Olen kirjoittanut nyt jo siitä, mikä rotumääritelmä on ja miksi se on niin tärkeä. Nyt on sitten vuorossa asioiden tarkastelu virtuaalihevosmaailman näkökulmasta.
No, meillä järjestetään näyttelyitä, joissa on ns. viralliset tuomarit. Ihan kuka tahansa ei siis voi tuomaroida esimerkiksi NJ:n tai VSN:n alaisia näyttelyitä. Itse toimin VSN-tuomarina, olen toiminut jo monta vuotta. Emmehän me ole todellakaan mitään ammattilaisia ja valokuva on aika epäkiitollinen kohde arvosteltavaksi. Minkäänlainen liikkeiden arvostelu jää ihan kokonaan välistä ja yleensä rakennetta ei näe suoraan edestä eikä takaa. Pääasiassa arvostelemme vain sivusta.
Meidän tuomarienkin pitäisi silti perustaa rakennearvostelut rotumääritelmiin, koska mihin muuhunkaan me sen voisimme perustaa? Ongelmana vain on se, että läheskään kaikille hevosroduille ei löydy suomen- tai englanninkielistä rotumääritelmää verkosta. Nämä nyt ovat ne kielet, joita minä kuvittelen osaavani lukea sillä tasolla ja tarkkuudella, mitä rotumääritelmän lukeminen ja ymmärtäminen edellyttää. Ruotsin ja saksan kanssa olen jo heti paljon heikommilla ja joudun turvautumaan ainakin osittain käännöspalveluihin. Ja ne taas eivät välttämättä loista hevosten rakenteen erikoisalatermeissä, joten käännökset ovat summittaisia.
Uskon, etten ole ainoa kielirajoitteeni kanssa ja että muutkaan tuomarit eivät lue sujuvasti vaikkapa venäjää, espanjaa tai portugalia. Useimpien täytyy varmasti turvautua muihin lähteisiin: Wikipediaan tai kirjoihin. Näistä ei kuitenkaan aina löydy sitä virallista rotumääritelmää vaan yleisempi kuvaus rodun tyypillisestä yksilöstä, ei siitä ihanteesta. Tällaisiahan ovat pääasiassa myös minun kirjoittamat rotuesittelyt. En minä mistään löytänyt esimerkiksi iomudin rotumääritelmää enkä edes tiedä, mikä instanssi sitä mahtaa rekisteröidä tai kantakirjata, jos mikään. Voi hyvinkin olla, että kaikilla roduilla ei mitään virallista rotumääritelmää edes ole.
Virtuaalimaailmassa pitääkin olla paljon höllempi näiden rotumääritelmien ja rakennearvosteluiden kanssa. Jos (ja kun) rotumääritelmää ei ole, on arvostelu perustettava tuomarin näkemykseen siitä, miltä kyseisen rodun edustaja yleensä näyttää. Onko se ratsu, onko se täysiverityyppinen, onko se työhevonen. Useimmissa tapauksissa rakennevirheet ovat melko yleismaailmallisia ja monilta roduilta toivotaan esimerkiksi korrektia jalkojen rakennetta. Mutta taas esimerkiksi joutsenkaula voi olla joillain roduilla tyypillinen eikä välttämättä sellainen asia, josta tulisi ainakaan kovin paljon rangaista arvostelussa.
Minä olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että jos sitä ihanneyksilön kuvausta ei löydy tai ole olemassa, pitää selvittää se, miltä rodun tavanomainen yksilö näyttää ja verrata arvosteltavaa hevosta siihen. Joillain harvinaisilla roduilla ei välttämättä ole tietoa edes siitä tavanomaisesta yksilöstä ja silloin mennään sitten jotakuinkin kai tunteella eli tuomarilla on jonkinlainen käsitys rodun tyypistä. Tämä lienee riittävä taso virtuaalimaailmassa, jos minulta kysytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti