Viime viikolla kerroin niistä muutamasta suomenhevosesta, joita Ionicissa oli ennen kuin varsinainen suomenhevosten pito alkoi. Nyt siirrytään vähän tuoreempiin asioihin eli niihin suvuttomiin hevosiin, joita Ioniciin on keksitty ja joita on myös jalostuksessa käytetty.
Se ensimmäinen tuli jo mainittua, nimittäin vuonna 2013 Ioniciin saapunut (lue: keksitty) ori Raalan Patruuna. Se tuli ihan vain siksi, että minulla oli sille hyvä nimi! Ionicin perinteitä noudattaen se oli kuitenkin vähän eksoottisempi tapaus suomenhevosten seassa: väriltään hopeanmusta ja työlinjainen. Minä en sitten ota kantaa siihen, miten Patruunan kuva sopii työhevostyyppiselle suokille.
Patruuna oli alusta lähtien poikkeus muutenkin. Sillä on kilpailtu melko paljon meidän mittapuulla, sillä on jonkinlainen luonnekuvauksen tynkä, sukuselvitys ja ylipäätään sen EVM-sukua on keksitty kokonaiset kolme polvea. Tämä kaikki juoruaa siitä, että Patruuna oli vähän sellainen omistajansa kultamuru ja erikoistapaus. Myönnän: niin olikin!
Sitten kun tulee yksi ori, niin kohta tulee sille tammakin, ainakin näin meillä Ionicissa tuppaa käymään. Niin suomenhevostenkin kohdalla ja vuonna 2015 Patruuna sai morsiamekseen Periäisen Santran. Se on samalla tavalla erikoistapaus: on luonnekuvaus, kolmen polven suku jonka nimiin on oikeasti panostettu, sukuselvityksen tynkää, kisoja, työpainotus ja harvinaisempi väri. Patruuna ja Santra vastaavatkin ensimmäisestä Ionin-suomenhevosvarsasta ikinä, siitä tuli ori nimeltä Ionin Esikoinen ja se myytiin Muistoon. Valitettavasti Muisto ja sitä myötä Esikoinen ovat kadonneet sittemmin, mutta sitä sattuu.
Patruunan ja Santran jälkeen alkoi tulla lisää työsuokkeja. Tuli ori Lännen Lokari ja tamma Kullantöyrään Kinuskimansikka. Lokari on jo perus-rautias, mutta Kinuskimansikka mustanvoikko. Jonkinlaiset luonnekuvaukset on molemmilla ja Lokarilla sukuselvitystäkin.
Ensimmäinen ei-työhevostuonti oli tamma Huissan Huhu. Se on yleishevoseksi merkitty ja kisannut helpolla tasolla esteitä ja koulua, mutta toki käynyt parin sijoituksen verran myös TYH-kisoissa kokeilemassa juoksukoetta. Sellainen pieni yleissivistävä toteamus tähän väliin, että "huissa" on vanha nimitys kyläkeinulle, jotka yleensä olivat ns. aisakeinuja.
Sittemmin olen siirtynyt työhevosista enemmänkin yleishevosiin ja seuraava tuonti oli tamma Äksy-Äyriäinen. Äyriäinen onkin ykkösellä kantakirjattu ratsusuunnalle. Meillä ei montaa kantakirja-suokkia ole, Lokari ja Kinuskimansikka vain, muistaakseni ja nekin vain kolmosilla. Minä en suomenhevosten rakenteesta yleensä ymmärrä yhtään mitään, mutta sen verran osaan katsoa, että ykköspalkinto ei ollut mikään suuri yllätys.
Sitten tuli ori Orikiven Valopallo. Se on kilpaillut enimmäkseen matkaratsastuksessa, mutta on sillä muistakin lajeista muutama sijoitus. Se on myös Ionicin ensimmäinen suomenkirjava eli splashed white suomenhevonen. Itse se on tuollainen hyvin maltillisesti kuvioitu, herasilmä ja kohtuulliset merkit.
Tänä vuonna olen keksinyt jo peräti kolme uutta hevosta: oriit Koutin Ukkoherran ja Senaattori Risuparran sekä tamma Savokaidan Justiinan. Nämä kaikki on merkitty joko yleishevosiksi tai yleisratsuiksi, joten painotus on siirtymässä pois sieltä työhevospuolelta. Se johtuu ihan siitä, että kuvia on kovin vähän tarjolla. Näille ratsutyyppisille tai ylipäänsä kevyemmille tuntuu löytyvän kuvia paremmin. En edelleenkään ota kantaa siihen, miten realistisia Ionicin hevosten kuvat suhteessa painotuslajeihin ovat...
Siinäpä ne kaikki minun keksimät suomenhevoset olivat, mutta oikeastaan voisin vielä mainita tamma Jouluntiu'un, joka on kyllä ostohevonen, mutta suvuton ja niinollen kantahevoseksi laskettavissa, varsinkin kun sekin meille kolme varsaa jätti. Se on kenttäratsuksi merkitty ja sillä on ihan sijoituksiakin siitä lajista, toki edellisen omistajan kisaamia.
Se, mikä näille kaikille minun keksimilleni suomenhevosille on yhteistä, on sukutaulu. Se tuli jo mainittua, että suvuttomilla suomenhevosilla on kaikilla 3-polvinen sukutaulu, jossa on nimien lisäksi säkäkorkeudet ja värit merkittynä. Tämä on poikkeuksellista, sillä jos mihin tahansa muuhun rotuun keksin suvuttomia hevosia, niillä on tasan vanhemmat nimetty ja niidenkään nimiin ei ole juuri paljon mielikuvitusta uhrattu.
Suomenhevosilla pyrin välttämään myös oikeiden hevosten nimien käyttöä jopa näissä sukutauluissa ja tarkistan yleensä ainakin Sukupostin hakutoiminnolla, ettei ihan just samanlaista nimeä olisi kellään. Sukupostista käyn myös utsimassa sukutauluihin säkäkorkeuksia. Jos siis säkäkorkeudet näyttävät ihan satunnaisilta ja oudoilta, niin ne ovat useimmissa tapauksissa ihan realistisia.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti