekin eläneet siinä uskossa, että laukkamaailmasta puuttuu täysin tämä minun sikakisaamiseksi nimittämäni ilmiö.

Mutta noinkohan vain on? Epäilyksiä alkoi herättää jo se, kun jokin aika sitten kyselimme blogin gallupissa, että miksi lukijat kilpailuttavat hevosiaan ungrade-lähdöissä. Olin pöyristynyt kun parikin oli vastannut "Haluan saada hevosilleni enemmän startteja". Eijeijei! Se on väärä vastaus! Laukkahevonen ei tarvitse satoja startteja, ei edes kymmeniä ollakseen hyvä laukkahevonen. Pikemminkin päinvastoin.
Eikä sillä hetkellä minkään roturyhmän laukkatilanne ollut sellainen, että ylipäänsä kilpailuttaakseen hevostaan olisi pitänyt tyytyä ungraded-lähtöihin. Paitsi ehkä risuilla ja tuolloin ei ollut risuille tarjolla ungraded-lähtöjä lainkaan, joten sekään ei kelpaa selitykseksi.

Vaan mitä voi sanoa hevosesta, joka tällä viikolla kilpailee kilometrin lähdössä ja ensi viikolla 2500 metrillä? Ja sitä seuraavalla viikolla risuesteillä?! On kuulkaa totta, nimeä en sano, mutta sähköpostilla voi kysyä jos ei muuten usko. Löytyy kisakutsuista todisteet. Säälittävää, naurettavaa, epärealistista ja ennen kaikkea vaarallista laukkamaailman rentouden kannalta. Tänne ei todellakaan kaivata ratsupuolen veristä tappelua sijoitusmääristä. Onneksi ilmiö ei ole missään määrin laajalle levinnyt ja toivottavasti ei leviäkään.

Laukkapuolen ihmisten tulisi kerta kaikkiaan kerrasta toiseen selventää uusille tulokkaille kilpailemisen periaatetta. Monet heistä tulevat ratsupuolelta, joka on yhtä helvettiä kilpailemisen kanssa ja toisaalta ainakin osa ravipuolestakin taitaa nykyisin olla samanlaista hullunmyllyä. Joten on niin helppo siirtää näitä muualla opittuja tuttuja tapoja muuten uuteen laukkamaailmaan ja sehän nyt ei millään sovi.

Tässä suhteessa ehkä nuo yhden laukkahevosen omistajat ovat niitä vaarallisimpia. Kun heillä vain on se yksi ainoa kullanmuru eivätkä he jaksa odottaa millään, että viikon päästä pidettävistä laukoista tulisi tulokset, niin helpostihan siinä tulee mieleen: "Jospa ilmoittaisin sen noihin kaikkiin tämän viikon laukkoihin? Kun niissä kerran on tilaa..."
Näin loogisesti ajatellen yhden laukkurin omistajat ovat myös potentiaalisesti niitä, jotka viis veisaavat hevosen järkevästä kilpailutuksesta noin muutenkaan. Sen ainoan kanssa tahkotaan maidenia parikymmentä kertaa, että saadaan se voitto ja sitten jatketaan samaa allowancessa ja kun on startattu 25 kertaa ja saatu kaksi voittoa ja muutama sijoitus, kuvitellaan että tässä on nyt grade-tason hevonen. Isolla tallilla tämä on niin paljon helpompaa: yksi ei pärjää, siirretään se syrjään, otetaan seuraava tilalle. Sen yhden hevosen huono menestys ei ole ongelma, koska joku toinen voi samalla menestyä paljon paremmin. Meillä tämä on vielä helpompaa, koska käytämme suvuttomia hevosia eikä varsoille aseteta minkäänlaisia odotuksia suvun perusteella.

En tarkoita tällä parjata yhden tai muutaman hevosen omistajia, mutta haluan muistuttaa siitä, että ensinnäkin laukkamaailmassa ei startteja kerätä kuin mansikoita aholta ja toiseksi kaikista hevosista ei tule hyvää laukkahevosta. Kaikista ei tule edes kelvollista laukkahevosta ja se voi olla juuri se sinun kultapallerosi, vaikka se miten olisi surkeata.

8 kommenttia:

Nerith kirjoitti...

Voi ei..Alkaako tämä sekakisaus taas nostamaan päätään?!

Hyvä teksti!

tijuana kirjoitti...

Mä olen yhden laukkahevosen omistaja! :D mutta jos se ei onnistu, hankin kyllä toisen tilalle. :D

sanna kirjoitti...

Kukin saa harrastaa tätä harrastusta niin kuin haluaa, eikä kenelläkään ole oikeutta sanella mikä on oikein ja mikä väärin. Jos haluaa harrastaa laukkahevosia ja tykkää himokisauksesta, sen kun.

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Mälkäti mälkäti.
Tuolla Sannan perusteella voisin ilmoittaa yhteen lähtöön 10 hevosta, kun ei minun harrastusta saa rajoittaa niin inhottavasti, että vain kolme samalta omistajalta voisi tulla mukaan. Minä voisin ilmoittaa myös suomenhevoseni noihin laukkalähtöihin, koska niin haluan eikä minua saa rajoittaa, kun minä haluan harrastaa tätä juuri niin kuin itse haluan.
Minä haluan vielä myös arabini ravikisoihin ja virtuaalikoirani koulukilpailuihin eikä kellään ole oikeutta sanella minulle typeriä rajoituksia ja sääntöjä vaan minulla täytyy olla oikeus harrastaa virtuaalihevosia juuri haluamallani tavalla, viis yhteisistä säännöistä, eivät koske minua.
Niinkö olisi hyvä?

Eli ei. Sääntöjä ja rajoituksia on pakko asettaa, muutenhan tämä koko harrastus menisi ihan naurettavaksi. Ei siinä riitä perusteeksi yksilönvapaus ja että täytyy saada tehdä juuri niin kuin haluaa. Tämä ei tietenkään ole virallinen sääntö tai rajoitus vaan ennemminkin reaalimaailmaa simuloiva ohjenuora, mutta yhtä tärkeä se silti on ja oikein hyvä kaikkien laukkaharrastajien noudatettavaksi.

sanna kirjoitti...

"Mälkäti mälkäti"? :D Huvittavaa höystää vastaus tuollaisilla höpötyksillä.

Aivan. Jos haluaa kilpailla suomenhevosilla laukoissa, sen kun järjestää laukkoja suomenhevosille. Tai ravikisoja arabeille. Tai GP-koululuokkia lentäville pinkeille shetlanninponeille. Tämä on virtuaalimaailma, kaikki saavat harrastaa tätä harrastusta niin kuin parhaaksi näkevät - vai koskeeko tämä erivapaus vain teitä ja tuhannen hevosen virtuaalitallianne?

Käsittääkseni LJ:n säännöissä ei mainita mitään siitä, kuinka usein ja/tai paljon hevosella saa kilpailla. Ja hyvä niin.

Itse en muuten kannata himokisausta. Mutta en myöskään yritä kieltää muita tekemästä niin, jos he siitä tykkäävät.

Gin kirjoitti...

Pointti onkin siinä, että jos haluaa sikakisata, pysytelköön siellä ratsupuolella, missä se on ok (ei se meistä ole ok sielläkään, mutta kuvitellaan nyt että se on ok). Tai jos haluaa kilpailla raveissa, ei kasvata arabeja siihen puuhaan. Tai jos haluaa harrastaa suomenhevosia, kilpailuttaa niitä sitten ratsuina tai raveissa, muttei laukoissa. Suutari pysyköön lestissään.

On niin turhaa tulla laukkapuolelle kilpailemaan hullun lailla, kun sitä voi tehdä ratsupuolellakin ja ilman paheksuntaa. Suurin osa laukkapuolen ihmisistä nyt vain ei halua niitä himokisaajia tähän piiriin, varsinkin kun laukkapuolta markkinoidaan nimenomaan rentona ja hevosten "laatuun", ei kisamääriin painottuvana paikkana.

LJ ei rajoita kisamäärää mitenkään eikä sinänsä siis estä sikakisausta laukkapuolella ja se on tietysti hyvä, koska on aina vaarallista lähteä vetämään rajoja toiminnalle. Ja hevoset ovat aina yksilöitä, meiltäkin löytyy 40 starttia kilpaillut hevonen ja toisaalta on sellaisiakin, joiden uran on katsottu olevan ohitse alle kymmenen startin määrällä.

Emme me voi tietenkään kieltää ketään harrastamasta niin kuin haluaa, mutta saa meillä kai sentään mielipide olla siitä, mikä meistä on järkevää ja mikä taas ei?

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Ja kyllä se sitä paitsi meille käy oikein hyvin, että sikakisaavat laukkahevosten omistajat pitävät omia kisojaan ja perustavat oman laukkamaailmansa ja jättävät tämän nykyisen pyörimään vanhaan malliin...

Aavi S. (VRL-1354, KaRa) kirjoitti...

Mun täytyy myöntää, että joskus olen ilmoittanut oman risuestekaakkini kaikkiin avoimiin laukkoihin, se oli täysin kokemuksen puutetta, kun en ollut ihan perillä vielä laukkamaailmasta (en todellakaan ole vieläkään). Nyt minulla on se yksi kullanmuru, jonka olen ilmoittanut samaan aikaan ungrade -lähtöön (kuulin, että joissain suurkilpailuissa vaaditaan voitto ungrade lähdöstä) ja maideniin. Olen kauhea. Nämä johtuvat ihan siitä, etten ole perillä säännöistä, mutta yritän välttää sikakisaamista ja panostaa statistiikkoihin (voiko niihin panostaa?).