maanantaina, helmikuuta 01, 2016

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tässä kuussa teemana ovat pilkut, ainakin hevosten osalta, kun valitsin kuukauden oriiksi knn-ori Ionin Kimmon ja tammana esittelen ara-appaloosa Rhonda Ionin. Toki tallivalintakin osui harvinaisten rotujen kanssa puuhaavaan Hazardiin.


Ionin Kimmo tuli mainittua jo aiemmassa postauksessa, se on juuri se hevonen, jonka kanssa olen lähtenyt kiertämään estekilpailuja sijoitusten kiilto silmissä. Kirjoitushetkellä sijoituksia 110-140 cm luokista onkin jo toistakymmentä. Uhosin myös vieväni Kimmon ERJ:n laatuarvosteluun, mutta se voi jäädä kyllä haaveeksi, koska realistisesti laskien jopa kolmospalkinto on täysin meidän ulottumattomissa. Vanhempien ja varsojen kisatuloksilla on liian suuri vaikutus, jotta tällainen yksittäinen suvullinen hevonen voisi mitenkään pärjätä laatuarvostelussa. Jos Kimmo olisi suvuton, voisin kirjoittaa sille kuolemattoman sukuselvityksen ja näin saada edes joitain pisteitä sukuosuudesta, mutta olemassaolevien vanhempien puuttuvia kisatuloksia ei voi mitenkään kompensoida. Kakkaa käteen, jos kehtaa omistaa hevosen kisaamattomista vanhemmista. Alan ymmärtää jotenkin sitä maniaa kisatuista vanhemmista ja jälkeläisnäytöstä (siis en ymmärrä itse maniaa mutta ymmärrän mistä se johtuu).

Noin muutenhan Kimmo on maailman hienoin hevonen, ainakin jos minulta kysytään. Nimensä se sai aikanaan useammankin tuttavani mukaan, meikäläisen ikäluokassa (±5 vuotta) Kimmo tuntuu olevan melko yleinen nimi tai ainakin omaan kaveripiiriin niitä on siunaantunut useampi. Samalla perusteella on nimetty Kimmon isäkin, Ionin Jani. Suku on noin muuten varsin mukana, tasainen kaksi polvea, kaikki meidän omia tuonteja ja kasvatteja. Isälinjasta tulee isoa kokoa, isänisä oli yksi meidän suurimmista knabstrupeista ikinä, 167-senttinen eikä isänemäkään mikään minihevonen ollut (163 cm). Noin lyhytsukuisen hevosen käyttäminen jalostuksessa on helppoa ja Kimmolle onkin jo katsottuna useampi morsian. Tosin molemmat toisen polven oriit, Skytten Birkemark ja Gedde af Hedevan, ovat melko yleisiä nimiä.


Rhondan suku sen sijaan on pitkä ja syynkin näkee: se on alusta asti itse jalostettu ara-appaloosa, jonka suvussa on yli 99% arabia. Se ainokainen appaloosa löytyy jostain 7. polvesta. Rhonda itsekin on päässyt jo jatkamaan sukuaan, se varsoi tammikuussa ensimmäisen varsansa arabioriista, tuloksena tammavarsa nimeltä Romantikk Ion. Toinen varsa on tulossa parin viikon päästä.

Rhonda itse starttaili aikoinaan laukoissa kohtuullisella menestyksellä, tuloksena G2-voitto ja lähes 400.000v€ rahaa. Prosentit eivät ole ehkä niin hyvät kuin voisivat olla, mutta kelvolliset kuitenkin.


Sivujensa mukaan Hazard on ollut toiminnassa vuodesta 2014 asti, mutta minun aivoihini se löysi tiensä vasta viikko-pari sitten. Ai miten niin hidas huomaamaan asioita...

No, kukaan vähääkään tätä blogia lukenut ei varmaan ihmettele syitä Hazardin valitaan kuukauden talliksi. Tallista löytyy melkoinen valikoima erilaisia harvinaisia rotuja. Monet Hazardin roduista ovat vieläpä sellaisia joita löytyy meiltäkin ja koska Hazardiin on näemmä keksitty paljon hevosia, sieltä löytyy ihan vieraita sukulinjoja. Ja se jos mikä kiinnostaa! Pitäisi varmaan raapustella astutuspyyntöjä Hazardin oreille, meiltä löytyisi kyllä sopivia tammoja kasakaupalla.

Ja koska kuvista mainitaan niin monen muunkin tallin esittelyissä, ei tehdä poikkeusta Hazardin kohdalla: tallin kuvat ovat pääsääntöisesti oikein hienoja, on rakennekuvia, liikekuvia ja kaikenlaita muuta. Tallista löytyy myös värikästä porukkaa, bongasin mahdollisesti virtuaalimaailman ensimmäisen hallakkovärisen tennesseenvalkerin (jolla siis oikeasti myös on hiirakon kuva), ori Hooliganin. Värien periytymisetkin näyttäisivät olevan kunnossa, sitäkin seikkaa arvostan itse kovasti, helpottaa paljon hevosten käyttämistä omassa jalostuksessa kun ei tarvitse arpoa värien kanssa.

–S

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi harmi jos laatis jää välistä, Kimmo on ihana ja olisi ollut kiva nähdä se ekana Ionicin laatishevosena ;) Ulkomuotokin on vähän poikkeava laatiksen perus rautias/ruunikko/musta massapuoliverisistä.

Sirpa kirjoitti...

Ei ole tosiaan mitään mieltä viedä Kimmoa laatuarvosteluun, koska se kolmospalkintokin on käytännössä tavoittamattomissa ihan lyhyellä matikalla. Kolmospalkinnon alaraja on 75 pistettä. Kimmolla on teoreettiset mahdollisuudet saada pisteitä seuraavasti:
- 10 pistettä rakenteesta (vain jos löytäisin jostain ratsastuskuvan rakennekuvan lisäksi, realistisesti ajatellen 6-7 pistettä voisi olla tulossa)
- 40 pistettä kilpailumenestyksestä (kyllä nyt sen 40 sijoitusta saa käden käänteessä)
- 15 pistettä lisäpalikoista (kyllä nämäkin voi kirjoittaa)

Nämä tekevät yhteensä 65 pistettä maksimissaan, todennäköisesti kuitenkin vain 61-62 pistettä. Toki olisi mahdollista saada rajattomasti pisteitä ERJ-Cup-sijoituksista, mutta käytännössä on aika mahdotonta saada näistä kasaan ne puuttuvat 13-14 pistettä kun yhdestä sijoituksesta saa yhden pisteen, cupeja järjestetään kerran kuussa, yksi hevonen voi osallistua maksimissaan kahteen luokkaan ja jos alle 20% osallistujista voi sijoittua.

Tällä perusteella ERJ-laatuarvostelu siis vaatii joko kisattuja vanhempia tai kisattuja varsoja (tai suvuttoman hevosen, jolla on sukuselvitys) eikä laatuarvostelupalkinnoille käytännössä pääse jos ei aloita suvuttomista tai valmiiksi kisatuista hevosista ja käy tätä kisarumbaa läpi kaikkien hevosten kanssa. Ja kun Kimmonkin vanhemmat ovat kuolleita jo niin eipä niillä kauheasti enää kilpailla...

Anonyymi kirjoitti...

Jos Kimmolla olis 2 jälkeläistä, joista molemmilla olisi 20 sijoitusta, se saisi 20 pistettä tuohon päälle! ("Täydet pisteet, kun hevosella on vähintään kaksi jälkeläistä, joilla molemmilla vähintään 20 sijoitusta.") Onko kisatut jälkeläiset mahdoton ajatus?

Sirpa kirjoitti...

Toki minä tätä jälkeläisten hankkimista ja kilpailuttamista mietin, mutta se voi olla kyllä liikaa vaadittu. Tarkoitus oli alunperin vain kokeilla kepillä jäätä kisa- ja laatismaailmassa tämän yhden hevosen kanssa, ei aloittaa siitä mitään suurisuuntaisempaa operaatiota. Enkä oikein luota siihenkään, että Kimmo astuisi ulkopuolisia tammoja, joiden varsoista vähintään kaksi päätyisi kisattaviksi. Onneksi se laatispalkinto ei ole mikään pakollinen juttu ja ilmankin pärjää. YLAa voisi toki kokeilla, jos se on toiminnassa tällä hetkellä.

Anonyymi kirjoitti...

Kokeilkaa ehdottomasti YLAa! Se on juurikin noiden kisavaatimusten suhteen rennompi kuin lajilaatikset. Olisi ihan mahtava nähdä Ionicilainen palkintopallilla! :)

Ireth kirjoitti...

Ionin Kimmon jälkeläinen Ionin Ella (http://namy.irppasen.net/ioninella.php) on kisannut täydet 40 sijoitusta (lisään sivuille tänään). Nykyään ERJ-laatiksessa riittää, että yksi varsa on kisannut 40 sijoitusta ;)

Se Ionicin Sirpa kirjoitti...

Oooh! Pitäisiköhän sitä ihan tosissaan yrittää kisata sijat täyteen ja kokeilla laatuarvosteluita? Täytyy panna mietintämyssyyn tämä asia :D Kiitos kovasti ilmoituksesta ja siitä, että olet viitsinyt moista tehdä Ellan kanssa vaikka mikään pakko ei olisi ollut.