Rotuesittelyssä doninhevonen

Jatkan näitä rotuesittelyitä toisella venäläisellä rodulla, iomudia paremmin tunnetulla doninhevosella.

© Bob Langrish

Historia

Doninhevonen tunnetaan kasakoiden ratsuna ja sitä se toki on ollutkin. Sen kestävyys ja soveltuvuus ratsuväen hevoseksi tuli tunnetuksi Napoleonin hyökätessä Venäjälle 1812. Ranskalaiset joutuivat perääntymään poltetusta Moskovasta talven tullessa. Ranskan armeijan hevosia kuoli tuhatmäärin ruuan puutteeseen ja kylmyyteen samalla kun kasakat sitkeine hevosineen iskivät perääntyvän armeijan kimppuun. Osa kasakoista seurasi ranskalaisia ilmeisesti lähestulkoon läpi Euroopan – ja palasivat sitten takaisin Venäjälle hevosineen.

Alkuperäinen doninhevonen, josta käytetään nimitystä "old Don" (vanha doninhevonen), oli nykyistä doninhevosta pienempi ja tukevampi. Se polveutui Don-joen alueen puolivilleistä arohevosista. Siihen vaikuttivat myös itäiset hevoset, kuten karabahinhevonen, turkmeeni ja jossain määrin myös arabianhevonen. Jo ennen Napoleonin sotia rotu oli tunnettu kestävyydestään. Siihen toki vaikutti tapa, jolla hevosia kasvatettiin Donin alueella: hevoset saivat laiduntaa laumoissa aroilla vuoden ympäriinsä, jolloin vain sitkeimmät pärjäsivät.

Hendricksin mukaan tavoitteellinen doninhevosten kasvatus alkoi vasta 1800-luvulla, Napoleonin sotien jälkeen. Viimeistään tällöin rotuun risteytettiin suurikokoisempia rotuja kuten täysiveristä, orlov-ravuria ja vanhaa Orlov-Rostoptshiniä, mahdollisesti myös karabahinhevosta, arabia (erityisesti persianarabia), turkmeenia ja ahaltekiä, ehkä myös iomudia. Tämä teki doninhevosesta isomman ja siromman, paljolti samantyyppisen kuin se nykyään on.

Doninhevonen oli 1800-luvulla laadukkaana pidetty ratsuväen hevonen ja sen takia sitä käytettiin monen muun rodun parantamiseen. Se sopeutui hyvin vuoristoalueille, kuten Kazakstaniin ja Kirgisiaan, missä se vaikutti novokirgiisin ja kushumin syntyyn. Se on myös budjonnyn kantarotu. Doninhevosten lukumäärä oli suurimmillaan 1900-luvun alussa.

Sitten tuli ensimmäinen maailmansota ja Venäjän sisällissota. Ne tuhosivat doninhevoset miltei kokonaan. Rotu onnistuttiin kuitenkin elvyttämään ja nykyään sen lukumäärä lienee turvallisella tasolla.

Rakenne

Hendricks kertoo doninhevosessa olevan kolme eri tyyppiä: itäinen tyyppi, raskas tyyppi ja ratsutyyppi. Muut lähteet eivät mainitse mitään tällaisista erillisistä tyypeistä nykyisessä doninhevosessa. Olisi tietenkin loogista, että 1800-luvulla ja ehkä vielä 1900-luvun alkupuolellakin erityyppisiä doninhevosia tosiaan oli, riippuen siitä, miten paljon kunkin yksilön suvusta löytyi vanhaa doninhevosta ja miten paljon ja mitä risteytysrotuja.

Voisin hyvinkin kuvitella raskaan tyypin doninhevosen olevan tai olleen eniten vanhan donin kaltainen, tukevampi ja kenties matalampi kuin muut tyypit. Itäisessä tyypissä näkyisi enemmän sitten näiden itäisten risteytysrotujen vaikutus, arabin, turkmeenin, ahaltekin, ehkä karabahinhevosenkin. Ratsutyyppisen doninhevosen suvusta puolestaan löytyisi enemmän täysiveristä, Orlov-Rostoptshiniä ja orlov-ravuria. Mutta tämä on vain omaa spekulointiani.

Joka tapauksessa doninhevosen rakennetta kuvataan näin, seassa on omia huomautuksiani:

• Yleiskuvaltaan doninhevoset ovat suhteellisen tukevia, matalajalkaisia ja hieman vaatimattoman näköisiä hevosia.
• Pää on keskikokoinen, otsa leveä.
• Profiili on useimmiten suora, mutta eri lähteiden mukaan se voi olla myös aavistuksen kyömy tai kovera. Itse olen nähnyt harvakseltaan aavistuksen koveria profiileja, varsinaista kyömyä en ehkä koskaan.
• Kaula on keskimittainen, päänliittymä ei ole erityisen avoin. Varsinkin oreilla voi olla raskas kaula. Mielestäni lyhytkaulaisuus tai alakaulaisuus ei ole mitenkään tavatonta, mutta vaihtelua on paljon.
• Säkä on korkea tai melko korkea. Jos minulta kysytään, tässäkin on vaihtelua.
• Lapa on toisinaan pystyhkö.
• Runko on yleisesti ottaen leveä ja rintakehä muutenkin hyvin kehittynyt.
• Selkä on suorahko, pitkänlainen ja leveä. Myös lanne on melko suora.
• Lautanen on usein laskeva, mutta toisinaan suorahko. Se on jossain määrin pitkä.
• Jaloissa on esiintynyt asentovirheitä, mutta Hendricksin mukaan ne on saatu pääosin poistettua huolellisella jalostuksella. Itse kyllä olen toisinaan nähnyt vakaviakin asentovirheitä, kuten koukku- ja sapelijalkoja tai lyhyitä vuohisia.
• Jalat ovat lihaksikkaat ja vahvat.
• Säkäkorkeudesta eri lähteet ovat vähän erimielisiä, mutta se liikkunee suunnilleen jossain 154 ja 165 sentin välissä.
• Väreistä rautias on yleisin, mutta myös ruunikkoa, mustaa ja kimoa tiettävästi esiintyy. Hallakkoväreistä on vahvahko epäily. Kenties osa tummajouhisista raudikoista saattaisi olla punahallakoita, mutta tämä on vain omaa mutu-arvelua. Ainakin toisinaan erityisesti rautiaassa näkyy selkeä metallinkiilto.

Käyttö ja ominaisuudet

Doninhevonen on edelleen erittäin kestävä, terve ja vähällä toimeentuleva rotu. Kuten sanottua, se on tunnetuin ratsuväen hevosena, mutta perinteisesti sitä on käytetty myös valjakossa. Erityisesti mainitaan venäläinen nelivaljakko, tatshanka, jossa hevoset on valjastettu kaikki neljä rinnakkain.

Nykyään doninhevonen on pääasiassa harrasteratsu. Sen koko ja liikkeet eivät oikein riitä olympialajeissa korkeisiin luokkiin, mutta matkaratsuna se pärjää erinomaisesti. Virtuaalimaailmassa se voi kilpailla laukkakisoissa ryhmässä 4 eli pitkillä matkoilla. Reaalimaailman don ei ole tunnettu nopeudestaan, mutta kylläkin siitä kestävyydestään, niin että valinta on hyvä. Don on sallittu rotu myös RBSH:n jalostuksessa, vaikka don-risteytyksiä näkeekin nykyään melko harvakseltaan.

Doninhevoset virtuaalimaailmassa

Don ei ole niin ääriharvinainen kuin esimerkiksi taannoin esitelty iomud tai deliboz, mutta ei sitä yleiseksi tai tunnetuksikaan voi juuri sanoa. Kirjoitushetkellä VRL:n rekisterissä on 267 doninhevosta ja sitä on rekisteröity joka vuosi vähintään yksi kappale. 

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että doninhevosia on jonkinlaisia määriä Namyshillissä ja Yemenessä, ja joitain yksilöitä myös Lavender Fieldsissä. Koska nämä kaikki ovat suurtalleja, hevosiakin on melko paljon. Tänä vuonna on rekisteröity jo 51 doninhevosta! Laukkatalleista ainakin Karmalla on joitain yksilöitä kilpailemassa. Jos joku tietää jotakin doninhevosista muilla talleilla, olisin todella kiinnostunut kuulemaan.

Doninhevonen onkin aina ollut juuri tällainen: kukaan ei ole sitä tainnut päärotunaan kasvattaa, yhtäkään don-siittolaa en tiedä olleen. Suurtalleilta sitä on yleensä sitten löytynyt ja satunnaisesti joitain yksittäisiä hevosia muilta omistajilta. Puhdasjalostus on ollut pienimuotoista, mutta RBSH-jalostuksessa sitä on näkynyt jonkin verran. Ionicissakin niitä kasvatettiin reilu kymmenen vuotta sitten, mutta sittemmin rodusta on luovuttu kokonaan. Mietin toisinaan, että pitäisiköhän sekin virhe korjata ja tuoda donit takaisin...

Lähteet

• Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds
• Kidd, J.: Maailman hevoset – rodut ja kasvatus
• Wikipedia: Donskaja loshad
• Wikipedia: Russian Don
• Muut määrittelemättömät lähteet