sunnuntaina, elokuuta 14, 2016

Rotuesittelyssä Dutch Harness Horse

Sain sähköpostiin taannoin ehdotuksen siitä, jos voisin kirjoittaa blogiin esittelyn hieman vähemmän tunnetusta Dutch Harness Horsesta. En ole mikään rodun asiantuntija, Ionicissa ei ole tainnut koskaan moisia olla, vaikka kyseessähän on todella näyttävä ja hieno rotu. Koska itsensä sivistäminen kannattaa aina, lähdin kaivelemaan mitä tietoa "lentävästä hollantilaisesta" on tarjolla ja tässä on pieni rotuesittely.

Rodun nimi
Yleisimmin vastaantuleva nimitys on englanninkielinen Dutch Harness Horse, joka lyhentyy ainakin virtuaalimaailmassa kätevästi DHH:ksi. Rodun kotimainen nimitys on Tuigpaard tai ehkä tarkemmin KWPN Tuigpaard, tuigpaard taitaa olla yleisnimitys mille tahalle ajohevoselle. Sitten on kaikenlaisia yhdistelmiä: Dutch Tuigpaard, Dutch Carriage Horse, KWPN Harness Horse. VRL tuntee rodun nimellä Dutch Harness Horse, joten pysyttelen siinä termissä myös tässä blogitekstissä.

Kantakirja
DHH:ta rekisteröi ja kantakirjaa sama Koninklijk Warmbloed Paardenstamboek Nederland (KWPN), joka rekisteröi myös hollanninpuoliveristä (tunnetaan myös samalla lyhenteellä), mutta DHH on kuitenkin itsenäinen rotu, näin olen ollut ymmärtävinäni. KWPN nimittäin rekisteröi myös gelderlandinhevosta ja se nyt ainakin on oma rotunsa, vaikka rekisteröivä taho onkin sama kuin hollanninpuoliverisellä. Yhdysvalloissa on oma rotuyhdistyksensä, American Dutch Harness Horse Association (ADHHA).

Lyhyt historiikki reaalimaailmassa
DHH:lla ja hollanninpuoliverisellä on yhteinen historia. Niiden alkujuuret johtavat paikallisiin rotuihin, gelderlandin- ja groningeninhevosiin. Molemmat olivat hieman raskastyyppisiä hevosia, jotka soveltuivat vaunuhevosiksi, ratsuiksikin ja kevyisiin maatöihin, mutta olivat kuitenkin selkeästi lämminverisiä, eivät kylmäverisiä. Näitä myös risteytettiin keskenään. Alankomaissa tiedetään olleen korkearavisia vaunuhevosia jo hyvin aikaisin ja ne ovat olleet ainakin jossain määrin suosittuja.

Yhteiskunnan koneellistuminen teki näyttävistä vaunuhevosista periaatteessa tarpeettomia ja hevoskasvatuksen tähtäin siirtyi pääpiirteissään urheilullisen ratsuhevosen luomiseen. Tästä kehittyi siis hollanninpuoliverinen. Osa kasvattajista kuitenkin jatkoi edelleen vaunuhevosten kasvatusta vanhalta pohjalta, toki käyttäen ainakin ajoittain muita rotuja hevosten parantamiseen. Siitä syntyi moderni DHH.

Käyttö
Nimensä, historiansa ja jalostustavoitteensa mukaisesti DHH on valjakkohevonen. Useimmiten sen näkee kotimaassaan kevyiden kaksipyöräisten kärryjen edessä esittämässä näyttävää, maatavoittavaa raviaan. Jotkut yksilöt ovat pärjänneet myös valjakkokilpailuissa ja Yhdysvalloissa niitä käytetään myös saddleseat-luokissa, olettaisin että sielläkin enimmäkseen ajoluokissa, mutta tiettävästi joitain yksilöitä myös ratsuina.

Rakenne
DHH muistuttaa olemukseltaan ja rakenteeltaankin paljon hackneyta eikä ihme: molemmat ovat hyvin samantyyppisiä hevosia samanlaiseen käyttötarkoitukseen. Hackneyta on käytetty DHH:n jalostuksessa ja se on edelleen tietyin ehdoin hyväksytty risteytysrotu DHH:n kanssa. Yleisvaikutelma on jalo, ryhdikäs, näyttävä ja urheilullinen.

– Pää on jalo ja kuiva, profiili on yleensä suora ja yleisesti ottaen se muistuttaa puoliveristen päätä. Silmät ovat suuret ja kirkkaat.
– Kaula on sijoittunut ylös lapoihin, se on ryhdikäs, kaareva ja pitkä. Päänliittymä on ohut.
– Lavat ovat pitkät ja lihaksikkaat.
– Säkä on erottuva ja korkeammalla kuin risti.
– Selkä ja/tai lanne on yleensä hieman pitkä verrattuna ratsuihin, mutta hevosen tulee silti antaa neliömäinen, sopusuhtainen vaikutelma.
– Takaosa on lihaksikas ja voimakas. Lautanen on melko tasainen. Häntä on kannettu korkealla.
– Jalat ovat hyväasentoiset ja voimakkaat.

Kaikenkaikkiaan rakenne tähtää siihen, että hevonen pystyy vaivatta ravaamaan näyttävästi eikä vain etujaloillaan vaan myös takajalkojen liikkeen on oltava suurta.

Värit
Perusvärit rautias, ruunikko, ja musta ovat väreistä yleisimmät, jos minun pitäisi perstuntumalta jotakin sanoa, väittäisin rautiaan olevan yleisin väri. Musta taas on harvinaisin näistä, mutta niinhän se taitaa joka rodulla olla. Suuret merkit ovat yleisiä.
Perusvärien lisäksi DHH:illa esiintyy harvinaisena useita erikoisvärejä: kimo, päistärikkö ja voikkovärit, ja erittäin harvinaisena tobiano.

DHH virtuaalimaailmassa
DHH on harvinainen rotu, siitä ei pääse mihinkään. Jos Virginian muistikuviin on luottamista, ensimmäiset yksilöt keksittiin ehkä vasta joskus vuoden 2005 tienoilla tai sen jälkeen. Pienimuotoista kasvatustoimintaa on ollut muutamalla tallilla muiden rotujen ohessa, mutta parhaimmillaankin se on ollut hajanaista.

–S

1 kommentti:

Kemiina K kirjoitti...

Kiitos tästä!

Kiinnostus rotua kohtaan vain kasvaa, joten taidan keksiä itselleni ainakin aluksi yhden DHH:n ja kokeilla sen kanssa vähän uraa valjakkoajossa. Rotuna se on todella kaunis ja ylväs, tykkään kovasti. Harmi, kun löysin vain muutaman rodunedustajan virtuaalimaailmasta.