Ihme juttu, mutta emme ole koskaan kirjoittaneet erityisesti tästä aiheesta vaikka tässä on viitisen vuotta menty kahden omistajan voimin. Eri virtuaalifoorumeissa kysellään harva se päivä eri talleille kakkosomistajaa, mutten ole koskaan kuullut kenenkään sen paremmin kehuvan kuin moittivankaan kahden omistajan tilannetta. En siis tiedä miten tällaiset kahden käytännössä katsoen vieraan ihmisen pyörittämät tallit oikein toimivat kulissien takana. Jotenkin minulla on sellainen hatara käsitys, että kahden omistajan tallit toimisivat harvoin molempia tyydyttävällä tavalla, mutta se on vain käsitys. Faktoja minulla ei ole.
Meidän tilanne on kuitenkin ratkaisevalla tavalla erilainen, minulla ja S:llä on historiaa jo kauan ennen vuosituhannen vaihdetta, tutustuimme aivan muuta kautta kuin netissä tai virtuaalihevosten parissa. Itse asiassa asuimme jonkin aikaa jopa kämppäkavereina ja kolmannen kämppäkaverin pikkusisko oli Marinka, jonka vanhimmat harrastajat muistavat Marinean perustajana ja omistajana (enkä ole koskaan kiistänyt olleeni aika vahva takapiru, mitä tulee Marinean ulkoasuun, grafiikoihin, rotuvalintoihin, kasvatukseen ja erityisesti RBSH:n lanseeraukseen).
Tällöin myös S oli jossain määrin mukana virtuaalihevosharrastuksissa ja itsekin puljasi hevosaiheiden kanssa. Teimme paljon asioita yhdessä, koski se sitten reaali- tai virtuaalihevosia. Joten kun S astui Ionicin puikkoihin keväällä 2005, hän ei ollut suinkaan mikään keltanokka asioiden kanssa vaikka silloin vasta hyppäsi ekaa kertaa julkisesti "framille".
Ja sittenhän se jatkui sillä mallilla, että olemme jo monta vuotta pyörittäneet Ionicia ja S:n alunperin ideoimaa Gin Ahaltekiä yhdessä, tasavertaisina omistajina.
Käytännössä hoidamme päivityksiä aika lailla itsenäisesti, meillä on jonkinlainen task-lista, josta napsimme itsellemme hommia välttääksemme päällekkäisyydet. Varsinaiset tiedostot ovat meillä palvelimella, jossa niitä päivitämme ja sitten joskus ja jouluna ajamme päivitykset nettiin asti.
Lisäksi meillä on tallien tiedostot omilla koneillamme ja ainakin minulla myös ulkoisella kovalevyllä varmuuskopiona. Aikamoinen levyrikko saa tapahtua ja pari tulipaloa lisäksi, että tallien materiaalit katoaisivat tyystin.
Tärkeintä palvelimella on task-listan lisäksi meidän oma chattipalsta, jonka kautta lähetämme toisillemme viestejä ja toinen saa ne heti kun kirjautuu palvelimelle. Emme ole siis riippuvaisia siitä, että pitäisi olla samaan aikaan koneella ja pelkkä email on hieman kömpelö. Chatti onkin meidän "elämänlanka", jossa juttelemme, suunnittelemme, ideoimme, valitamme ja mitä tahansa muuta. Ilman sitä tästä ei tulisi mitään.
Toisaalta iso talli antaa molemmille omistajille tilaa leikkiä niillä asioilla, jotka itseä kiinnostaa. Pienemmällä, tiukemmin rajatulla tallilla se voisi olla huomattavasti vaikeampaa. Minua ei häiritse pätkän vertaa, jos S keksii meille lisää murgenhevosia ja kasvattaa niitä. Ja vaikka S kiristelee hampaitaan jokaiselle raudikoksi määritellylle hevoselle, voi hän silti nukkua rauhassa, koska tallilla on niin paljon muunkin värisiä hevosia.
Siitä huolimatta ei ole lainkaan vähäinen asia, että haluamme virtuaaliharrastukseltamme samoja asioita: rentoutta, monia rotuja ja kasvatusta kilpailemisen, arvostuksen ja laatuarvostelupalkintojen kustannuksella. Emme pystyisi puhaltamaan yhteen hiileen, jos toinen haluaisi kaksi kisahuorattua puoliveristä ja toinen kaksisataa pitkäsukuista ahaltekiä.
Meillä S vastaa pääosin kasvattien nimeämisestä ja kuvista, minä puolestani teen enimmät kasvatussuunnitelmat ja hevosten keksimisen, jos tosin jälkimmäisessä S saattaa avittaa nimien kanssa. Kasvateille yritämme tehdä sivuja molemmat, mutta kuten onnettomista kasvattilistoista näkee, se ei ole ollut kummankaan to-do-listalla ihan hirveän korkealla...
Kun nämä asiat (kommunikaatio, samat tavoitteet, tila) ovat kunnossa, kahden omistajan tilanne on maailman paras. Vuorotellen potkimme toisiamme eteenpäin, vuorotellen voimme jättää tallit toisen huostaan, kun itsellä on kiirettä. Vuorotellen saamme loistavia (pimeitä?!) ideoita, joita toinen kehittää eteenpäin. Rehellisesti sanoen luulen, että olisin ehkä lopettanut jossain vaiheessa tai ainakin tympääntynyt pahoin koko hommaan ilman S:ää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti