W-geenin muunnoksia

Sain joulun alla käsiini hevosen väreistä kertovan tuoreen kirjan The Equine Tapestry – An Introduction to Colors and Patterns (Leslie Kathman). Sama kirjoittaja pitää myös Equine Tapestry -blogia, johon olen usein väripostauksiani perustanut, vaikka olenkin aina muistanut mainita siitä, että blogissa ei ole lähteitä eikä kirjoittajalla tutkimustaustaa väreistä. Kirjassa kuitenkin on kattava lista lähteistä, joten eiköhän Kathman tiedä mistä kirjoittaa (en minä sinällään ole sitä epäillytkään). Ja parastahan siinä on se, että hän kirjoittaa niin selkeästi, että yksinkertainen insinöörikin ymmärtää. Kuvat ja piirrokset auttavat asiaa vielä entisestään ja niitä on sekä blogissa että kirjassa runsaasti.
Kirjaa saa tilattua Createspacesta, hinta ei ole paha, vähän reilu 30€ + postikulut, jotka olivat kohtuulliset (en muista tarkkaa summaa, siinä vaiheessa kun tilasin tätä oli täysin yhdentekevää mitä se maksaa, kunhan saan opuksen). Suosittelen lämpimästi, jos hevosten värit kiinnostavat ja englanninkieli taipuu auttavasti.

Ja tästä siis voidaan päätellä, että jatkossakin väripostauksia on tulossa.

Mutta varsinaiseen asiaan eli W-geenin muunnoksiin.
Olen maininnut blogissa pariin otteeseen W-geenin ja sen muunnokset (Sabino ja sen kaltaiset kuviot, Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit). Vielä reilu kymmenen vuotta sitten oletettiin, että W-geeni on yksi ainoa "tavallinen" dominoiva geeni, joka aiheuttaa dominanttivalkoisen värityksen. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että W on paljon monimutkaisempi ryhmä geenejä. Siitä tällä hetkellä tiedetään olevan ainakin 20 eri muunnosta, jotka aiheuttavat erilaisia kuvioita, osa tuon dominanttivalkoisen, osa vain suurehkoja merkkejä.

W-muunnoksien aiheuttamat kuviot voidaan jakaa viiteen eri fenotyyppiin eli ulkoasuun:
– valkoinen (ts. perinteinen dominanttivalkoinen): valkoinen peitinkarva, vaaleanpunainen iho, vaaleansiniset tai -harmaat silmät, vaaleat kaviot, mahdollisesti muutama pieni tumma pilkku. Esimerkki
– lähes valkoinen: kuten perinteinen dominanttivalkoinen, mutta enemmän tummia täpliä. Esimerkki
– sabinonkaltainen päistärkarvainen: enemmän tummaa väriä kuin edellisissä, yhdistää perinteisen sabino-kuvion ja päistärkarvaisuuden. Esimerkki
– sabinonkaltainen: perinteinen sabinokuvio, tummaa väriä on paljon, mutta varsinkin jaloissa, päässä ja rungon sekä kaulan alaosissa on epäsäännöllisiä valkoisia laikkuja tai suurempia valkoisia alueita. Esimerkki
– suurimerkkinen: ei toistaiseksi varmistettu kuvio, epäillään aiheuttavan valkoisia merkkejä päähän ja jalkoihin, yleensä melko suuria, muttei välttämättä. Merkit voivat olla selkeärajaisia tai rikkoreunaisia.

Equine Tapestry -kirjassa on listattu nämä muunnokset W20 asti: millä roduilla niitä esiintyy, mitä niistä tiedetään, ja millaisen kuvion ne aiheuttavat. Kirjan ilmestymisen jälkeen on kuitenkin löydetty useita uusia variantteja ja olen tähän alas koonnut listaa niistä:

W1
Rotu: freiberginhevonen
Ulkoasu: valkoinen tai lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: Cigale 1957

W2
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: KY Colonel 1946

W3
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: R Khasper 1996

W4
Rotu: Camarillo White Horse
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Sultan 1912

W5
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: Puchilingui 1984
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.

W6
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2004
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.

W7
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma 2005
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.

W8
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Þokkadís vom Rosenhof 2003

W9
Rotu: holsteininhevonen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.

W10
Rotu: quarterhevonen
Ulkoasu: vaihtelee sabinonkaltaisesta lähes valkoiseen
Kantaisä/-emä: GQ Santana 2000
Homotsygoottina mahdollisesti letaali.

W11
Rotu: eteläsaksankylmäverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Schimmel 1997
Kantaisä ei ole varmistettu.

W12
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen?
Kantaisä/-emä: tuntematon orivarsa 2010
Ainoa testattu varsa kuoli tuntemattomista syistä (oletettavasti ei värin/geenin aiheuttama vaurio). Todennäköisesti linja ei jatku.

W13
Rotu: quarter-perunpaso-risteytys ja miniatyyrihevonen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: tuntematon, miniatyyreilla ilmeisesti Sweetwater Picasso Painted Wild 1983 (USA)
Quarter-perunpaso -risteytyksestä ei tiedetä juuri mitään. Mahdollisesti linja ei jatku tämän kautta. Myöhemmin sama variantti on löytynyt myös miniatyyrihevoselta, mutta ei tiedetä onko näillä kahdella jokin yhteinen kantavanhempi vai onko miniatyyri satunnaisesti mutatoitunut.

Muunnosta on ilmeisesti löydetty muiltakin hevosilta (American White Horse), joilla ei tiettävästi ole quarter-sukujuuria.

W14
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Shirayukihime 1996 (Japani)

W15
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (heterotsygootti), kokovalkoinen tai lähes valkoinen (homotsygootti)
Kantaisä/-emä: Khartoon Khlassic 1996

Ei ilmeisesti letaali homotsygoottina

W16
Rotu: oldenburginhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen tai sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Celine 2003

W17
Rotu: "Japanese Draft Horse"
Ulkoasu: sinisilmäinen valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2010

W18
Rotu: sveitsinpuoliverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Colorina Von Hof 2009

W19
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabino, homotsygoottina ilmeisesti sinisilmäinen kokovalkoinen
Kantaisä/-emä: Fantasia Vu 1990

Ei ilmeisesti letaali homotsygoottina

W20
Rotu: ainakin appaloosa, clydesdale, freiberger, irlannincob, marwari, morgan, noriker, tori, oldenburg, quarter, englantilainen täysiverinen, welshit, suomenhevonen, mahdollisesti muitakin
Ulkoasu: suurimerkkinen
Kantaisä/-emä: ei tiedetä
Tämän muunnoksen testit ovat vasta menossa, epäillään olevan laajalle levinnyt, kuten rotulistasta näkyy, ja niinollen hyvin vanha.

W21
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, sinisilmäinen
Kantaisä/-emä: Ellert frá Baldurshaga 2013 (Islanti?, Sær frá Bakkakoti – Kengála frá Búlandi)

W22
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen tai sabinonkaltainen
Kantaisä/-emä: Not Quite White 1989 (USA) (toisinaan mainitaan tämän poika Airdrie Apache)
Geeni on jotenkin liitoksissa W20:een, toiset lähteet väittävät että W22 ei voisi esiintyä ilman W20:stä.

 
W23
Rotu: arabi
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: 1989 (mahd. Boomori Simply Stunning, AUS)
Mahdollisesti linja ei jatku.

W24
Rotu: amerikanravuri
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Via Lattea 2014 (Italia, Gruccione Jet – Melodiass)

W25
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Laughyoumay 2001 (Australia)

W26
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen (päistärkarvainen)
Kantaisä/-emä: Marbrowell 1997 (Australia)

W27
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen, mutta vaihtelee
Kantaisä/-emä: Milady Fair 1960 (Australia)

W28
Rotu: saksalainen ratsuponi
Ulkoasu: ?
Kantaisä/-emä: ?

W29

?

W30

Rotu: arabi-berberi -risteytys

Ulkoasu: kokovalkoinen?

Kantaisä: Aghilasse (Marokossa syntynyt arabi-berberi -risteytys) ja sen poika Kairaan

W31

Rotu: quarter

Ulkoasu: lähes valkoinen tai sabinonkaltainen

Kantaisä: Cookin Merada 2004

W32

Rotu: quarter / Paint Horse

Ulkoasu: suurimerkkinen

Kantaisä: Small Town Scandal 2009

W33

Rotu: lämminveriravuri

Ulkoasu: sabinonkaltainen / sabinonkaltainen päistärkarvainen

Kantaemä: "Lucy" 2022 (Uusi-Seelanti, Sky Major – Myex)

Lopuksi sanottakoon, että aikaisemmin W-geeniä on pidetty letaalina, jos se esiintyy homotsygoottina. Tätä ei ole erikseen todistettu, asian on arveltu olevan näin pohjautuen tilastoihin, jotka eivät vastanneet ei-letaalin dominoivan geenin prosenttimääriä. Toistaiseksi kahta varianttia (W5 ja W10) epäillään homotsygoottina letaaleiksi. Sen sijaan homotsygootteja W20-hevosia ilmeisesti on testattu joten W20-variantti ei liene letaali homotsygoottina.

- S