Miksi tuomaroin VSN:ssä?

Tulin taannoin ajatelleeksi otsikon kysymystä: miksi olen VSN-tuomari? Mitä saan siitä? Mitä hyödyn?
Ajatuksen alkulähde oli siinä, että VSN-tuomareillehan järjestetään kuukausittain omia näyttelyitä, joihin voivat osallistua kaikki aktiiviset tuomarit. Minkä verran hevosia voi tuomari tuoda näyttelyihin, riippuu siitä miten paljon on tuomaroinut VSN-luokkia. Aktiivinen tuomari saa mukaan siis melkoisen määrän omia hevosiaan. Minäkin yritin muutaman hevosen ilmoittaa mukaan, mutta unohdin kokonaan sellaisen asian, että mukana olevat tuomarit myös joutuvat tuomaroimaan tuomarinäyttelyissä ja siellä ei jaotella rotuja. Olisin siis saanut melkoisen läjän suomenhevosia ja shetlanninponeja arvosteltavaksi. Se kun ei millään käy (ihan sama vaikka olisin heittänyt pisteet nopalla), niin peruin sitten osallistumiseni tuomarinäyttelyihin.

Mielestäni tuomarinäyttelyt ovat kyllä erinomainen idea, kerrankin tuomarit saavat jotain ihan konkreettista hyötyä muuten niin pyyteettömästi tekemästään työstä. Lieneekin vissiin ensimmäinen kerta kun mikään virtuaalihevosmaailman instanssi tarjoaa jotakin etua siitä, että vapaaehtoiset käyttävät aikaansa tällaisten asioiden kanssa puuhailuun ja ns. yhteiseen hyvään. No jaa, taitaapa VRL:lläkin olla jonkinlainen porkkanasysteemi vapaaehtoistyön tekijöille? Mutta kuten nyt kävi ilmi, itse en oikein voi osallistua noihin tuomarinäyttelyihin, mutta aion siitä huolimatta jatkaa ilman muuta VSN-tuomarina (olen kyllä nyt kesällä ollut kovin epäaktiivinen muiden kiireiden takia, mutta syyskuun puolivälissä viimeistään luulisi tilanteen tasoittuvan taas. Olen kaavaillut omiakin VSN-näyttelyitä pitkästä aikaa).

Mikä siis ajaa ihmisen tuomaroimaan virtuaalihevosnäyttelyitä, vaikkei itse hyödy siitä mitään? Siinä on kuitenkin oma vaivansa, aikaa ja keskittymistä se vaatii ja aikataulupaineitakin on.

Pelkästään hyvää hyvyyttäni en sitä tee. Tietenkin VSN:n toiminta on hyvä ja ehkä hyödyllinenkin asia virtuaalimaailmassa, ja varmasti hyvin pärjänneiden hevosten omistajia tulokset ilahduttavat. Mutta että tuomaroisin luokkia vain sen takia, että tiedän sen ilahduttavan muita ihmisiä tai että se on hyvä virtuaalimaailman kannalta? No en, en minä mikään hyväntekijä ole enkä edes yritä olla, vaikka onhan se tietysti kivaa ajatella, että voin tehdä jotain, edes vähän, virtuaalimaailman hyväksi. Se ei kuitenkaan pelkästään riitä syyksi.

Oman kokemukseni perusteella VSN-tuomarit eivät virtuaalimaailmassa ole edes mitään "julkkiksia", joilla olisi jonkinlaista statusta vain sen takia että ovat VSN-tuomareita. Jos Virginiaan on luottamista, 2000-luvun alussa kun NJ oli iso juttu, NJ-tuomarit olivat ehkä jonkinlaisia "isoja nimiä" ht.netin keskustelupalstalla. Toisaalta he myös saattoivat saada asiatonta, henkilöönmenevää kritiikkiä niskaansa tuomaroinneista, jotka eivät miellyttäneet tai joskus ihan muuten vain. Ajat ovat muuttuneet siitä enkä esimerkiksi minä osaa nimetä ainoatakaan nykyistä NJ-tuomaria, en luultavasti edes kaikkia VSN-tuomareitakaan. Olen toki tietyssä mielessä itse ylpeä siitä, että olen tuomari, mutta en odota muilta ihmisiltä sen takia mitään erityiskohtelua. Tai edes sitä, että minut tiedettäisiin VSN-tuomariksi.

Todellinen syy taitaa olla minulla se, että minä nyt vain pidän hevosista ja hienojen hevosten kuvien katselemisesta. En ainakaan keksi parempaa syytä tähän, saan silmänruokaa suoraan sähköpostiin toimitettuna. VSN-näyttelyitä tuomaroidessani tormään moniin sellaisiin hevosiin ja kuviin, joihin en ehkä olisi törmännyt muuten. Ja aina se vain jaksaa ilahduttaa kun ensimmäinen ajatus jostain tuomaroitavasta hevosesta on: "Wow! Onpa upea."

–S