Tämä teksti on saanut inspiraationsa edellisestä postauksesta, jossa kävin läpi Ionicin kasvatusrotujen historiaa. Nimittäin selaillessani Ionicin vuosittaisia kasvattilistoja ja niistä koottuja tilastoja, tulin miettineeksi mikä on "kasvatusrotu-status" eli mitkä rodut olemme mieltäneet kasvatusroduiksi ja mitkä ovat olleet... joitain muita.
Tuossa postauksessa tulin maininneeksi RBSH:n, joka on ollut juurikin tällainen "ei-kasvatusrotu" pitkän aikaa. Silloin alkuaikoina sillä ei ollut varsinaisesti kasvatusrodun statusta, mutta tästä huolimatta niitä kuitenkin on syntynyt tasaiseen tahtiin pitkin vuosia. Varsamäärä on tällä hetkellä (tilastot kyllä laahaavat ikävästi perässä, mutta jollain hetkellä viimeisen parin vuoden sisällä) on parisataa, joten se ei ole mikään ihan pieni rotu.
En tiedä onko täällä miten pitkäaikaisia harrastajia, jotka muistaisivat Ionicin ennen vuotta 2014. Silloin nimittäin tein tallille uuden ulkoasun ja samalla myös hevossivun rakenne muuttui. Tätä nykyähän jokaisella rodulla on oma sivunsa. Vain ratsu- ja risteytysponit ovat pienimuotoinen poikkeus, siellä on yhdessä listassa tavalliset ratsuponit, VRP:t ja welsh part-bredit. Ne kuitenkin ovat aika lailla sama asia, vaikka rotunimikkeet ovat erilaiset.
Ennen tätä muutosta hevossivu oli toisennäköinen. Omat sivut oli niillä isoilla kasvatusroduilla ja pienempien rotujen yksilöt oli listattu erilaisille kokoelmasivuille. Terskinhevoset olivat omalla sivullaan ja muut venäläisrodut omalla sivullaan ja sieltä löytyi sitten tallin budjonnyt, donit, iomudit, venäjänratsuhevoset ja taisipa seassa olla ukrainanratsuhevosetkin, vaikka se ei venäläinen rotu olekaan. Juu, se oli huonosti suunniteltu (lue: ei sitä oltu oikeasti suunniteltu jos totta puhutaan) ja keväällä 2014 kirjoitin pitkän tekstin hevosten jaottelusta virtuaalitalleilla eli toisin sanoen miten hevoslistan navigointi voidaan ja kannattaa toteuttaa. Viimeinen osio käsittelee Ionicia ja totean siellä julkisesti että homma on aivan pielessä. Siitä sitten ärsyynnyin sen verran, että lähdin tekemään rakennetta uusiksi ja samalla rytinällä päätin järkeistää myös ulkoasun.
Tuossa tekstissä asia onkin sivulauseessa mainittu: silloin aikoinaan rodun oma sivu oli paljolti liitoksissa siihen, pidimmekö me sitä rotua kasvatusrotuna vai emme. Kasvatusrodun status oli vähän semmoinen henkimaailman homma meillä. Se oli suuri hyppäys, kun jokin rotu siirtyi kokoelmalistalta omalle sivulleen! Ja aina välillä sitten kävi toisin päin, kun jonkin lopettamassa olleen kasvatusrodun yksilöt siirrettiin lopulta omalta sivultaan jonnekin yleisemmälle hevoslistalle. Siitä tiesi, että se ei ole enää niin merkityksellinen rotu.
Web Archiveen on jäänyt kovin huonosti talteen vanhoja versioita tuosta Ionicin hevossivusta, joten en pääse tarkistamaan asiaa. Väitän kuitenkin että RBSH:lla on ollut aika kauan oma sivunsa kyllä (Virginia tukee tätä väitettä varovaisesti), mutta siitä huolimatta emme ole pitäneet sitä välttämättä merkittävänä kasvatusrotuna. Se oli monet vuodet sellainen must-have, koska rotuhan on Virginian kehittämä, joten tietenkin minäkin Ionicin omistajana tunsin jonkinmoista lukkarinrakkautta sitä kohtaan. Toinen seikka oli se, että meillä oli kantarotuja kuitenkin aina tallissa, niin niistä tuli sitten teetettyä RBSH-varsoja kaikkien muiden varsojen lisäksi. Ihan vain koska voitiin!
NSH on toinen tällainen risteytysrotu, joita ei koskaan pitänyt varsinaisesti kasvattaa, mutta niitä nyt vain sattui syntymään. Se vaivihkaa pääsi kasvamaan melko merkittäväksi kasvatusroduksi ilman että kukaan oikein huomasikaan mitään. NSH:lla ei ennen uudistusta kuitenkaan ollut omaa sivuaan koskaan, yleensä se taisi olla muiden askellajirotujen listalla. Se vaikutti osaltaan myös siihen, että rodun tilanne jäi vähän hämäräksi. Yhden rodun hevosmääriä ei nähnyt kokoelmalistalta kätevästi yhdellä silmäyksellä toisin kuin rotukohtaisilta sivuilta.
Nykyään tilanne on aivan toinen: kun jokaisella rodulla on oma sivunsa, vaikka siellä olisi vain yksi hevonen ja niinpä jokainen rotu on periaatteessa kasvatusrotu. Tietenkin niissä on eroja, on pieniä kasvatusrotuja, on suuria kasvatusrotuja, niitä joista ollaan luopumassa kokonaan, niitä joiden kohtaloa mietin ja suurin osa sitten niitä, joiden kanssa aion jatkaa ainakin kunnes tulen toisiin ajatuksiin. Mielestäni tämä on hyvä näin, koska ei tarvitse erikseen miettiä sitä että pitäisikö tuosta nyt tehdä oikein virallinen kasvatusrotu vai ei.
–S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti