sunnuntaina, helmikuuta 15, 2015

W-geenin muunnoksia

Sain joulun alla käsiini hevosen väreistä kertovan tuoreen kirjan The Equine Tapestry – An Introduction to Colors and Patterns (Leslie Kathman). Sama kirjoittaja pitää myös Equine Tapestry -blogia, johon olen usein väripostauksiani perustanut, vaikka olenkin aina muistanut mainita siitä, että blogissa ei ole lähteitä eikä kirjoittajalla tutkimustaustaa väreistä. Kirjassa kuitenkin on kattava lista lähteistä, joten eiköhän Kathman tiedä mistä kirjoittaa (en minä sinällään ole sitä epäillytkään). Ja parastahan siinä on se, että hän kirjoittaa niin selkeästi, että yksinkertainen insinöörikin ymmärtää. Kuvat ja piirrokset auttavat asiaa vielä entisestään ja niitä on sekä blogissa että kirjassa runsaasti.
Kirjaa saa tilattua Createspacesta, hinta ei ole paha, vähän reilu 30€ + postikulut, jotka olivat kohtuulliset (en muista tarkkaa summaa, siinä vaiheessa kun tilasin tätä oli täysin yhdentekevää mitä se maksaa, kunhan saan opuksen). Suosittelen lämpimästi, jos hevosten värit kiinnostavat ja englanninkieli taipuu auttavasti.

Ja tästä siis voidaan päätellä, että jatkossakin väripostauksia on tulossa.

Mutta varsinaiseen asiaan eli W-geenin muunnoksiin.
Olen maininnut blogissa pariin otteeseen W-geenin ja sen muunnokset (Sabino ja sen kaltaiset kuviot, Kun värigenetiikka vaikeaksi meni: dominanttivalkoinen ja muut siihen liittyvät värit). Vielä reilu kymmenen vuotta sitten oletettiin, että W-geeni on yksi ainoa "tavallinen" dominoiva geeni, joka aiheuttaa dominanttivalkoisen värityksen. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että W on paljon monimutkaisempi ryhmä geenejä. Siitä tällä hetkellä tiedetään olevan ainakin 20 eri muunnosta, jotka aiheuttavat erilaisia kuvioita, osa tuon dominanttivalkoisen, osa vain suurehkoja merkkejä.

W-muunnoksien aiheuttamat kuviot voidaan jakaa viiteen eri fenotyyppiin eli ulkoasuun:
valkoinen (ts. perinteinen dominanttivalkoinen): valkoinen peitinkarva, vaaleanpunainen iho, vaaleansiniset tai -harmaat silmät, vaaleat kaviot, mahdollisesti muutama pieni tumma pilkku. Esimerkki
lähes valkoinen: kuten perinteinen dominanttivalkoinen, mutta enemmän tummia täpliä. Esimerkki
sabinonkaltainen päistärkarvainen: enemmän tummaa väriä kuin edellisissä, yhdistää perinteisen sabino-kuvion ja päistärkarvaisuuden. Esimerkki
sabinonkaltainen: perinteinen sabinokuvio, tummaa väriä on paljon, mutta varsinkin jaloissa, päässä ja rungon sekä kaulan alaosissa on epäsäännöllisiä valkoisia laikkuja tai suurempia valkoisia alueita. Esimerkki
suurimerkkinen: ei toistaiseksi varmistettu kuvio, epäillään aiheuttavan valkoisia merkkejä päähän ja jalkoihin, yleensä melko suuria, muttei välttämättä. Merkit voivat olla selkeärajaisia tai rikkoreunaisia.

Equine Tapestry -kirjassa on listattu kaikki nämä muunnokset, millä roduilla niitä esiintyy, mitä niistä tiedetään, ja millaisen kuvion ne aiheuttavat. Tässä on lyhennetty suomennos näistä muunnoksista:

W1
Rotu: freiberginhevonen
Ulkoasu: valkoinen tai lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: Cigale 1957

W2
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: KY Colonel 1946

W3
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: R Khasper 1996

W4
Rotu: Camarillo White Horse
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Sultan 1912

W5
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen
Kantaisä/-emä: Puchilingui 1984

W6
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2004
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.

W7
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.

W8
Rotu: islanninhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Þokkadís vom Rosenhof 2003

W9
Rotu: holsteininhevonen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon tamma
Vain yksi tuntematon hevonen testattu tästä muunnoksesta. Mahdollisesti linja ei jatku.

W10
Rotu: quarterhevonen
Ulkoasu: valkoinen tai lähes valkoinen
Kantaisä/-emä: GQ Santana 2000

W11
Rotu: eteläsaksankylmäverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Schimmel 1997
Kantaisä ei ole varmistettu.

W12
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen
Kantaisä/-emä: tuntematon orivarsa 2010
Ainoa testattu varsa kuoli tuntemattomista syistä (oletettavasti ei värin/geenin aiheuttama vaurio). Todennäköisesti linja ei jatku.

W13
Rotu: quarter-perunpaso-risteytys
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon
Kantavanhemmasta ei tiedetä juuri mitään. Mahdollisesti linja ei jatku.

W14
Rotu: englantilainen täysiverinen
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: Shirayukihime 1996 (Japani)

W15
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabinonkaltainen
Kantaisä/-emä: Khartoon Khlassic 1996

W16
Rotu: oldenburginhevonen
Ulkoasu: lähes valkoinen tai sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Celine 2003

W17
Rotu: "Japanese Draft Horse"
Ulkoasu: valkoinen
Kantaisä/-emä: tuntematon 2010

W18
Rotu: sveitsinpuoliverinen
Ulkoasu: sabinonkaltainen päistärkarvainen
Kantaisä/-emä: Colorina Von Hof 2009

W19
Rotu: arabianhevonen
Ulkoasu: sabino
Kantaisä/-emä: Fantasia Vu 1990

W20
Rotu: ainakin appaloosa, clydesdale, freiberger, irlannincob, marwari, morgan, noriker, tori, oldenburg, quarter, englantilainen täysiverinen ja welshit, mahdollisesti muitakin
Ulkoasu: suurimerkkinen
Kantaisä/-emä: ei tiedetä
Tämän muunnoksen testit ovat vasta menossa, epäillään olevan laajalle levinnyt, kuten rotulistasta näkyy, ja niinollen hyvin vanha.

Lopuksi sanottakoon, että aikaisemmin W-geeniä on pidetty letaalina, jos se esiintyy homotsygoottina. Tätä ei ole erikseen todistettu, asian on arveltu olevan näin pohjautuen tilastoihin, jotka eivät vastanneet ei-letaalin dominoivan geenin prosenttimääriä. Ilmeisesti näin kuitenkaan ei ole.

- S

Ei kommentteja: