Heräsi taas muutama ajatus virtuaalihevosten laadusta ja kilpailemisesta ja siitä, onko kilpailemisella ja kisoissa menestymisellä mitään tekemistä ns. laadun kanssa. Ja tässä käsitellään nyt siis ratsuja, ei laukkahevosia, joiden kohdalla tilanne on kokolailla toinen.
Pitkästä aikaa tuli taas vastaan näitä kommentteja, että joku ei yhtään ymmärrä, miksi jalostukseen voisi käyttää hevosta, jolla ei ole kisattu ja sehän on vain nimi ja linkki sukutaulussa ja niinollen täysin tarpeeton tai että sukuselvityksiä ei voi kirjoittaa jos hevosella ei ole tehty mitään ja että vain kisaamisella on merkitystä ja se ja vain se edustaa laatua ja panostusta. No, lienee yleisesti tunnettua, että meillä ajatellaan toisin, meidän hevoset ovat niin hyviä ihan pelkkänä itsenään, että ne eivät tarvitse arvottuja kisatuloksia pönkittämään omaa egoaan eikä sitä tarvitse tallinomistajatkaan.
Eihän kilpailemisella ole mitään merkitystä!
Kilpaileminen itsessään ei ole minkään arvoista eikä kukaan arvosta kilpailemista sinänsä. Ainoa, mitä kilpailemisella haetaan on sijoitukset. Ja toisaalta ei yksittäinen sijoituskaan merkitse mitään, se vain lisää yhden pykälän siihen maagiseen lukuun, joka tunnetaan nimellä "sijoitusten määrä". En ole koskaan nähnyt kenenkään esteratsastajan hehkuttavan, että hänen hevosensa otti ekan voiton 150 sentin luokassa. Ei, se on vain sijoitus muiden samanlaisten joukossa, suurta massaa, josta kukaan ei halua tietää mitään muuta kuin lukumäärän. Enkä ole koskaan lukenut kenenkään mainostavan kouluoriaan sanoen, että se muuten voitti tänä vuonna Ruusuponin tallin GP-luokan. Ei, oriilla on 42 sijoitusta, ketään ei kiinnosta mistä ne ovat tulleet eikä ketään kiinnosta miten monesta kisasta EI ole tullut sijoitusta.
Tätä merkityksettömyyttä, pelkkää numeroa sitten sanotaan laaduksi, panostamiseksi, ja jalostusperusteeksi. Nauraisin ivallisesti ellei se olisi niin surullista. Onneksi ei juuri vaikuta minun elämään.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti