Joulukalenterin luukku 1: hevosten värit

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan...
Kunnon joulukalenterin tavoin tästä päivästä aattoon asti saatte avata yhden luukun eli uuden tekstin joka päivä. Kaikenlaisia aiheita on tarjolla ja koska kaikille päiville ei ole vielä valmiina aihetta, saati tekstiä, ehdotuksiakin otetaan vastaan. Tekstien laadusta, saati kiinnostavuudesta ei luonnollisesti ole takeita.

-------
Luukku 1: hevosten värit
Kellekään vähänkään vakituisemmalle lukijalle ei liene yllätys eikä uusi asia, että me olemme S:n kanssa jonkinasteisia värifriikkejä, kuten tapaamme itseämme nimittää. Hevosten värit ja niiden periytyminen on ainakin pääpiirteissään hanskassa ja pahimmillaan värikeskustelu saattaa mennä kaikenlaisiin rabicanon eri asteisiin, brindleen, Birdcatcher-täpliin, niiden periytymiseen ja sen sellaisiin, joista moni muu harrastaja on pihalla, koska heillä on elämä.

Mutta emme mekään ole mitään 100% väriguruja joka asiassa. Esimerkiksi shetlanninponeilla toisinaan esiintyvä mushroom on jäänyt meille molemmille aika vieraaksi. Pearl-väreihin minä itse tutustuin vasta vähän aikaa sitten. Sabinon periytymisestä emme ole perillä edes sitä vähää, mitä siitä nykyisin tiedetään ja tiikerinkirjavien kuvioiden periytyminen on myös vähän retuperällä. Eikä dominanttivalkoinenkaan muunnoksineen ole ihan selvää kauraa...

Meidän hevosten (kaikki rodut mukaanlukien) nuo kaikkein erikoisimmat värit puuttuvatkin pääasiassa. Lopulta me olemme todella tylsiä värien suhteen: meillä on perusvärejä, kimoja, päistärikköjä, yksin- ja kaksinkertaisia voikkoja, joitain hallakoita, hopeaa, muutama samppanja, tiikerinkirjavaa, lehmänkirjavasta useimpia muunnoksia, muutama harva rabicano (ainakin ollut) ja sitten joitain, joissa yhdistyy pari eri tekijää. Ei siis mitään todella jännittävää.
Todella jännittävien värien ongelma on luonnollisesti kuvien heikko saatavuus, vaikka olemmekin jo kohta pari vuotta uhanneet piirtää/maalata itse edes yhden kuvat. Emme kuitenkaan varmasti ikinä pääse värien ja itsetehtyjen kuvien kanssa samalle tasolle kuin esimerkiksi Stiinu mahtavilla quarter-kuvillaan.

S on maininnut aiemmin termin "kimokammo", jota meikäläinen potee arabien, terskien, RBSH:iden ja puoliveristen kanssa. Kahdella viimeksi mainitulla rodulla kimon välttäminen on periaatteessa vähän pakon sanelemaa, koska kuvat ovat tiukemmassa kuin tummien värien. Arabeilla sen sijaan ei olisi kimoista kuvista pulaa, kun se nyt sattuu olemaan arabien ylivoimaisesti yleisin väri ainakin Suomessa ja todennäköisesti tilanne on sama ympäri maailman. Mutta kimo on vain jotenkin niin tylsä väri arabeilla. Vaikka onhan se myönnettävä, että parhaimmillaan kimo on todella kaunis väri.
Jotta asiat eivät arabien kohdalla olisi näin yksinkertaisia, S:llä on jonkinlainen raudikkokammo. Kieltämättä rautias on geneettisesti hankala väri, jos sitä alkaa paljon olla hevoskannassa, koska rautias + rautias on aina rautias.
Musta olisi hieno väri, mutta kuvia ei turhan paljon ole, niin että jos meidän arabilaumamme on aika ruunikko-pitoista, sille on ihan syynsä.

Ahaltekien kohdalla on puhuttu jo muutama vuosi sitten siitä, että meillä alkaa olla aika paljon voikkoja ja tuplavoikkoja. Tuplavoikot lisäävät voikkovärien määrää melko tavalla radikaalisti, koska kaikki niiden varsat ovat aina voikkovärisiä toisen vanhemman väristä riippumatta. Olemme yrittäneet hieman kääntää meidän väriskaalaa pois sieltä voikkojen parista, mutta koska viime ajoilta ei ole ahaltekien väritilastoja, en tiedä missä mennään. Ja myönnettävä on että voikot ovat kivoja.