Rotuesittelyssä fellponi

Fellponi kuuluu perinteisiin, brittiläisiin mountain&moorland-rotuihin, mutta se ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen yleinen näky virtuaalimaailmassa. Tässä lyhyt katsaus fellponin historiaan ja rotumääritelmään.

© Bob Langrish

Historia lyhyesti
Fellponi on kotoisin pohjois-Englannista, Penniinien rinteiltä. Se on hyvin läheistä sukua dalesponeille, dalesit elivät Penniinien itäpuolella, fellit puolestaan länsipuolella ja jako kahteen eri rotuun tehtiin vasta 1900-luvun alussa. Dales ja fell muistuttavat edelleen toisiaan varsin huomattavasti.

Fellponien esi-isät olivat alkukantaisia kelttiläisponeja, jotka ymmärtääkseni muodostivat myöhempinä vuosisatoina ns. galloway-ponin. Kelttiläisponit taas lienevät saaneen alkunsa pohjois-eurooppalaisista metsähevosista, jotka vaelsivat Brittein saarille jääkauden jälkeen, ennen kuin maayhteys saarten ja mantereen välillä katkesi. Saman alkuperän jakanevat kaikki muutkin brittiläiset alkuperäisrodut.

Poneihin sekoittui oletettavasti jonkin verran tuontiverta roomalaisaikana, jolloin rakennettiin Hadrianuksen vallia pohjois-Englantiin. Roomalaisjoukot todennäköisesti toivat mukanaan hevosia mantereelta, eräissä lähteissä mainitaan tuodun erikoisesti nykyisten Alankomaiden alueelta hevosia, jotka myöhemmin muodostivat friisiläisen alkuperäiskannan. Joissain yhteyksissä fellponia mainostetaankin pienoisfriisiläisenä, mutta ei se kyllä sitä ole, vaikka onkin yhtä lailla tumma (yleensä) ja runsasjouhinen. Ei roomalaisaikana ollut olemassa vielä varsinaisia friisiläisiä ja jotkin lähteet tyrmäävät koko friisiläisteorian. Mahdollista on, että roomalaisten mukana Penniineille tuotiin hevosia, mutta niiden vaikutus ei välttämättä ole ollut mitenkään erityisen merkittävä.

Fellit olivat aikanaan erinomaisia kuormaponeja, jotka kuljettivat malmia ja maataloustuotteita tiettömiltä rinteiltä alas. Toimivat ne maatöissäkin kyntöponeina ja myös ratsuina. Monikäyttöisyyden takasi ponien varmajalkaisuus, voimakkuus ja sopeutuminen alueen oloihin, kuten alkuperäisponilta sopii odottaakin. Fellit olivat jo silloin tunnettuja myös hyvästä ravista ja nopeudestaan.

Historia virtuaalimaailmassa
Nyt nostan kädet pystyyn ja sanon, etten kyllä tiedä juurikaan mitään! Fellponeja on ollut siellä täällä, mutta harvakseltaan ja kasvatustoiminta on ollut vielä harvinaisempaa. Sen tiedän, että Koululaaksossa oli joitain poneja, arvatenkin suvuttomia tuonteja, joista ainakin osa päätyi vuotta 2002 tai sitä ennen Quieroon (tai millä nimellä Quieron edeltäjä tunnettiinkaan, Kerpan talli joka tapauksessa). Bongasin ainakin tammat Laakson Cathleen ja Laakson Katie sekä oriin Laakson Bobby. Lisäksi tuolla vilahtaa nimi Laakson Lipstick, oletettavasti tamma, mutten voi olla varma. Dollar's Farmillakin on tiettävästi pari fell-kasvattia syntynyt, Quieron kasvattamasta tammasta, mutta Quiero ja myöhemmin RDN lienevät kuitenkin kautta vuosien olleet ne ainoat tallit, joissa fellejä on edes jonkin verran ja kasvatusta myös.

Ja siinäpä se sitten olikin, mitä fellponien virtuaalihistoriasta tiedän! Ionicissa on aloiteltu pienimuotoista kasvatusta tässä muutaman viime vuoden aikana, lähinnä omista tuontiponeista. Satunnaisia yksilöitä löytyy sieltä täältä, muutaman suvullisenkin olen onnistunut löytämään Mystic Sharifasta ja Ponipallerosta. Kuulisin kuitenkin mielelläni, jos ihmisillä on fellejä enemmänkin.

Käyttö
Ihan ensimmäiseksi: fellponi M&M-rotuna on oikeutettu osallistumaan SPC-kisoihin, se kuuluu ryhmään 1 yhdessä isojen welshien, nyffin, connemaran, dalesin ja ylämaanponin kanssa! En tiedä miten paljon SPC-kisoissa fellejä on, itse olen niitä kilpailuttanut jonkin verran. Reaalimaailmassa fellit ovat tervetulleita The British Show Pony Societyn luokkiin, siellä ne esitetään alkuperäisrotujen tapaan nyppimättöminä ja letittämättöminä. Ratsastus-, valjakko- ja in hand -luokkien lisäksi fellejä voidaan esittää myös working hunter pony -luokissa.

Työkäyttö on nykyään olematonta, mutta fellponi on maailmalla tunnettu valjakkoponina, nopea ja kestävä kun on. Englannin prinssi Philip kilpaili aikoinaan valjakkoajossa fell-valjakolla. Fellponilla on muutenkin kuninkaallisia puolestapuhujia: kuningatar Elisabeth on The Fell Pony Societyn suojelija. Fellponi ei ole yhtään hullumpi ratsunakaan.

Rakenne
Tässä on rotumääritelmän vapaa suomennos:
– Pää on pieni ja hienopiirteinen, otsa leveä, turpa kapea.
– Sieraimet ovat suuret.
– Silmät ovat jonkin verran ulkonevat, suuret ja kirkkaat. Lisäksi niiden tulee kuvastaa ponien rauhallista ja älykästä luonnetta.
– Korvat ovat hyvin asettuneet, sirot ja pienet.
– Päänliittymä on ohut ja taipuisa.
– Kaula on pitkähkö ja melko kaareva, oreilla saa olla tuhdimpi orikaula, mutta sekään ei liioiteltu.
– Lavat ovat pitkät, viistot ja lihaksikkaat.
– Runko on tiivis, lyhyt, syvä ja leveä.
– Takaosa lihaksikas ja pyöreä, lanne on lyhyt ja vahva, lautaset hieman viettävät ja hännänkiinnitys on yleensä melko korkea.
– Jalat ovat hyväasentoiset, hyväluiset ja lyhytsääriset. Olkavarsi ja koipi ovat lihaksikkaat. Nivelten ovat hyvinkehittyneet.
– Kavioaines on tummaa, kaviot ovat hyvän kokoiset ja pyöreät.
– Jouhia on runsaasti, samoin vuohiskarvaa. Karvanlaadun tulisi olla hieno ja silkkinen, jouhien karkeus on moitittavaa.
– Säkäkorkeus ei saa ylittää 142,2 senttiä.

Värit
Musta on fellponien yleisin väri nykyään. Aikaisempina vuosikymmeninä rodussa esiintyi paljonkin ruunikkoa ja mustanruunikkoa, jostain syystä niiden määrät ovat vähentyneet 1900-luvulla radikaalisti samalla kun mustasta on tullut selkeästi suosituin väri. Fellponeissa on myös jonkin verran kimoja. Satunnaisesti syntyy raudikoita, mutta niitä ei hyväksyttäne rekisteriin. Aiemmin on esiintynyt jonkin verran kirjavuutta ja päistärikköä, mutta kirjavat ovat myös rekisteriin kelpaamattomia ja päistärikkö lienee kadonnut.

Valkoisia merkkejä ei erityisesti suosita, pieni tähti ja vähän valkoista vuohisen alapuolella ovat täysin ok, mutta isompia merkkejä yritetään vähän vältellä. Isomerkkiset yksilöt ovat kuitenkin rekisterikelpoisia.

– S