Exmoorinponi kuuluu M&M-rotuihin siinä missä aiemmin esitelty fellponikin.
Historia lyhyesti
Exmoorinponi on todennäköisesti vanhin Brittein saarten poniroduista, vaikkakaan modernin DNA-tutkimuksen perusteella se ei ole todennäköisesti sukua satojen tuhansien vuosien takaisille hevosille, joiden jäänteitä on Englannista löydetty. Oletettavasti exmoorinponit ovat kuitenkin peräisin jääkauden jälkeiseltä ajalta, jolloin Britannia oli vielä maayhteydessä manner-Eurooppaan.
Arkeologiset löydöt osoittavat, että lounais-Englannissa käytettiin kesytettyjä hevosia kuljetuksiin jo 4. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Mahdollisesti poneja oli aikaisempina vuosisatoina (ehkä vuosituhansinakin) metsästetty ruuaksi. Britannian roomalaisajalta (43-410) on olemassa jo kuvalöydöksiä, joissa esiintyy nykyisen exmoorinponin kaltainen eläin. Domesday Bookissa vuodelta 1086 on ensimmäinen säilynyt kirjallinen maininta Exmoorin alueen poneista.
Exmoorin alue oli ns. kuninkaan metsää vuoteen 1818 asti. En löytänyt tarkkaa mainintaa siitä, milloin tämä kuninkaan metsä perustettiin, se on voinut saada alkunsa useampia vuosisatoja aikaisemmin. Kuninkaan metsäalueet olivat ainoastaan kuningashuoneen käyttöön varattuja metsästysalueita, joilla eivät muut saaneet metsästää, tietynlainen suojelualue siis. Joidenkin lähteiden mukaan paikalliset maanviljelijät olisivat saaneet laiduntaa ponejaan alueella vuodesta 1700 lähtien. Joka tapauksessa Exmoorin alueella eli villiponeja, joiden määrä oli suurimmillaan tuhansissa.
Vuonna 1818 Exmoorin alue myytiin yksityiselle. Exmoorin kuninkaan metsän viimeinen vartija Sir Thomas Acland kuljetutti muutaman kymmenen ponia omille mailleen Winsfordiin, lähelle Exmooria. Nämä ponit muodostivat ns. Anchor Herdin, jonka jälkeläisiä on olemassa vieläkin. Loput villiponit myytiin, mutta jonkinlainen osa niistä päätyi paikallisille omistajille ja olettaisin, että näiden laidunnusta jatkettiin edelleen Exmoorin alueella. 1800-luvulla exmoorinponeja risteytettiin jonkin verran muihin rotuihin, jälkeläiset olivat varsin käyttökelpoisia eläimiä, mutta eivät yhtä sitkeitä kuin alkuperäisponit.
Exmoorinponien rotuyhdistys perustettiin vuonna 1921 säilyttämään puhdasrotuinen ja oikeantyyppinen exmoorinponi. Yhdistyksen pitämä kantakirja suljettiin vasta niinkin myöhään kuin 1963. Exmoorinponi kärsi pahoin varsinkin toisesta maailmansodasta ja rotu oli vaarassa kadota kokonaan. Vähimmillään puhtaita poneja oli vain viitisenkymmentä yksilöä. Yhdistys ja erityisesti paikalliset kasvattajat kuitenkin saivat nostettua rodun jaloilleen ja nykyään Exmoorin alueella vaeltaa poneja villinä.
Historia virtuaalimaailmassa
Exmoorinponi on harvinaisempi kuin fellponi enkä osaa nimetä yhtäkään vanhaa kasvattajaa. Nykyään exmooreja on Ionicin lisäksi muutamissa muissa siittoloissa, kasvatti- tai ponimäärät eivät ole suuria.
Käyttö
Pienikokoinen, mutta voimakas exmoorinponi on useimmiten lasten ratsu, mutta niitä käytetään myös valjakkoponeina. Menneinä vuosisatoina poneja käytettiin kaikkeen mahdolliseen työhön, mutta nykyään ei työkäytöstä voida tietysti enää puhua. Virtuaalimaailmassa exmoorinponi voi kilpailla SPC:ssä.
Rakenne
Tässä on rotumääritelmän vapaa ja siten epävirallinen suomennos:
– Yleisesti ottaen exmoorinponilla on selkeä ponileima.
– Pää on selväpiirteinen ja ponimainen.
– Korvat ovat lyhyet ja leveät.
– Otsa on leveä.
– Silmät ovat suuret, leveälle sijoittuneet ja ulkonevat, silmäkulmat ovat ulkonevat (ns. toad eye) ja silmänympärystän iho/karva on vaaleaa (pangare).
– Sieraimet ovat suuret, jauhokuono (pangare) on mainittu rotumääritelmässä myös.
– Päänliittymä on ohut.
– Kaula on pitkähkö ja ihanteellinen ratsulle.
– Lavat ovat loivat.
– Runko on leveä ja syvä, kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
– Selkä on tasainen, leveä, myös lautaset ovat melko tasaiset. Hännänkiinnitys on suhteellisen korkealla.
– Jalat ovat kuivat, lyhyet, asettuneet leveälle. Kavioaines on tummaa.
– Takasääri muodostaa suoran linjan kintereeseen ja siitä ylös istuinkyhmyyn.
– Liikkeet ovat suorat ja pehmeät, mutta liioittelemattomat.
– Kesäkarva on ohutta ja kiiltävää.
– Talvikarva on kaksikerroksinen, alla on pehmeä eristävä karva, päällä kova, öljyinen karva joka pitää vettä.
– Jouhet ovat runsaat ja karkeat, pitkää vuohiskarvaa ei juuri ole.
– Väriltään exmoorinponit ovat ruunikoita tai tummanruunikoita, valkoisia merkkejä ei sallita rekisterissä. Pangare-merkit ovat yleensä hyvin selkeät ja se on toivottavaa. Hallakko mainitaan värinä myös, mutta itse suhtaudun tähän hieman skeptisesti.
– Ihanteellinen säkäkorkeus on oreilla 119,4-129,5 cm ja tammoilla 116,8-127 cm.
Lähteet
Equine Worl UK: Exmoor Pony Breed Profile
Everything Exmoor: Exmoor Ponies
Kym ní Dhoireann: The Horse Amongst the Celts
The Exmoor Pony Centre: History
The Exmoor Pony Society (useat sivut)
The Exmoor Pony Society: Breed standard
Wikipedia: Exmoor Pony
Wikipedia: Royal forest
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti