Paluu kesälaitumilta

Se alkaisi taas olla syyskuu ja tämä viimeinenkin maija-myöhäinen palaa takaisin töihin ja nk. kunnolliseen elämään. Tämä taas tarkoittaa sitä, että blogi palaa takaisin aktiiviseksi: yritän taas saada kerran viikkoon tekstiä aikaiseksi. Ionichan nyt on ollutkin suhteellisen elossa kesän ajan, mutta muuten olen kyllä lusmuillut. Pahoittelen kaikkia laiminlyömiäni ja myöhässä tekemiäni VSN- ja muita tuomarointeja!

Mitään suurta uutta syksy tuskin tuo tullessaan. En ole ainakaan kaavaillut mitään vaikka eihän sitä tiedä, mitä tässä keksii. Se, että kilpailutan hevosiani ahkerasti ARJ:n porrastetuissa, käytän niitä ARJ-laatiksissa, keksin ja kasvatan uusia hevosia, ei ole mitään ihmeellistä vaan ihan sitä samaa vanhaa. Näillä linjoilla ajattelin jatkaakin.

Sen verran voin paljastaa, että suunnitelmissa on tehdä tässä joskus syksyn mittaan taas jättiläismäinen myyntitopikki Keskustaan. Ioniciin on päässyt taas kertymään läjäpäin hevosia, jotka ovat jalostuskäytön näkökulmasta ns. valmiita ja siis rumasti sanottuna minulle tarpeettomia. Yleensähän minä lopetan tällaiset hevoset hyvin herkästi, mutta ajattelin, että sitä voisi yrittää myydäkin vaihteeksi hevosia. Ehkä ne eivät ole muille harrastajille lainkaan tarpeettomia.

Tapanani on ollut listata vähän kesän päätteeksi tekemisiäni tietokoneen ulkopuolelta ja tässä tämän vuoden saldoa:

• Museokortti on sitten oivallinen asia. Kesän aikana kertyi 10 museovisiittiä (plus muutama paikka, jotka eivät olleet museokorttikohteita), koko vuoden saldo tähän mennessä on 16 käyntiä. Ongelmakäyttäjä?
• Kotimaan matkailua tuli harrastettua. Pirkanmaan lähinurkkien lisäksi tuli käytyä mm. kaakkois-Suomessa, Porissa, Turussa, Oulussa ja Helsingissä. Viimeksi mainitussa ei tietysti ole mitään merkittävää, kun toimisto on siellä.
• Ingressissä recursasin ekan kerran ikinä, kymmenen pelivuoden kunniaksi. En kyllä tee toiste.
• Michelin-ravintolat tuli korkattua. Puoliso on käynyt työmatkojensa yhteydessä useammassakin, minulle Turun Kaskis oli ensimmäinen.
• Olen potenut pitkin kesää erinnäisiä kiusallisia, mutta onneksi vaarattomia terveysongelmia (se on vissiin se keski-ikä, mikä alkaa kolkutella vaikkei millään haluaisi myöntää), mutta onneksi ne alkavat nyt vähitellen rauhoittua eivätkä onnistuneet koko kesää pilaamaan.
• Lähdin kaverin seuraneidiksi autokaupoille ja sain itse pahan autokuumeen, siis todella pahan. Ford Mondeo kutittelisi oikein kovasti. Toisaalta tiedostin kyllä riskin lähtiessäni, niin että ihan oma vika.
• Edelliseen liittyen: tosi monissa ns. perheautoissakin on ihan susihuono takapenkki, sellainen ettei siellä aikuinen pysty istumaan edes lähimain mukavasti. Esimerkiksi Nissan Qashqai, joka olisi sopinut muuten spekseihin ja josta minäkin haluaisin tykätä, mutta kun se takaritsi on yhtä "mukava" kuin kirkon penkki. Kai se on suunniteltu turvaistuimia varten.

Mitäpäs lukijoiden kesään on kuulunut?