Hyvä laukkahevonen ja hyvä laukkakisaaminen

Sasnakin blogissa on viime aikoina ollut pari pistämätöntä pohdintaa virtuaalisesta laukkaurheilusta. Tuoreempi on otsikolla "Laadukas laukkahevonen", joka pohtii sitä, mikä oikeasti on hyvä laukkahevonen. Toinen teksti on sitten otsikolla "Yleinen kilpaileminen", jossa kirjoitetaan siitä, mikä olisi järkevä "keskivertohevosen" taso ja millaista on laukkaurheilu reaalimaailmassa. S jo kommentoikin (osien meidän molempien puolesta, jaan hyvin pitkälle hänen mielipiteensä) tuota jälkimmäistä tekstiä. Nuo kaksi blogitekstiä kuitenkin ovat sellaisia, jotka jokaisen virtuaalilaukkamaailmassa liikkuvan pitäisi lukea ajatuksen kanssa läpi.

En edes tiedä mistä päin tätä lähtisi purkamaan tähän.
No, ensinnäkin tuo allowance-lähtöjen ja ennen kaikkea niihin osallistuvien hevosten vähyys ja ungraded-lähtöjen lähes totaalinen puuttuminen virtuaalimaailmassa. Reaalimaailmassa nuo grade-lähdöt ovat siis Nerithin mukaan harvojen hevosten herkkua. Ilmeisesti juttu menee siis niin, että vaikka reaalihevonen onnistuisikin voittamaan maidenin ja sen lisäksi allowancen, se ei siirry automaattisesti grade-lähtöihin ellei se todellakin osoita sellaista lahjakkuutta, että sen voisi olettaa siellä pärjäävän. Sen sijaan se aloittaa/jatkaa kilpailemista ungraded-lähdöissä.

Virtuaalimaailmassa ei tarvita kuin edes yksi G1-tason voittanut hevonen, niin sen avulla jos saadaan kilpailemattomistakin hevosista tuotettua varsoja, jotka hyppäävät allowancen yli ja siirtyvät suoraan G3-lähtöihin. Nyt kun laukkahevosia ja laukkoja alkaa olla jo enemmän ja jalostustakin on tehty jo kymmenen CAS-vuoden ajan (puhumattakaan niistä jotka käyttävät VHKR:ää!) on mahdollista tuottaa varsoja kilpailleista vanhemmista, mikä tarkoittaa edelleen allowancen supistumista. Kuten Nerith blogissaan sanoi, kohta meillä on laukkapuolella vain sitä G1-tason massaa. Ja G1 ei ole kohta enää minkään arvoinen, kun "kaikki" ovat sen tason juoksijoita.

Ehkä tuo sukuluokitus on virhe ja ehkä sekin on virhe, että hevonen pääsee tasolta toiselle voitettuaan yhden lähdön. Suvuttoman (siis laukkasuvuttoman) hevosen ei tarvitse tehdä muuta kuin voittaa 5 sopivaa lähtöä, se on jo voittanut G1-tasolla ja niinollen mukamas huippuhevonen niin laukkaajana kuin siitoksessakin. Voiton joka tasoltahan saa parhaiten kilpailemalla mahdollisimman paljon. On tilastollinen fakta että kun tarpeeksi moneen arvontaan osallistuu, tulee se voittokin sieltä jossain vaiheessa. Se on tämän virtuaalimaailman heikkous, reaalimaailmassa tämä toimii kyllä, mutta virtuaalimaailmassa ei.

Pitäisikö siis grade-tasojen saavuttamiseksi lisätä ehtoja, pelkkä voitto ei riitä (koska se tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin) vaan esimerkiksi hevosella pitäisi olla tietty voitto- tai sijoitusprosentti? Esimerkiksi G3-tasolle päästäkseen täytyisi voittaa allowance-taso ja sijoitusprosentin on oltava tuossa vaiheessa vähintään 50%. Tällöin kaikki eivät pääsisi siitä allowancesta automaattisesti ylöspäin vaan jäisivät ungraded-lähtöihin (joita siis täytyisi järjestää huomattavasti enemmän!).
Tietenkin jokaisen laukkahevosen omistajan pitäisi se tajuta, ettei jokaista karvaturria kannata sinne G3-lähtöihin raahata, mutta kun eivät tajua, niin LJ:n pitäisi sitten tajuta pakottaa tilanne tähän. No joo, itsekin toki olemme sortuneet tähän, osin tietysti siksi ettei allowancen jälkeen ole ungraded-lähtöjen puuttuessa muuta vaihtoehtoa kuin se G3 ja tietysti eteneminen uralla on toki kivaa, virtuaalisestikin.

En voi olla miettimättä, miten tämä vaikuttaa harvinaisiin laukkarotuihin, kuten nelosryhmäläisiin, joita on pääsääntöisesti kuitenkin aika vähän. Näiden grade-lähdöt ja niihin osallistuvat hevoset tulisivat vähenemään varmasti aika radikaalisti. Olisiko se sitten hyvä asia? Ei ehkä olisi. Kuitenkin täällä ei se sijoitusprosenttikaan ole kiinni hevosen hyvyydestä ja kyvyistä vaan arpaonnesta. Jos joku pystyisi kehittämään metodin, jolla pystyttäisiin virtuaalihevosen hyvyys yksiselitteisesti, ilman arvottuja tuloksia selvittämään, olisin tyytyväinen, mutta mistäs sellaisen tähän hätään tempaisee kun sellaista mittaria ei olekaan? Näillä siis on mentävä.

Tietysti sukuluokitusta voisi kiristää, ottaa siihen mukaan vain grade-tason hevoset eli jos toinen vanhemmista on kilpailematon tai maiden/allowance-tasolla, ei edes G1-tason toinen vanhempi pystyisi sitä nostamaan. Kilpailutasoja voisi olla enemmän, nykyinen viiden tason järjestelmä on liian matala virtuaalimaailmaan. Kymmenenkin tasoa voisi olla ihan hyvä vaikka se ehkä kuulostaakin aika hurjalta. Samalla jos hevosten starttimäärät pysyisivät suunnilleen nykyisellä tasolla eli hurjimmatkaan kisahirmut eivät starttaisi juuri 40 starttia enempää uransa aikana, alkaisi kymmenen tason järjestelmä vaikuttaa jo aika kivalta. Ja pitäisi ehdottomasti lopettaa se reaalimaailman hameenhelmoissa roikkuminen tässä suhteessa.

Muita lääkkeitä olisivat suvuttomien hevosten keksiminen ja kilpailuttaminen, kilpailemattomien tai heikommin menestyneiden hevosten käyttö jalostuksessa ja yleisesti maltillinen kilpailuttaminen, mutta nämä asiat eivät ole koskaan virtuaalimaailmassa saaneet suuria kannattajamääriä.
Ehkä isojen laukkatallien omistajien on helpompi kuitenkin ottaa tällaisia asioita huomioon, koska heillä on sitä "hevoskapasiteettia", jos siis joku yksilö ei pärjää, niin ei se mitään, siirretään se sivuun eikä se ole katastrofi. Kyllä joku toinen pärjää sitten senkin puolesta.
Pahimpia lienevät yksittäisten laukkahevosten omistajat, joille on elämän ja kuoleman kysymys sen oman mussukan menestys. Sitten tahkotaan maidenia läpi kaksikymmentä kertaa ja kuvitellaan hevosen sen jälkeen olevan valmis grade-lähtöihin...

Se joka väittää että laukkahevosmaailma on niin järkyttävän paljon parempi ja rennompi kuin ratsupuoli on kyllä aika väärässä. Täällä ei ehkä tuijoteta kisakalenterin pituutta kuten ratsupuolella, hitaamman ikääntymisen takia tahti on rauhallisempi ja kun hevosia ja omistajia on aika vähän suhteessa siihen että laukkoja on aika paljon, ei laukkapuolella tarvitse kynnet verillä taistella osallistumispaikoista kilpailuihin.
Mutta samalla tavalla täällä ihmiset ovat kunnianhimoisia, valmiita tekemään epärealistisiakin ratkaisuja maksimoidakseen menestyksensä ja samalla tavalla täällä himoitaan niitä G1-tason voittokehiä ja arvokisavoittoja vaikka realististisesti ajatellen vain aniharva hevonen niihin oikeasti kykenee.

Ja juu, me olemme itse syyllistyneet kaikkiin näihin yllämainittuihin rikoksiin. Siksi me tiedämmekin, että kun laukkahevosia on vain yksi tai kaksi, niitä kilpailuttaa helposti yli eikä näe sitä ettei tuosta mitään tule vaan jääräpäisesti jatkaa kilpailuttamista ajatellen että kyllä se voitto sieltä vielä jossain vaiheessa tulee. Tiedämme myös, että on helppo ajatella sen oman rakkaan kasvatin olevan hyvä vaikka sen voittoprosentti on alle 15 mutta kun se on päässyt G1-tasolle.

Lupaamme myös toteuttaa seuraavia asioita ainakin Pinkissä (ahaltekien ja terskien kohdalla saatamme vähän luistaa... mutta vain vähän):
1. järjestämme jatkossa ungraded-lähtöjä ainakin täysiverisille ja nelosryhmäläisille
2. karsimme hieman grade-lähtöjen määrää
3. kilpailutamme omia hevosiamme niissä ungraded-lähdöissä
4. jos hevonen ei voita maidenia 10-15 lähdössä, siirrämme sen kasvamaan tai eläkkeelle tai kuoppaan
5. jos allowancen voitettua hevosen sijoitusprosentti on kovinkin huono (alle 50%), emme lähde kilpailemaan sillä grade-lähtöjä lainkaan
6. keksimme paljon uusia laukkahevosia
7. kokeilemme heikommin pärjänneitä laukkahevosia jalostuksessa
8. emme piittaa sukuluokituksesta kuin aivan erikoistilanteissa
9. yritämme myydä eteenpäin sekä varsoja, kisaikäisiä että siitoshevosia
10. pidämme jonkinlaisen tolkun hevosten starttimäärissä

(Ja jos tässä nyt on jotain jonkun mielestä loukkaavaa tai muuta niin älkää perhanat takertuko siihen. En väitä että tämäkään teksti olisi loppuun asti jäsennelty ja mietitty)