Ht.netin Tekkekasvattajat-viestiketjun tiimoilta alkoi ajatus jyllätä ja tuntui ihan siltä, että pitäisi kirjoittaa enemmänkin tuosta meidän ahaltek-jalostustoiminnasta.
Gin-ahaltekithän ovat suorastaan jo virtuaalimaailman historiaa, sillä ensimmäisen ahalteken hankin syksyllä 2001 ja ensimmäinen Gin-tekke syntyi 16.11.01. Enteellisesti tuon ensimmäisen varsan isä oli Laakson Salomon ja emä Kilimanjaro, molemmat esiintyvät ahaltekien suvuissa vielä tänäkin päivänä, melkein 8 vuotta myöhemmin. Olen kirjoittanutkin tästä Vippokseen kolmisen vuotta sitten otsikolla Viisi vuotta virtuaalitekkejä.
Paljonhan on muuttunut tuossa vuosien varrella, Gin-tekkejä kasvatettiin Marineassa ja pari kertaa niiden kasvatusta ole yrittänyt lopettaa ja Ionicinkin alla syntyi toista sataa tekkevarsaa, edelleen samalla tunnuksella. Nykyisinhän Gin-teket majailevat omassa tallissaa, joka oli alunperin S:n idea.
Gin Ahaltek eli lyhyemmin GA toimii samalla periaatteella kuin Ionic: hevosilla ei kisata, niillä ei ole luonnetta, ne ovat yksinomaan siitoseläimiä. Jalostus perustuu sukuihin ja lajipainotuksiin, jokaiselle hevoselle on merkitty oma painotuslajinsa, enimmäkseen suvun perusteella vaikka ne eivät itse kilpailekaan. Sukujen tasaisuus on myös sellainen toivottava piirre ja pyrimme siihen kun valimoimme oreja tammoille. Tietenkään emme kumpaakaan valintaperustetta noudata ehdottoman ahdasmielisesti vaan tilanteet joustavat eri hevosten ollessa kyseessä.
Ahaltek, erityisesti laukkapainotteinen ahaltek on nyt noussut pinnalle, laukkahevosten omistajia ja kasvattajiakin on muutama isohko talli ja joitain muutaman hevosen omistajia. Ahaltek on ehdottomasti yleisin ja suosituin nelosryhmän roduista, muut ovat tersk, turkmeeni ja berberi. Radoilla kilpailee muutama tersk, joista aika moni on ilahduttavasti ionicilaisia, berbereitä kilpailee silloin tällöin ja turkmeeneja näkee tuskin koskaan.
Olen ehdottomasti laukka-ahaltekien kannattaja siinä mielessä, että kiva saada rodulle muutakin toimintaa kuin vain perinteiset re-ke-ko-kisat. Lisäksi laukkahevosinnostus on saanut monen keksimään uusia, suvuttomia hevosia, joista saadaan jalostettua puhtaasti laukkapainotteisia hevosia.
Onhan meillä itsellämmekin joitain laukkahevosia, mutta me olemme toimineet toisella tavalla niiden kanssa. Meidän laukkahevoset polveutuvat pääasiassa ratsulinjoista, me emme ole keksineet uusia laukkasukuja. Toki meillä on muutama muualta ostettu hevonen, jotka edustavat näitä uusia ja meille vieraita laukkalinjoja. Ne ovat tuoneet varsinaisen piristysruiskeen meidän hevosten sukuihin. Yhdistelemme niitä laukoissa kisanneisiin tai ihan jopa kisaamattomiin, ratsusukuisiin hevosiimme ja toivomme parasta. Parhaat tällaiset ovatkin menestyneet ihan hienosti laukkaradoilla. Laukkatekkien kasvattajien kannattaakin pitää GA mielessä siinä vaiheessa kun oma jalostus on pyörinyt pidemmän aikaa ja pitkäsukuisille hevosille ei enää löydy laukkasukuista kaveria varsanhankintaan, kun kaikilla pitkäsukuisilla on suunnilleen samat nimet suvussa.
Ratsuahaltekien puoli sen sijaan potee vähän kiinnostuspulaa. Aina jostain putkahtaa esiin jokin talli, jolla on muutama ratsu-ahaltek, mutta yleensä en ehdi edes innostua kun se jo katoaa tai vaihtaa rotua. Itse asiassa vuosikausiin ei ole tullut vastaan oikeastaan yhtään sellaista ratsuahaltekien omistajaa, jonka touhuista olisin todellakin innostunut. Quiero oli ainoa, mutta nyt sitäkin ollaan hautaamassa. Tosin Quieron Kerppa oli yhtäläinen pitkän linjan kasvattaja ja melkein yhtä rennosti mm. kilpailemiseen suhtautunut kasvattaja kuin mekin. Harmi että Quierostakin jossain vaiheessa hukattiin aika paljon vanhojen linjojen hevosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti