maanantaina, tammikuuta 18, 2021

Rotuesittelyssä shagya

Tänään esittelyssä on shagya. Se on eräs suosikkiroduistani ja oletan aina kaikkien tuntevan sen ilman muuta.

© Bob Langrish

Historia

Shagya, kuten useimmat muutkin unkarilaiset rodut, on saanut nimensä kantaoriinsa mukaan: Shagya oli puhdas arabianhevonen, syntynyt 1830 Syyrian alueella ja tuotu Unkariin 1836. Se mainitaan "kermanväriseksi", tarkoittanee kimoa ja erityisen suurikokoiseksi ollakseen arabianhevonen. Se olikin lähes 160-senttinen.

Mutta varsinaisesti shagyan historia ei ala Shagyasta, on mentävä pari vuosisataa taaksepäin. Lähi-idästä tuli hevosia Unkarin ja Itävallan alueelle jo 1500-1600-luvuilla, kun osmanivaltakunta (nyk. Turkki) valloitti näitä alueita. Vuonna 1683 eurooppalaiset armeijat pystyivät ajamaan osmaanit pysyvästi Tonavan eteläpuolelle ja olot rauhoittuivat.

Bábolnan siittola perustettiin 1789 ja sitä pidetään shagyan alkukotina. Bábolnassa kasvatettiin erityisesti armeijan käyttöön sopivia hevosia. Tavoitteena oli luoda arabityylinen hevonen, joka olisi kuitenkin suurempi, voimakkaampi ja sopisi siis paremmin ratsuväen käyttöön. Pohjana käytettiin lähi-idästä tuotuja oreja, joita risteytettiin paikallisiin tammoihin. Käytetyt tammat olivat myös pitkälti arabialaissukuisia. 

Jalostusvalinta oli hyvin tarkkaa ja tiukkaa alusta lähtien ja myös kirjanpito hevosista ja niiden laadusta oli olennaista. Lähteet mainitsevat, että arabien lisäksi jalostuksessa käytettiin jonkin verran muita rotuja (täysiverinen, lipizza, mahdollisesti muitakin) parantamaan erityisesti kokoa. Kasvatus olikin menestyksekästä ja sen tuotokset olivat haluttuja ja arvostettuja ratsuväen hevosia. Kasvatustoiminta myös laajeni Bábolnasta muihin siittoloihin: Radautziin, Topolciankyyn, Mezőhegyesiin, Piberiin, Mangaliaan ja Kabijukiin.

Shagya tosiaan astui kuvioihin 1836 ja se osoittautui hyväksi siitosoriiksi, joka periytti eteenpäin vahvasti omia ominaisuuksiaan. Se ei kuitenkaan ollut ainoa merkittävä arabiori, joita jalostuksessa käytettiin. Muita olivat ainakin Kemir, Siglavy Bagdady, Gazal/Gazlan, Mersuch, O'Bajan, Kuhaylan Zaid ja Koheilan. 

Mitä rodulle tapahtui sitten kun Itävalta-Unkari hajosi, keisarihuone luhistui, armeija koneellistui ja myöhemmin Unkaria moukaroitiin toisessa maailmansodassa, jonka jälkeen siitä tuli kommunistinen tasavalta? En tiedä ja lähteetkin ovat varsin hiljaa asiasta. Bábolnan siittola on edelleen olemassa, voinemme siis olettaa sen toimineen ainakin jossain määrin tauoitta kaikkien myllerrysten läpi. Shagya kärsi rotuna molemmista maailmansodista, se ei ole poikkeus siinä suhteessa. Se kuitenkin oli ehtinyt levitä melko laajalle ympäri keisarikuntaa ja todennäköisesti myös muualle Eurooppaan, sillä hyvillä ratsuhevosilla on aina ollut kansainväliset markkinat.

Mutta onko se arabi?

Ei. Ihan. Ei paljon puutukaan. Nykyään shagyaa pidetään omana rotunaan, joskus sitä on ehkä pidetty omana verilinjanaan, jonkinlaisena arabin "alaluokkana". 

Pitkästä historiasta huolimatta shagyasta tuli varsinainen oma rotunimikkeensä vasta 1978 (tai 1982), jolloin se sai nimensä tärkeimmän kantaoriin mukaan. Sitä ennen niitä oli nimitetty Bábolna-arabiksi tai "Araber Race" (Arabian breed) vaikka ne eivät olleetkaan puhtaita arabeja ainakaan kaikki. Osa toki oli ja sukutietokannoissa näkee joskus että arabiksi merkityn hevosen vanhemmista toinen on shagya. En varsinaisesti tiedä mistä on kyse.

Nykyisen shagyan määritelmä on se, että sekä isän että emän puolen suku täytyy pystyä johtamaan Bábolnaan, Mezőhegyesiin, Radautziin tai muihin Itävalta-Unkarin valtion- tai yksityisiin siittoloihin. Arabia saa edelleen käyttää jalostuksessa, sääntönä on se, että 4. sukupolvessa maksimissaan 9 hevosta 16:sta saa olla puhtaita arabeja, muiden 7:n on oltava shagyoja.

Käyttö muiden rotujen jalostuksessa

Koska shagyaa on vuosikymmenet ja ehkä vuosisadatkin pidetty jonkinlaisena "melkein-arabina", sitä on käytetty hevosjalostuksessa arabien tavoin ja todennäköisesti myös yhtä mielellään. Syytkin ovat samat: se toi jaloutta, kestävyyttä ja nopeutta, ja shagya ehkä arabia enemmän vielä laadukkaita askellajeja ja muita hyviä ratsun ominaisuuksia. 

Shagya on edelleen sallittu rotu trakehnerin jalostuksessa siinä missä arabi, angloarabi ja englantilainen täysiverinenkin. Harvinaisuudesta johtuen shagyoita näkee kuitenkin hyvin harvoin nyky-trakehnereiden suvuissa. Samoin se on mainittu erikseen myös itävallanpuoliverisen hyväksytyissä risteytysrekistereissä.

Aiempina vuosikymmeninä oli toisin. Esimerkiksi shagya-ori Gazal VII jätti useita poikia, jotka ovat vaikuttaneet trakehnerin lisäksi hannoveriin ja muihin saksalaisiin puoliverikantakirjoihin. Mainittava on myös angloarabiori Ramzes, jonka emä oli shagya, ei suinkaan arabi vaikka se joissain lähteissä onkin arabiksi mainittu. Lähempääkin löytyy: vuonna 1980 syntynyt shagya-ori Pamino on hyväksytty mm. SWB:n jalostukseen.

Nykyään shagya mainitaan hyvin harvan puoliverikantakirjan sallittujen risteytysten listassa, vaikka arabi edelleen löytyy monesta. Oma oletukseni on se, että syynä on shagyan harvinaisuus. Kun niitä on niin vähän, joukosta löytyy harvakseltaan huippuja, jotka kiinnittäisivät pv-kasvattajien huomiota. Jotenkin kuitenkin uskon, että jos yhtäkkiä putkahtaisi jostakin hyvärakenteinen, suhteellisen suurikokoinen, kisakentillä menestyvä shagya, se kyllä hyväksyttäisiin useampaankin kantakirjaan, jos ei muuten niin arabina. Mutta tämä on toki vain oma ajatukseni.

Saksassa shagyoita on käytetty myös angloarabijalostuksessa. Tuossahan tuo Ramzes jo mainittiin, mutta on shagyaa tuoreemmissakin angloarabisuvuissa. En ole löytänyt tähän minkäänlaista selitystä tai vahvistusta mistään, mutta niin vain on ja ilmeisesti shagyasukuiset angloarabit ovat hyväksyttyjä muissakin maissa.

Rakenne ja ominaisuudet

Shagya muistuttaa hyvin paljon arabianhevosta rakenteeltaan, mutta on hieman tätä isokokoisempi ja korkeampi. Shagyoista on melko turha myös etsiä niitä äärimmäisen jaloja näyttelyarabeja, shagya on käyttöhevonen ja se myös näkyy (en toki väitä etteivätkö nämä näyttelyarabit olisi käyttöhevosia yhtä lailla).

Shagyan tulisi olla 150-160 cm korkea. Yleensä se on väriltään kimo, mutta ruunikkoja, rautiaita ja mustiakin löytyy, samoin kuin arabeilta. Sen sijaan arabeilta löytyviä erikoisuuksia, kuten W-geenin eri variantteja en tiedä shagyoilta löytyvän, mutta periaatteessa se olisi mahdollista, jos nyky-shagyan jalostukseen käytetään erikoisvärisiä arabeja.

Virtuaalimaailma

Shagya on harvinainen näky virtuaalimaailmassa, kasvatusta ei ole tainnut olla sittemmin kun Cendarle ja Kerppa lopettivat eikä se kasvatustoiminta heilläkään kovin suurta ollut. Satunnaisia yksilöitä löytyy sieltä täältä, Ionicistakin.

Koska risteyttäminen on kivaa, olen käyttänyt meidän shagyoja sekä trakehner- että angloarabijalostuksessa. Ongelmana on vähän shagyoideni pieni koko, sillä pari tammaa on selvästi alamittaisia jopa shagyoiksi ja urheiluhevosjalostuksessa haluaisin käyttää suurikokoisia hevosia, jotta saisin suurikokoisia varsojakin. Joskus täytyy vain sulkea silmät siltä.

Trakehnereiden ja angloarabien kautta shagyat tulevat vaikuttamaan FWB-jalostukseen ja odotan sitä tietyllä tapaa innoissani. Sen sijaan RBSH:n kanssa painiskelen hieman: onko ok käyttää shagya-sukuista angloarabia RBSH-jalostuksessa? RBSH:n grand old ladylta eli Virginialta tuli tälle idealle vihreätä valoa. Angloarabi on angloarabi ja sallittu, kunhan käytetyn hevosen xx-prosentti on vähintään se määrätty 50.

— S

Lähteet

Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)