fell-t. Teynborough Lilimarleen
En tiedä, tulinko tehneeksi jonkin sortin möhläyksen valikoidessani Lilimarleenin väriksi mustanpäistärikön. Nimittäin emämaan rotuyhdistys ei listaa päistärikköä fellponeilla sallituksi väriksi. Siellä luetellaan vain musta, ruunikko (bay ja brown) ja kimo ja näiden lisäksi sanotaan, että rautiaita ja kirjavita (skewbald, piebald) ei rekisteröidä X-sektioon, mikä se sitten ikinä onkaan (lähde: The Fell Pony Society). The Fell Pony Museum mainitsee, että satunnaisia päistärikköjä esiintyi 1900-luvulla (lähde: The Fell Pony Museum).
Lilimarleenin kuvassa onkin dalesponi, tamma nimeltä Kingmaker Juno! Älkää nyt vain kysykö, että mitä minä olen ajatellut tuota kuvaa fellponille tunkiessani! En nimittäin tiedä. Onko kyseessä vahinko, niin että dales ja fell olisivat menneet sekaisin? Kenties, nämä kaksi ovat hyvin samantyyppisiä rotuja enkä ikinä muista, että kumpi oli se isompi ja rotevampi, ja kumpi oli kotoisin sieltä Penniinien itärinteiltä ja kumpi länsirinteiltä. Pieniä ja karvaisia kumpikin! Vai oliko kyseessä vain se, että kun meillä ei daleseja ole, niin niiden kuvia voi kätevästi hyödyntää fellponeilla? Ei niitä fell-kuviakaan ole merkittäviä määriä tarjolla.
No, joka tapauksessa minulla on nyt käsissä päistärikkö fellponi enkä tiedä, pitäisikö sellaisia olla olemassakaan. Sellaisia on todennäköisesti ollut, jos luotamme The Fell Pony Museumin tietoihin, joten sallittakoon tämmöinen pieni totuuden venyttely tällä kertaa. Todennäköisesti Lilimarleen ei tule jättämään väriään eteenpäin, koska ei niitä kuvia ole tuon enempää. Nimittäin päistärikkö ei ole mitenkään yleinen väri daleseillakaan. Lilimarleenin väri tulee siis todennäköisesti jäämään vain oudoksi kuriositeetiksi ja ehkä hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti